Moi ja kiitos kommenteista. Olen korostanut paneeliuria suurinpiirtein vuodesta 2001, jolloin palasin mallailun pariin muutaman hitaamman vuosikymmenen jälkeen, joten ihan nykypäivän trendistä tuskin voidaan enää puhua. Keskustelua aiheesta on käyty vähintään yhtä pitkään, eikä siitä sen enempää. Mallailu on itselleni erityisesti esteettinen harrastus, jossa yritän saada kiinni esikuvan tunnelmaa siitä ajasta ja paikasta, jossa ko. laite toimi. Mielestäni paneeliurat ja niiden korostaminen toimii ja siksi sitä käytän, Pre- ja post-sheidauksesta olen käytännössä luopunut, ellei sitten esikuvassa ko. ilmiötä ole näkyvissä. Englannin kielessä sanalla ART voidaan tarkoittaa sekä taidetta että taitoa, itse olen päätynyt tuohon ensimmäiseen tulkintaan eli art of modelling on minulle mallailun taidetta. Olen avoin myös muille tulkinnoille ja osaan myös arvostaa erityisen taidokkaasti tehtyä malleja. Parhaita ovat tietenkin ne työt, jotka yhdistävän molemmat osat, kuten esim. Marijin van Gils työt ja niistä vaikka tämä 1/700 mittakaavan Lexington dioraama:
Linkki
Tämän mallin teemana oli rakentaa ja nauttia prosessista. Siinä vaiheessa kun taistelu siirtokuvien kanssa alkoi se olikin nautintoa… mutta mutta. Kun V-käyrä saatiin laskuun niin onnistuin löytämään nautintoa itse tekemisesta ja ongelman ratkaisusta. Hommahan on vähän kuin purjehdus, kun avaat mallilaatikon niin olet perillä. Valmiiksi tekeminen on vain säilytysongelman luomista :)
Ja joo- Hellcat on työn alla ja se on ollut siellä jo tovin ja varmaan pysyykin, kunnes mallailutavaraoiden uusjako esikoispojan kanssa on saatu valmiiksi. Vaimoltani salaa päätin jalomielisesti lahjoittaa opiskelemaan lähtevälle pojalleni ruiskut ja kompressorit sekä valtaosan maaleista ja tarvikkeista… ja se mikä oli siis se salaisuus on se, että näin pääsen hankkimaan itselleni ihan uudet varusteet :D
Galleria 
