Pienoismallit.net

Supermarine Swift

Brittiläistä eleganssia

Supermarine Swift FR5

Supermarine Swift oli yksipaikkainen brittien torjuntahävittäjä. Ensilento joulukuun lopussa 1949 ja laivuekäyttöön kone saatiin Helmikuussa 1954. Kone oli ensimmäinen RAFn käyttöön otettu nuolisiipinen britt valmisteinen lentoikone. Useat onnettomuudet varjostivat koneen alkutaivalta ja lopullunen valmistusmäärä jäi alle kahden sadan.

Viimeisin RAFn käyttöön otettu malli oli FR5 joka sekin korvattiin pIan Hawker Hunterilla. Viimeisetkin Swiftit poistuivat RAFn käytöstä 1961 aikana,

Swiftillä tehtiin myös muutamia oman aikansa nopeusennätyksiä jotka eivät kuitenkaan olleet kovin pitkäikäisiä.

Airfixin Malli

Sarja on Airfixin uudempaa tuotantoa. Mukana on siirtokuvat kahdelle FR5 valokuvaus yksilölle, Selkein ero yksilöiden välillä on pohjan maalaus joka on alumiini tai PRU Blue. Mukana tulee kasausohjeen lisäksi erillinen värillinen maalausohje ja pikkutekstien sijoitusohje. Valut on aika tarkkaa työtä eikä sovitusohgelmia juurikaan esiintynyt. Mitä nyt kuomu jäi hieman auki. Pintadetaljointi oli varsin tasokasta. Päämittojen ja pintadetaljien oikeellisuutta on en alkanut arvioimaan, Yleisesti sanoen varsin hyvin detaljoitu malli vaikkakaan ei koolla pilattu. Äkkiä arvioiden samaa kokoluokkaa kuin MiG-17-

Rakentamisprosessi kävi aika sutjakasti kun oli suht uusi nalli eikä valupurseitakaan ollut. Kasaus- ja maalasohje oli A5 kokoinen useampisivuinen pieni vihkonen. Minulle tuli vaikutelma, että ohjeen kuvat perustuivta johonkin 3D-mallinnusohjelmaan. Nykytekniikkaa tai ei, niin siitä huolimattta parissa kohdassa piti arvailla, miten osat tulevst. Yllättävän monimutkaisia pieniä osia oli Airfix onnistunut tekemään. Paria sai tuumailla oiken tosissaan miten päin se oikein kuuluu asentaa.

Malli on maalattu Hatakan brittiväripaketin väreillä Dark Green, Dark Sea Grey ja PRU (Photo Reconnaissance Unit) Blue. Kyseinen pohjacäri oli käytössä joissakin Saksaan sijoitetuissa laivueissa. Loppu viimeistely on Akanin lakalla. ;attaa sen piti olla mutta jäi silti kiiltäväksi.

Decaali arkkki oli täynnä tavaraa ja näkyvimmät merkinnät asetteln paikoilleen. Suurimman osan kahden rivin mustista pikkuteksteistä jätin laittamatta. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta iän karttuessa olen alkanut tuntea yhä suurempaa vastenmielisyttä kaikenlaisia pikku ripellyksiä kohtaan.

Että tämmöinen pikku erikoisuus tällä kertaa.

E-P

Kommentit

Melko erikoinen tosiaan.
Värit mukavat ja siirtikset istuu ilman hopeointia nätisti.
Kerroit, että mallissa on pintadetaljointi on varsin hyvä. Ja hyvä niin.
Mutta miten se näkyy mallissa?
Olet rakentanut viimeaikoina kiitettävän paljon malleja ja sinuna keskittyisin nyt maalaamaan reilusti ohuemmalla maalilla, niin saisit paneeliuratkin näkyviin paremmin.
Myös kannattaa nekin pienet siirtikset laitella paikalleen, varsinkin kun ne ovat helpommin laitettamissa ainakin tasaisille pinnoille, kuin koko koneen rungon pituudelta menevät.

Jatka mallailua ja kokeileppa ohentaa maaleja. Maalauskerroksi tulee enemmän, mutta se näkyy lopputuloksessa aivan varmasti.
Moi Timo

Pintadetaljoinnista. Koneen ulkopinnathan ovat varsin sileät, mitä nyt siellä tällä on muutama ilmanotto/-poistoaukko. Detaljointi on lähinnä sisäosissa, kuten ohjaamo , pyöräkuilut, laippojen sisärakenne. Eivät näy juurikaan ulospäin. Olisi varmaan kännattanut käyttää termiä sisädedaljit ja mittakaavaan nähden.

Maastovärit on vedetty kaheen kertaan ennenkuin peittivät kunnolla. Tällä kertaa lakkakerroksista tuli aika paksuja. Jotem lakka on suurin syy siihen, että panelirajat ynnä muuta hennommat urat menivät tukkoon.

Tässä on varmaan rakennettava jokunen malli ihan vaan reilusti ohennetun maalin käyttöä harjoitellessa.

E-P
E-P Sinkkonen kirjoitti:
Moi Timo

Pintadetaljoinnista. Koneen ulkopinnathan ovat varsin sileät, mitä nyt siellä tällä on muutama ilmanotto/-poistoaukko. Detaljointi on lähinnä sisäosissa, kuten ohjaamo , pyöräkuilut, laippojen sisärakenne. Eivät näy juurikaan ulospäin. Olisi varmaan kännattanut käyttää termiä sisädedaljit ja mittakaavaan nähden.

Maastovärit on vedetty kaheen kertaan ennenkuin peittivät kunnolla. Tällä kertaa lakkakerroksista tuli aika paksuja. Jotem lakka on suurin syy siihen, että panelirajat ynnä muuta hennommat urat menivät tukkoon.

Tässä on varmaan rakennettava jokunen malli ihan vaan reilusti ohennetun maalin käyttöä harjoitellessa.

E-P
Jo edesmennyt mestarimallari "Pensselisetä" Leinon Raimo on mullekin ollut esi-isä pensselimaalauksessa.
Hän jossain mallissaan kertoi ohentavansa maalit ihan maitomaisen ohueksi. Eli kun varsinkin emalimaaleja ohentaa, niin tärkeää on olla oikea ohenne ja sitten vaan tippa kerrallaan vaikka apteekeista saataviin mittakuppeihin maalia ja ohennetta.
Aluksi tuntuu, että maali ei peitä mitään, mutta pinta tulee tasaiseksi ja menee paneeliuriin.
Haastavinta on vaaleat värit; keltainen ja valkoinen.
Ja nyt kannattaa muuten hamstrailla emalimaaleja, koska Humbrolit vedettin pois kauppojen hyllyistä jonkun myrkyn takia ja uskoisin, että pian käy myös Revelleille.
Tosin akryylimaalit ovat myös hyviä, mutta ei sovellu kaikkiin osiin yhtä hyvin kuin Humbrol ja Revell emaleina.
Linkki yhteen Raimovainaan tekemään malliin, jota ei uskoisi millään pensseleillä maalatuksi. Ja taitaapa Raimo sinä kertoakin miten maalaus on toteutettu.
pienoismallit.net/galleria/malli_16147/
Jep, Humbrolin maaleja koskeva uutinen oli aika yllättävä. Mutta kuten toisessa PMnetin keskusteluketjussa mainitaan, uusi mikstuura on tekeillä. Näkee sitten miten vaikuttaa maalattavuuteen.

Revellillä on kyllä hyviä värisävyjä, mutta revell emalimaalit ovat mielestäni haasteelisempia käyttää kuin vanhat Humbrolit. Ja sen olen huomannut, että kaikki eri värivalmistajien tuotteet käyttäytyvät ihan omanlaisesti.

Malli- ja maallitarjonta on kotinurkilla yhden Prisman varassa. Milloinkahan sielläkin lopettavat alan tuotteet.

E-P