U-99

Otto Kretcshmerin vene, joka upotti sodan alussa 47 alusta (1/4 miljoonaa bruttorekisteritonnia), mutta upotettiin sittemmin itse maaliskuussa 1941 miehistön pelastuessa sotavankeuteen.

Tämä on poikani 2017 aloittama malli, joka sittemmin jäi keräämään pölyä. Armeliaasti sai isä luvan viedä projektin loppuun.
Tämä on aikanaan halvalla rahalla ostettu malli, mikä käy ilmi yksityiskohtien vähäisestä määrästä ja karkeasta valujäljestä. Eniten kaipasin hitsaussaumoja kyljissä. Tehtäväkseni tuli asentaa entuudestaan miltei valmiiksi kasattuun runkoon kansiaseistus, reelingit, keulan syvyysperäsimet, peräsimet ja potkurit. Takilointi, maalaus ja säistys tietenkin myös. Onnistuin (todellakin!) hukkaamaan valmiiksi kootun ja maalatun keulatykin heittäessäni liuotinainepitoisia talouspaperiarkkeja takkaan palamaan. Havaritutkintakomissio päätteli, että tykki meni paperisotkun mukana liekkien ruoaksi. Sain hyvän tekosyyn tehdä itse yksityiskohtaisemman version styreenisoiroista ja ohuesta rautalangasta. Osat menivät muuten kohtuullisen hyvin paikoilleen. Mutta putsausta ja kittaamista silti riitti.
Maalaus meni ruiskulla Tamiyan maaleilla: pohjamaalaus metallic grey Muu maalaus sekoitettu silmämitalla sekoitellen mustaa ja valkoista ja hieman metallic grey sävyä alempiin osiin. Kansi pesty ohuesti mustalla. Säistyksessä käytin AK:n valmiita ruostelitkuja sekä erittäin ohutta valkoista pesua. Hilseilevän maalin sain Pretzel-metodilla eli ruokasuolalla, jota ripottelin vedellä sivellyn mallin pintaan, annoin kuivua ja sitten ruiskulla uusi, lopullinen maalikerros päälle. Mallin kuivuttua poistin suolanjyvät hammasharjaa ja pehmeää puutikkua käyttäen ja maaliin jäi rokonarpinen efekti.
Takilointiin käytin 0,22 mm:n ongensiimaa, joka maalattu metallic greyllä. Varsinaista takilointilankaa minulla oli vain 0,1 mm:n vahvuisena, mikä ehkä oli liian ohutta jopa periskooppiin ripustettuja lippua ja viirejä varten.
Lopuksi suihkutin valmiin mallin Games Workshopin matt varnish -lakalla. Viimeisiä vetelevä spraytölkki tahtoi vain ruutata lakkaa epätasaisina roiskeina. Ei-toivottu tulos teki toisaalta pinnasta hieman epätasaisemman, hieman ”kulahtaneemman” näköisen. Ambitiot eivät olleet huippukorkealla, itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Olen kokeillut uusia tekniikoita ja oppinut taas jotain uutta mallailussa ja mallailusta. Lapseni olivat ainakin vakuuttuneita ja sehän se riittää isälle jo pitkäksi aikaa.

Kommentit

Jean Forsberg 15.4.2022 08:16 Vastaa lainauksella

Ihan perussiisti U-99 jota harvemmin näkee.
Pienet napinat kuitenkin näistä: vaijereista puuttuu pylpyrät jotka lisää yksityiskohtasuutta huomattavasti, uboat.net/special/emblems/emblem26.html Hevosenkenkä emblemit puuttuu conning towerista, ruostevalumat vedenottoaukoissa nyt liian teräväreunaiset eivät aidon näköiset, diluttamalla reunoja pehmeämmäksi olisi bueno. Conning towerin puupanelointi myös puun väriseksi. Plussana olet ilmeisesti jaksanut aukiporata vedenottoaukot auki, hyvä niin.

Panu Pernu 15.4.2022 23:44 Vastaa lainauksella

Hei ja kiitokset «napinoista». Pidän niitä pikemminkin arvokkaana palautteena. Mietin pitkään, millä tavalla tehdä pylpyrät ja otan kiitollisena vinkkejä vastaan. Vielä ei ole myöhäistä lisätä niitä. Ruostevalumien kanssa en itsekään ollut täysin tyytyväinen. Niitä täytyy siis liotella enemmän epämääräisemmiksi. Puupaneelien maalauksen voi myös fiksata. Mutta jos oikein tarkkaan katsot viimeistä lähikuvaa tornista, niin saatat erottaa kultaisen hepankengän. Tekemällä oppii ja toisten palautteesta oppii vielä enemmän.

Johan Bergström 20.4.2022 16:46 Vastaa lainauksella

hyvä että tuli valmiiksi…näissä venähtäneissä projekteista tuppaa usein osia katoamaan…kunniamainita scratsätystä kansitykistä, siitä taisi tulla parempi kuin alkuperäinen kadonnut tykki…pylpyröihin…työpaikallani on noin 1mm pikkupalloja joita käytämme pistekirjoituksen tekemiseen…semmoisen kun halkaisee kahtia ja pikaliimalla liimaisi paikalleen voisi toimia…voin (lähetellä palloja jos tarvetta) toki varmaan saisi myös tehtyä ihan liimatipoilla.