Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Aeroflot Tupolev Tu-144
Kovan onnen kone
Lempinimestään "Konkordski" huolimatta Tu-144:llä oli monia eroja kilpailijaansa nähden. Niistä merkittävin oli ohjaamon takana sijaitsevat canard-siivet, jotka lisäsivät nostoa alhaisissa nopeuksissa. Kone oli noin 4 metriä pidempi ja siipien kärkiväli 3 metriä leveämpi verrattuna Concordeen. Keskimääräinen istuinkapasiteetti oli noin 30 paikkaa enemmän kuin kilpailijalla.
Pariisin lentonäyttelyssä 3. kesäkuuta 1973 ensimmäinen Tu-144-tuotantolentokone (rek 77102) syöksyi maahan. Virallisesti hyväksytyn esittelylennon lopussa kone nousi erittäin jyrkästi ylös ja teki sitten jyrkän käännöksen alaspäin. Tällöin vasemmanpuoleinen siipi murtui ja kone syöksyi maahan tuhoten 15 taloa. Kaikki kuusi koneessa ollutta ja kahdeksan henkeä maassa saivat surmansa. Neuvostoliitossa esitetty väite onnettomuuden syystä oli se, että Tu-144 yritti välttää ranskalaista Mirage-thävittäjää, joka yritti kuvata sen edistyksellisiä canard-siipiä.
Ostin ICM Tu-144 -sarjan vuonna 2011, mutta jostain syystä en alkanut heti rakentaa sitä siinä vaiheessa. Kun hiljattain päätin aloittaa projektin, huomasin heti, että rakennussarjan siirtokuvat olivat pahoin kellastuneet, ja auringonvalohoidosta huolimatta ongelma ei poistunut. Lisäksi sarjan ikkunat olivat aukkoja. Halusin täytää ne, ja koskapa sarjassa ei ollut matkustamon tai ohjaamon dekaaleja, tilasin uudet siirtokuvat Nazcalta (ne olivat juuri tuolle Pariisissa tuhoutuneelle koneelle). Pidän tuhoutuneen lentokoneen elegantista maalauskaaviosta, ja tästä syystä sekä myös traagisen onnettomuuden muistoksi päätin rakentaa tämän koneyksilön.
Itse rakennussarja on korkealaatuinen. Osat ovat tervästi valettuja ilman purseita ja erittäin yksityiskohtaisia. Siiveissä ja peräsimessä on jopa staattisen sähkön poistolangat ”static wicks” (en tiedä mikä on niiden virallinen nimitys suomeksi),. Ne olivat kuitenkin mielestäni aivan liian paksut, ja päätin jättää ne pois. Mallaamisessa ei ilmennyt mitään erityisiä ongelmia. Laskutelineiden rakenne on hieman monimutkainen, mutta sarjasta löytyvät tarkat ohjeet niiden rakentamiseen.
Valkoiset osat maalasin Tamiya Fine Surface pohjamaalilla ja ja harmaan alapuolen Mr surfacer 1000 pohjamaalilla. Päällystin kohdat Tamiya Gloss spraylakalla. Käytin pienempiin yksityiskohtiin myös Vallejon ja Humbrolin maaleja.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
