Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Breguet 270
Ranskatar
Tiedustelu Br27:t olivat vielä WW II:n syttyessä rintamapalvelussa ja niitä käytettiin ihan sodan alussa tiedustelutehtäviin. Niissä kävi kuitenkin varsin pian huonosti, joten ne vedettiin pois eturintamasta vuoden 1939 loppuun mennessä. Näitä yhteyskoneita käytettiin ihan loppuun asti, jopa aselevon jälkeenkin.
Mallini koneyksilö kuvaa jotain yhteyskonetta ennen aselepoa. On muuten aika iso yksimoottoriseksi. Siipien kärkiväli on likimain sama kuin Bristol Blenheimissä.
Mallisarja on Azurin ”Limited edition” painos. En tiedä montako valettua sarjaa se meinaa. Muovit olivat limited run sarjaksi mielestäni ihan hyviä ja seassa oli ne tyypilliset resiiniosat. Ei yhtään fotoetsiä. Rakennusohjeet olivat yllättävän hyvät, sisälsivät jopa sisäosien maalausohjeet. Resiiniosien kanssa oli tietty sitä tyypillistä kamppailua, mutta näissä malleissa se on oletusarvo ja sen voi hyväksyä. Rakentelu meni siis rauhallisesti tyypilliseen tyyliin vacu-kirkasosien haasteet mukanlukien.
Rakentelun loppuvaiheessa iski katastrofi. Malli oli lakkausta, propellia ja paria pikkuyksityiskohtaa vaille valmis. Sitten kun rupesin lakkaamaan rungon kylkiä Revellin mattalakalla, niin pian lakkauksen jälkeen maalipinta rupesi kesimään ja kuohumaan oikein kunnolla. Pinta näytti kuin satavuotiaan iholta. Ei ole ikinä aikaisemmin minkään maalin ja Johnsonlakkakäsittelyn jälkeen tullut tuollaista efektiä!
Maali oli sekoitus Humbrolin emaleja ja sen pinnalla oli Johnson lattiavaha. Paneeliuria oli litkutettu tärpätillä ohennetulla Wistonin öljyvärillä. Emaleja oli ohennettu Humbrolin omalla ohenteella ja hieman myös hitaalla tärpätillä, jotta siveltimillä vedettynä siloittuisi paremmin. Olisiko syy tärpättiohenteessa, öljyvärilitkutuksessa, vaiko kenties muovipinnan ”rasvaisuudessa”, jota en älynnyt puhdistaa ennen maalausta kunnon liuotinpyyhkinnällä, tiedä häntä?
Onneksi en ehtinyt lakata muita kuin kyljet. Silti homma vaati, että vuorokauden kuivumisen jälkeen piti hioa kyljistä kaikki pois minkä pystyi. Ei pystynyt hiomaan siipien välistä, joten sinne jäi sellaisena kuin tuli. Taaempaa hionnassa hävisi iso osa hienoista pintadetaljeista litkutuksineen. No pelastin ja restauroin sen minkä pystyin.
Mielestäni kuitenkin kaunis ranskalainen leidi. Saa pisteyttää ja erityisesti kaikki kommentit ovat erityisen toivottavia.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
