Pitkästä aikaa formula näytillä, ja mikäpä tällaista esitellessä. On se vaan hieno ja yksityiskohtainen, ja aivan varmasti näkemäsi vaivan arvoinen.
Pari vuotta kun sulattelet tuota työmäärää, niin uusi hankintaan ;-)
Ferrari 126C4
2. sija San Marinon GP 1984 sympaattisen ranskalaisen Rene Arnouxin ajamana.
Vuoden 1984 F1 taistoon Ferrari lähti uudella 126C4 mallilla. Kaudella 1983 Ferrari voitti valmistajien mestaruuden ja Arnoux oli lähellä voittaa kuljettajien maailmanmestaruuden edellisellä 126C3 mallilla. 126C4 malli ei ollut yhtä onnistunut ja kilpailukykyinen kuin edellinen malli. Kuljettajat valittivat koko kauden pito-ongelmista. Arnouxin mukaan mutkiin kääntäessä auto puski ja mutkasta ulos tullessa perä luisti. Ferrarin käyttämä V6 turbomoottori oli sarjan tehokkaimpia, mutta pito-ongelmien takia autossa jouduttiin käyttämään isoja siipiä, joka johti siihen että auto oli kilpailijoita hitaampi suorilla. Kauden 82 jälkeen kun maaefektiautot kiellettiin uskottiin, että auton rungosta ei voi enää saada pitoa ja suurin osa autoista muotoiltiin virtaviivaisen nuolen muotoiseksi. McLarenin pääsuunnittelija John Barnard oli kuitenkin viisaampi ja Coca-Cola pullon muotoisine perineen Mclaren oli ylivoimainen kaudella -84. Kaikista ongelmistaan huolimatta Ferrari napsi tasaisesti pisteitä ja sijoittui valmistajien sarjassa toiseksi. Arnoux omien muistelmiensa mukaan ajoi F1 uran parhaan kisansa tällä 126C4 mallilla Dallasissa viimeisestä ruudusta toiseksi. Dallasin mureneva rata tasoitti voimasuhteita ja Ferrari oli kilpailukyinen kun muillakin oli vaikeata.MFH:n mallit on pieninä sarjoina valmistettuja rakennussarjoja, jotka on aika paljon arvokkaampia kuin perinteisemmät muovimallit. Normaaleissa olosuhteissa en kyllä varmaan olisi näin kallista mallia ostanut. Pandemia aikana uutisissa oli päivittäin kovia kuolinlukuja ja epäselvää miten tässä lopulta käy. Kesälomallakaan ei mihinkään päässyt "törsäämään" rahoja, niin ajattelin että kerranhan tässä vain eletään, ihmiselämä on pirun lyhyt, ohuen langan varassa ja sen jälkeen on mallit rakennettu. Aikani ulkomaisilla foorumeilla MFH:n mallien rakennusblogeja kuolattuani päätin tuhlata tällaiseen, jonka rakentamiseen meni vähän reilu vuosi. Malli on ns. multimateriaali sarja, jossa oli 5 minigrip pussillista valkometalliosia, 3 syövyteosa-arkkia, hartsiosia, sorvattuja metalliosia, kangaspala penkin päällystykseen ja paljon muuta pikkusälää.
Tiesin että malli tulee olemaan työläs, mutta en arvannut että siinä ihan näin kauan menee. Rakensin mallin aika pitkälti paketin osista. Joitain liittimiä, letkuja, johtoja ja sätkämainokset lisäsin aftermarket osista. Osat oli numeroimattomia ja tuntikausia meni jo osien etsimiseen, jotka piti tunnistaa ohjeen kuvien perusteella. Kun kyseessä on kallis malli, niin halusin rakentaa mallin aikaa ja vaivaa säästämättä. Monia osia tein useampaan kertaan, ennen kuin se oli mielestäni riittävän hyvä. Tyyli oli se, että yhtenä iltana tehtiin ja seuraavana korjattiin jälkiä. Ratin ulkokehän tein uusiksi varmaan useimmiten ennenkuin sain haluamani tekstuurin mikropallojen avulla. Mallissa on toista sataa erilaista valkometallista niittiä ja mutteria, joista varsinkin kupumallisia kontaten lattialta sun muualta etsittiin kun ne kirpoilivat pinseteistä. Sivukatteet on irroitettavat ja ne on erittäin pienillä ruuveilla (0,8mm) + prikoilla kiinni (näitä ruuveja etsin myös lattialta). Niin pientä ruuvimeisseliä ei ollut, mutta kiinnitys onnistui askartaluveitsen terällä.
Ajattelin jo ennen aloittamista, että maalaan ilman muuta korin Tamiyan Italian Red sävyllä. Maalasinkin sitten kyseisellä sävyllä suositellun Tamiyan pinkin pohjanmaalin päälle. Mutta vaikka missä valossa väriä katsoi niin punainen oli enemmän viininpunainen kuin kyseisen ajan Ferrarin punainen, kun vielä tiputin keulakatteen lattialle ja maali lohkesi, niin helppo päätös oli maalata uudestaan. Kokeilin seuraavaksi Tamiyan X7 sävyä valkoisella ohennettuna netistä löytyneen ohjeen mukaan. Kolmas ja lopullinen tulos on valkoisen pohjamaalin päälle vedetty Gunzen Red Madder sävy levelling thinnerillä ohennettuna ja päällä saman valmistajan Super Clear lakka. Kiillotus Tamiyan lapuilla ja tahnoilla. Muut osat on maalattu sekalaisella joukolla akryylimaaleja metallipohjamaalin päälle. Malli on aika painava varsinkin jos muovimalleihin vertaa. Auton alla on 4kpl "tappeja" joiden varassa auto käytännössä makaa. Tapit näkyy suoraan sivulta katsottuna aika selkeesti, joka vähän häiritsee mallia. Poiskaan en uskaltanut tappeja jättää, kun todennäköisesti ajan mittaan retkahtaa maahan. Rakenteen haurauden huomasin, kun käänsin auton ylösalaisin rakennusvaiheessa, niin painava moottori vaihdelaatikkoineen repeytyi monokokista irti (ja taas seuraavana päivänä korjailtiin tuhon jälkiä).
Ainakin parhaani yritin ja tällaiseen lopputulokseen taidot riittivät. Itse olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Malli oli kallis mutta kyllähän tämän rakentamisesta (joka tuntui välillä enemmän oikean kuin pienoismallin rakentamiselta) jäi vähintään yhtä paljon muistoja kuin viikon rantalomasta. Nyt ainakin tuntuu että taitaa jäädä sellaiseksi "Once in a Lifetime" kokemukseksi.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.