Eihän tämä SU-11 mitenkään kolholta näytä, päinvastoin hyvinkin sulavalinjainen näyttäisi olevan. Muistuttaa hyvin paljon MiG-21:sta, ainakin alta ja päältä katsottuna. Itselle todella aika tuntematon kapistus tämä konetyyppi ja syystä, eihän niitä kovinkaan paljoa edes valmistettu, eikä etenkään lännessä esitelty.
Hyvin olet kuitenkin onnistunut vaikeuksista huolimatta, metallipintakin aidon oloinen.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Suhoi Su-11
Neuvostokaunotar
Su-11 oli yritys parantaa Su-9 suoritusarvoja. Vaikka tässä osin onnistuttiinkin, niin Su-11 valmistusmäärä oli murto-osa edeltäjästään ja käyttöikäkin jäi lyhyemmäksi.
Suhoin kehitysohjelma on varsin mielenintoinen. Siellä vilisee useita eri merkintöjä, jotka sitten lopulta johtivat SU-11 malliin. Löytyy T47-NN (NN on juokseva numerosarja), PT8-4 ja T-3. Myös asejärjestelmillä on hauskat nimet, kuten T-3-8M joka liittyy alustavasti SU-11 koneessa kåytettyyn K-8M ohjukseen- .
R-8S ohjusjärjestelmä hyväksyttiin käytettäväksi T-47 koneissa lokakuussa 1962 . Samalla itse kone nimettiin palvelukäyttöä varten uudelleen ja SU-11 oli nähnyt päivänvalon. Uusi torjuntahävittäjä oli tarkoitettu Neuvostoliiton ilmapuolustuksen (PVO) käyttöön.Tuotantoversioita ehti valmistua 40 kpl ennenkuin pelivihellettiin poikki onnettomuuden takia. Tämä oli lähes lopullinen niitti yleensäkim epäluotettavalle konetyypille. Kaikesta huokimatta koneen osavalmisus jatkui.
Toimintavarmuutta parantamaan perustettiin erityinen kehitysprojekti, joka sittten tuottiki tulosta ja koneesta saatii varmatoimisempi. Tästä huolimatta konaisvalmistusmärä jäi 108 kappaleeseen joka oli noin kymmenesosa edeltäjänsä SU-9 valmistusmäärästä. 1980 luvun alkupuolelle päästäessä Su-11 oli poistettu PVOn käytöstä.
Referenssinä ja tietolähtenä toimi Jeffim Gordinin kirja Suhoi Interceptors. Kirjassa esitellään Su-9, SU-11 ja SU-15 eri kehitys ja kokeiluversioineeen. Sieltä löytyy monta hyvää kandidaattia ”Kolhoimmmat koneet” ryhmikseen.
Malli valmistaja on A-Model, jonka tuotantoon kuuluu useita Neuvostoajan konetyyppejä. Varsinainen mallin rakentaminen alkaa perinteisesti ohjaamon kasaamisella. Kyllä se kasaan meni, mutta ohjeet olisivat voineet olla paremmatkin. Lisäpainon tarpeesta en löytänyt mainintaa. Onneksi Nokkakartion ja ohjaamon yhteisrakennelma oli sellainen, että sinne sai lisäpainoja melko helposti. Vastapainoksi ohjaamoammetta sai hioa tosissaan, että sen sai mahtumaan runonpuolikkaiden väliin, ilman rakoja liimasaumassa. Nokkakartiossa oli hymykuoppa joka piti kitata impeen. Toisaalta osien siistimideen kului jokunen tov, sillä valupurseita pisasi.
Maalaus perinteiseen tapaan pensselillä. Tällä kerralla kokeilin mustaa pohjaväriä. Pintavärin om useampaa eri metallisävyä- Johtoreunat ja siivekkeet ovat steel.Sitten on paneeleja eri saäyillä silver ja matt aluminium. Pari paikkaa on polished steel ja Gun Metal. Vanhennus litkuja panelirajoissa. Jostakin kumman syystä kuvittelin selviäväni yhdellä maalauskerroksella. Turha toivo. Kyllä niitä värikerroksia usemapis vaadittiin. Ja ensimmainen kerros tuli hirman paksuhko.
Lopputoteamana sanoisin, että jos mallin esikuvaa voi sanoa kolhoksi, niin ei itse mallikaan paljoa jäänyt samasta määritelmästa. Useampaa saumaa piti hioa ja sovitella. Lisäksi osat olivat sem verran paksua tavaraa paikoittain, että kunnollisen liitoksen tekeminen oli käytännössä lähes mahdoton tehtävä. Tulipahan tämäkin tehtyä. Laskisin työvoitksi, Ei kaikkein mukavimpia rekennettavia.
.E-P
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
