Pienoismallit.net

Fokker D.VII (Fok)

Fokker D.VII (Fok) 286/18, Willi Gabriel

Pitkähkön rakentelutauon jälkeen vihdoin jotain valmista, tällä kertaa Eduardin Fokker D.VII -malli Fokker-"emotehtaan" valmistamasta koneyksilöstä, joka oli Willi Gabrielin nimikko. Tämä sarja on vuodelta 2005 ja Eduardin ensimmäisiä paketointeja 1:48-mittakaavaan tästä konemallista. Sarjasta saa rakennettua kaksi nimenomaan Fokker-tehtaan valmistamaa konetta ja osavaihtoehtoja ja dekaaleja löytyy kahteen alkupään tuotannon ja kahteen myöhäisemmän tuotannon koneeseen.

Willi Gabriel harrasti lentämistä jo ennen Suurta sotaa ja sodan alkupuolella hän lensi tykistön tukilentoja kaksipaikkaisella koneella. Ensimmäisen ilmavoittonsa hän sai tähystäjänsä kanssa maaliskuussa 1918. Jagdgruppe 1:n komentajan ehdotuksesta hän siirtyi JG1:een hävittäjälentäjäksi ja liittyi Jagdstaffel 11:een.

Kesäkuun loppuun mennessä Gabrielin ilmavoittojen määrä oli seitsemän. Hermann Göringin tultua JG1:n komentajaksi hän vaati aikaisempaa kurinalaisempaa taistelutoimintaa ja kielsi yksittäisten koneiden "metsästysretket". Tähän ei Gabriel taipunut, vaan palatessaan 18.7 aamupartiolennolta erillään muusta lentueesta hän havaitsi ranskalaisen lentokoneosaston ja hyökkäsi yksin sen kimppuun pudottaen kolme konetta (kaksi SPADia ja yhden Breguet 14:n). Tämän seurauksena Göring kielsi Gabrielilta soololennot, mutta tämä ei totellut vaan lähti uudelle lennolle pudottaen vielä yhden ranskalaiskoneen (SPAD). Tämän seurauksena Gabriel siirrettiin pois Jasta 11:stä ja taistelutehtävistä.

Sodan jälkeen Gabriel jatkoi lentämistä ja palveli vielä Luftwaffessa toisessa maailmansodassa.

Gabrielin nimikko-Fokker oli siis emotehtaan alkupään tuotantoa, sarjanumero 286/18. Koneeseen oli maalattu Jasta 11:n tunnuksena punainen nokka ja siipituet. Gabriel maalautti koneeseen henkilökohtaiseksi tunnuksekseen rungon takaosaan ja korkeusvakaajaan sinisen ja oranssin raidoituksen. Viimeisenä vaiheena koneen ulkoasun muokkauksessa siihen lisättiin oranssi raita molempiin kylkiin ja selkään ja myös laskutelinevarret ja pyörien suojukset maalattiin Jasta 11:n tunnusvärillä.

Eduardin malli on hyvä lähtökohta Fokker D.VII -koneeksi. Lisäsin ohjaamoon jonkin verran Eduardin sarjasta puuttuvia detaljeja, mm. runkoputket ja niiden tukivaijerit, ohjainvaijerit sekä ohjaussauvasta lähtevät kaasutin- ja liipasinvaijerit. Samoin lisäsin rungon alle huoltoluukun. Sarjan Spandau-konekiväärit ovat hieman "aneemiset", joten korvasin ne Gaspatchin resiiniosilla.

Näissä vanhemmissa Eduard-sarjoissa siipien lozengekangasdekaalit eivät ole väreiltään oikein onnistuneita ja korvasin ne Aviatticin dekaaleilla - myös rungon "Fokker-raidoituksen" toteutin Aviatticin dekaaleilla. Koneen tunnusdekaaleihin tein pari muutosta ja korjausta: vaihdoin alatasojen alla olevat palkkiristit miljoonalaatikosta löytyneisiin oikean mallisiin risteihin ja jätin pois ohjeessa mainitut siipien päissä olevat nostokohtamerkit (näitä ei Fokker-tehtaan alkusarjan koneissa ollut). Sama kohtalo oli ohjeen mukaan rungon vasemmalle puolelle tarkoitettujen paino- ja rikaustaulujen kanssa, näitä ei valokuvien perusteella tässä koneessa ollut. Lisäksi sarjan dekaaliarkilla olevaan sarjanumeroon oli lipsahtanut virhe, se oli 268/18, ei 286/18 - korjasin virheen. Saksalaiskoneissa oli tyypillisesti kaikissa vaihtokelpoisissa isommissa osissa merkittynä koneen tehdasnumero (Werke Nr) - tässä Eduardin sarjassa on neljä vaihtoehtoista koneyksilöä, mutta kaikkiin tarjolla dekaalina suttuinen sama numero. No, nuo ovat niin pieniä, että virheellinen numero ei isommin haittaa, numeron täysi puuttuminen ehkä enemmän.

Koneen säistyksen tein hiukan vahvempana ja koska joissakin lähteissä arveltiin koneen siipien yläpintojen olleen sävytetyt normaalia tummemmiksi, niin tein niihin tummennusta öljyväreillä.

Kommentit

Olli J. 15.3.2022 10:14 Vastaa lainauksella
Erittäin hieno Fokker! Säistäminen onnistunut mielestäni hyvin. Kyllähän ero on kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa Aviatticin lozengekangas-siirtokuvaa Eduardin vastaavaan. Siis ilman tuota tummentamistakin. Onko potkurissa käytetty siirtokuvaa, vai onko maalattu? Hyvän näköinen joka tapauksessa.

e. Olen yrittänyt löytää sopivaa tekniikkaa tai selkeää ohjetta tehdä siveltimellä tuota Fokker-raidoitusta, mutta vielä en ole sellaiseen törmännyt. Siirtokuvat ovat tietenkin yksi vaihtoehto, mutta esim. jotkut Dr. 1:t saisi siinä tapauksessa peittää siirtokuvilla lähes kokonaan.
Kiitos kommentista.

Tuossa Eduardin paketoinnissa on tosiaan potkureita varten dekaalit, mutta minusta ne eivät näyttäneet hyviltä. Joten "potkurireseptini" tässä oli (maalit Tamiyan): pohjaväri XF-59 Desert Yellow, laminointiteippaus 0.4mm teipillä (kolme teippiraitaa, jolloin potkuriin saa "oikeaoppiset" 7 laminointiraitaa), jonka päälle tummempi sävy XF-52 Flat Earth + paikoitellen ohut kerros voimakkaasti ohennettua XF-68 NATO Brown; ootraus vaahtomuovipalaa käyttäen öljyväreillä raw sienna, burnt sienna, burnt umber. Öljyvärien kuivattua sävytys X-24 Clear Yellow, päälle kiiltävä lakka, potkurivalmistajan tunnusdekaalit ja loppulakkaus.

Uusimmissa Eduardin sarjoissa lozenge-dekaalit alkavat olla väreiltään jo uskottavia.

Fokker-raidoituksen saa kyllä tehtyä siveltimelläkin, mutta tuossa Aviatticin raitadekaalissa on siveltimellä toteutettuun ratkaisuun verrattuna sekin etu, että siinä näkyy myös pohjana olevan kankaan rakenne - tämä varsinkin isommissa mittakaavoissa.
Veikko Karppinen kirjoitti:
Fokker-raidoituksen saa kyllä tehtyä siveltimelläkin, mutta tuossa Aviatticin raitadekaalissa on siveltimellä toteutettuun ratkaisuun verrattuna sekin etu, että siinä näkyy myös pohjana olevan kankaan rakenne - tämä varsinkin isommissa mittakaavoissa.
Luulin aluksi, että raitatoteutus on tehty siveltimillä. Ja tosiaan se on mahdollista tehdä niin. Tuo dekaalitoteutus on tietysti helpompi ratkaisu. Mitenkähän se vaikuittaisi pisteytykseen, jos pisteyttäisin tätä?
Nätti Fokker päätynyt pöydältäsi muidenkin ihailtavaksi. Minun silmiini tässä on kaikki kohdallaan. Pisteytystä pohtivalle Mikalle lainaus sivuston arvointi ohjeista:"Pyri arvioimaan malleja mahdollisimman objektiivisesti. Arvioi pelkästään mallia ja sen laatua."
Veli-Matti Sivonen kirjoitti:
"Pyri arvioimaan malleja mahdollisimman objektiivisesti. Arvioi pelkästään mallia ja sen laatua."
Joo, mutta mielestäni mallin laatuun kuuluu myös toteutustapa. Tämähän on kai myös mallailusivusto, eikä pelkästään mallien esittelysivusto, joten mallailutapoja tulee myös arvostaa. Dekaalilla on helpompi kuin siveltimillä.
Jos olisi kaksi vertailukohtaa: sama lopputulos siveltimillä ja sama dekaalilla, niin kyllä se siveltimillä toteutettu saisi minulta paremmat pisteet, vaikka dekaalitoteutuskin olisi ihan OK

Toivotaan, että tällainen näkemyskin hyväksytään.

PS:

Veikon Fokker on kyllä dekaalitoteuteksastakin huolimatta tosi hieno. Vähän on takilintilankoja, mutta näissä niitä oikeastikin oli tosi vähän. Vallankumouksellinen toteutustapa aikanaan.
Hmmm… Täsä mennään varmaan filosofointiin. Minulle toteutustapa ei ole itseisarvo, vaan toteutustavan valinnalla pyrin mahdollisimman autenttiseen tulokseen. Ja tämän mallin teossa valinnat dekaalit kontra maalaus oli helppo: potkurin osalta uskoin saavani dekaalien sijasta autenttisemman tuloksen maalaamalla ja rungon "Fokker-raidoituksen" osalta dekaaleilla (ja väittäisin, että en suinkaan selvinnyt siveltimellä toteutettuun verrattuna helpommalla, alkaen tarvittavien dekaalien leikkausmallineiden teosta). Ja uskallan väittää, että dekaaleilla tehty toteutus on autenttisemman näköinen kuin mitä siveltimellä olisin saanut aikaan.

Tekotapavalinnoissa tietysti oma osaamiseni ja eri tekotavoissa tarvittava työmäärä asettavat omat rajoituksensa.

Ja vielä Fokker-raidoituksesta: siitä on muuten hyvä artikkeli Richard Alexanderilta (taannoisen Wingnut Wings -putiikin pomolta) Albatros Productionsin kirjassa Fokker F.I/Dr.I, jonka Alexander on kirjoittanut yhdessä Ray Rimellin kanssa (kirja ilmestyi viime syksynä). Tässä artikkelissa Alexander esittää näkemyksensä siitä kuinka Fokkerin (tai Fokkerin alihankkijan) tehtaalla koneiden maalaus tehtiin. Alexanderin mukaan raidoitusta ei tehty kuivasivelytekniikalla, vaan vuosisadan alussa sisustusmaalaauksessa käytetyllä strié-tekniikalla (ks. esim. en.wikipedia.org/wiki/Stri%C3%A9 ).

Ja tosiaan: tukijänteiden puuttuminen siivistä on seurausta niiden rakenteen "nerokkuudesta", profiililtaan paksu itsekantava siipi (engl. cantilever wing), jossa on tilaa tukevalle siipisalkoratkaisulle (perusidean Fokkerin insinöörit taisivat "varastaa" Junkersilta). Ensimmäinen tuotantomalli, jossa Fokker hyödynsi tätä siipimallia oli Dr.I, jonka ensimmäisistä prototyypeistä oli siipien jäykkyyden takia jopa siipien väliset tuet jätetty pois.
Olli J. 18.3.2022 13:33 Vastaa lainauksella
Olen samaa mieltä, että lopputulos on tärkeä, ei toteutustapa. (En ole myöskään koskaan täysin ymmärtänyt pikkutarkan mittatarkkuuden kanssa vouhottamista. Kitin käyttö saattaa vaikuttaa jo esimerkiksi rungon leveyteen. Ei minua kiinnosta mallivalmistajan insinööritaidot, vaan lopputulos.:D) Mutta tämä osaltani tästä.

Kiitos vinkistä tämän Fokker-raidoituksen suhteen. Täytyy ryhtyä metsästämään ko. opusta.
Jos itse lähtisin tuollaista kuviointia tekemään, yrittäisin maalaamalla, koska itse taas koen noin isojen siirtokuvien kanssa työskentelyn nimenomaan vaativampana kuin maalaamisen. Veikko on kuitenkin onnistunut siirtokuvatyöskentelyssä mielestäni erinomaisesti.

Mikään tekniikka ei pitäisi sinänsä olla koskaan itseisarvo, vaan on hyvä käyttää sellaisia työtapoja ja -välineitä, joiden käytöstä nauttii ja joilla saavutettuun lopputulokseen on tyytyväinen.
Olli J. kirjoitti:
Kiitos vinkistä tämän Fokker-raidoituksen suhteen. Täytyy ryhtyä metsästämään ko. opusta.
Itse tilasin tuon Rimellin kirjan suoraan kustantajalta www.windsockdatafilespecials.co.uk - kyseessä on Britti-firma, joten lisävaivana oli tullaus ja kuluina ALV + "Postin käsittelymaksu". Tuossa kirjassahan on kaikenlaista F.I/Dr.I -asiaa ja Rimellin rakentelukuvaukset Mengin ja Rodenin 1:32-kaavan sarjoista.

Ja sivukommenttina: kirjan ensimmäinen rakentelukuvaus on Mengin sarjasta tehty F.I sarjanumero 103/17 (siis Werner Vossin käytössä ollut esisarjan kone), jonka Fokker-raidoituksen Rimell teki siirtokuvilla, jotka hän teki itse tässä kirjassa olevien profiilikuvien mukaan.
Mika Kauranen kirjoitti:
Jos olisi kaksi vertailukohtaa: sama lopputulos siveltimillä ja sama dekaalilla, niin kyllä se siveltimillä toteutettu saisi minulta paremmat pisteet, vaikka dekaalitoteutuskin olisi ihan OK
Kaikella rakkaudella, ei.

Jos mallari a ja mallari b tekevät yhtä hyvän mallin, a ruiskulla ja hyvillä pensseleillä, ja b huonoilla pensseleillä, niin samat pisteet tulee. B on vaan vähän tyhmä.

Jos mallari a ja mallari b tekevät yhtä hyvän mallin, a uudesta viimesen päälle sarjasta, ja b 60-luvun onnettomasta sarjasta, niin samat pisteet tulee.

Jos mallari mk tekee hyvän mallin ihan surkeasta sarjasta tai scratchista kun mitään muuta mahdollisuutta ei ole, saa hyvät pisteet, ja ehkä pikkuisen masokistilisää… no, pitää tuota viimeistä vielä miettiä. ;)

Asiaan: Fokkeri on ihan viimeisen päälle.
Erityisesti minua miellyttää:
1. Potkuri. Siellä ne kerrokset on.
2. Siipien yläpuolet. Sävyt hyvät, siistit.
3. Ohjaamo, kk:t

Vähemmän pidin:
1. Siipien alapuolet. Kaarien kangassuikaleet ovat kovin paljon tummemmat kuin muu pinta?
Sakari Pyörre kirjoitti:
Vähemmän pidin:
1. Siipien alapuolet. Kaarien kangassuikaleet ovat kovin paljon tummemmat kuin muu pinta?
Juu, siis meriselityksen paikka. Eduardin ohjeet (ja dekaalit) tarjoavat tähän yksilöön vaalean sinisiä kaarinauhoja, mutta tuoreempien lähteiden mukaan koneessa oli kaarinauhoihin käytetty samaa viisiväristä lozengekangasta kuin siivissä muutenkin - ja vielä niin, että myös siipien alapinnoilla nauhat olivat tuota yläpinnoille tarkoitettua tummempaa kangasta.
Pienestä kritiikistäni huolimatta hieno Fokker ja ihan oikeaan osoitteeseen meni titteli.

yt.
MK
Kiitos-kiitos.
Marko Hoo 30.3.2022 13:48 Vastaa lainauksella
Erittäin hieno malli lopputuloksen osalta ja laadukasta työtä prosessin osalta kaikin puolin.