MiG-25 RBT

MiG-25 oli kylmän sodan aikainen Neuvostoliittolainen torjuntahävittäjä / tiedustelupommittaja jonka ensilento oli vuonna 1964 ja laajamittaisempaan laivuekäyttöön kone otettiin 1970. Naton koodinimi koneelle oli Foxbat ja konetta valmistettiin vuoteen 1984 saakka valmistusmäärän ollessa yhteensä on n. 1200 kpl.

Kone on edelleenkin yksi nopeimmista hävittäjistä koskaan ja se kykeni tarvittaessa jopa yli 3 Machin nopeuksiin korkealla lennettäessä. Nopeus rajoitettiin yleisesti kuitenkin n. 2,35 Machin tienoille ( max. 2,83 Mach 5 min ) jotta moottorit eivät ylikierroksien vuoksi ylikuumenisi ja vaurioituisi korjauskelvottomiksi. Kone teki myös useita korkeusennätyksiä kivuten parhaimmillan 37,65 km:n korkeuteen. MiG-25 ei kovin ketterä ollut, maksimi kuormitus täysillä säiliöillä vain 2,2 G ja absoluuttinen raja-arvo 4,5 G.

MiG-25:a on Neuvostoliiton lisäksi ollut käytössä monissa itäblokin, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioissa, suurin käyttäjmaa lienee ollut Libya. Persianlahden sodan aikana Irakin koneet tuhottiin pääasissa jo maahan, olipa useita MiG-25:a piilotettu myös hiekkaan kätkemällä. fi.wikipedia.org…/wiki/Mikojan-Gurevit%C5%A1_MiG-25

Onpa yksi MiG-25 myös Suomenkin maaperällä ollut, toki ei lentävänä yksilönä, vaan yksityisen keräilijän ( Mikael Oja ) omistuksessa olllut MiG-25 RBSh "Afganistan veteraani" majaili 1996-2008 Pirkkalan lentoaseman kupeessa.

Yksi laajaa julkisuutta saanut tapahtuma oli 6.9.1976 kun Neuvostoliiton Ilmavoimien luutnantti Viktor Belenko lensi koneen Hokkaidon saarelle Japaniin. Belenko sai myöhemmin turvapaikan Yhdysvalloista ja Neuovostolliitto myöhemmin samana vuonna myös koneensa takaisin, tosin osina kun USA:n asiantuntijat olivat koneen sitä ennen tutkineet ja purkaneet!

Tekemäni ICM:n malli on tyyppiä RBT, eli myös tiedusteluversio kuten Pirkkalassakin ollut kone. Punainen 46 kuului 47. Kaartin rykmentille tukikohtanaan Shatalovo ja vuosi 2001. Ensi tuntuma malliin oli se että tästähän tulee julmetun iso, niinkuin tulikin. Huvittava piirre kuitenkin se että miten pieneen tilaan pilotti joutuu ahtautumaan, olisihan ohjaamosta voinut hieman isommankin tehdä kun peltiä muuten ei ole säästelty! Moottorien suihkuputkien julma koko myös kiinnitti huomion, olihan niiden halkaisija 1:1 koossa n. 1,5m!

Malli oli kaikin puolin hyvin detaljoitu ja osatkin kävi suhteellisen hyvin. Ainoa hieman harmillinen seikka oli se, että esim. laskutelineet ja moottorien suihkuputket monista pikkudetaljeista puhumattakaan piti kiinnittää tai oli kiinni jo rungon kasausvaiheessa. Eipä siinä muuta ongelmaa kuin se, että konetta pyöritellessä usea pikku osa irtosi moneen otteeseen ja myös suojaamista ennen pintakäsittelyjä oli tavanomaista enemmän. Telineet tulivat kyllä tukevasti kiinni, se oli hyvä puoli se.

Keulaan piti ohjeen mukaan laittaa 50g painoa, niin myös tein. Hieman tuo nokkateline huojuu, mutta ainakin toistaiseksi vielä pystyssä. Sarjan siirtokuvat olivat todella ohuet, eivät hopeoi helposti mutta niiden liima todella napakkaa ja sitä myötä paikoilleen asettelu hieman hankalaa. Muutaman kerran meni ruttuun, mutta sain vielä elvytettyä.

Ohjaamoetsit Eduardilta ja messinkinen pitot putki Master Modelilta. Maalaukset, lakkaukset, säistämiset MRP:n, VMS:n, Akanin, Vallejon ja Ultimaten tuotteilla.

Tuossa valokuva esikuvasta 11 vuotta myöhemmin, eli 2012: www.airliners.net/photo/Russia-Air-Force/Mikoyan-Gurevich-MiG-25RBT/2083292/L

Kommentit

Jarmo P. 4.1.2022 22:58 Vastaa lainauksella

Rumankaunis MiG, ja sotakoneelta näyttää, kuten kuuluukin. Rakentaminen jä säistäminen onnistunut hyvin, harmaan sävyt näyttävät minun silmään hyvältä. Rungon siniset tekstit näkyvät aika voimakkaasti, mutta näin varmaan oli tilanne myös esikuvassa.

Ohjaamon koossa on tosiaan säästetty, eikä tuossa ainakaan näkyvyys ulos ole ollut se tärkein juttu. Kuvat on hyviä, ja tuossa "naamatasolta" kuvaamisessa on kyllä omat hyvät puolensa.

Timo Rissanen 5.1.2022 16:28 Vastaa lainauksella

Tyylikkään ruma koneena, mutta ei mallina.
Neukkukoneet ovat yksi viehätyksen aihe ja kiitos pikku historiikistä.

Malli on onnistunut kuten aikaisemmatkin, eli eipä moitita. ICM on valmistaja, joka tekee jotain hyvin ja jotain vähemmän hyvin, mutta tässä vikoja sarjassa näy, mutta työtä on riittänyt.

Jari Juvonen 5.1.2022 21:01 Vastaa lainauksella

Hieno Foxbat Markun kokoonpanolinjalta. On tuossa työtä riittänyt joksikin toviksi, mutta lopputulos on tyylikäs. Itseäni miellyttää maalauksessa koneen harmoninen sävymaailma ja hillitty säistys ja paneliurat. Kun vielä rakennusjälkikin on kohdallaan ei voi kuin onnitella rakentajaa lopputuloksesta. Itsekin aikoinaan Tampereella aidon koneen nähneenä ei voi kuin ihmetellä sen kokoa ja suihkuputkien valtavia aukkoja. Jäi mietityttämään ohjaamon vasemmalla puolella olevien tähtien tarkoitus? Olisikohan ollut joku juhlamaalaus kyseessä.

Markku Rinne 5.1.2022 22:21 Vastaa lainauksella

Kiitokset kommenteistanne Jarmo, Timo ja Jari.

Samaa mieltä Jarmo noista huomiomerkinnöistä, hieman vaaleampia olisivat sävyt saaneet olla. Pääosa kuvista on kaiketi syytä ottaa juuri siltä luonnolliselta korkeudelta jossa kohteen muutenkin näemme ja johon silmä on tottunut, tämä koskee tietysti myös auto- ja panssarimallejakin.

Timo, harvemmin nämä ICM:t ihan huippuhyviä ovat, mutta niidenkin kanssa pärjää ja onhan se hyvä olla vähän haastettakin välillä! Suuritöisiä ovat lähes tulkoon kaikki nämä modernimmat koneet ainakin tässä skaalassa kun vertaan aiemmin tekemiini WWII potkurikalustoon. Ehkä taidotkin ovat himpun kehittyneet ja sitä vaatiikin itseltään jo hieman enemmän?

Jari, tuota säistämisen tasoa tulee aina mietittyä ja usein halu on säistää hieman rankemminkin. Sitten se uskallus vain loppuu ja tekee tällaisen kevyemmän version. Ehkä parempi näin kuin pieleen mennyt ylisäistäminen? Itselltäni harmikseni jäi se Pirkkalan kone näkemättä, mutta hyvä kun itse pääsit sen näkemään…no sinä olet noita tapahtumia läpi käynyt ja kuvannut ympäri maailman, eli eipä ihme. Noista tähtimerkinnöistä sain sellaisen käsityksen että ovat ikäänkuin erikoislentosuorituksesta kertovia hieman samaan tapaa kuin pudotusmerkinnät aikoinaan. Eli hyvin onnistuneesta tiedusteluretkestä tähti kylkeen. Tähtimerkintöjä huomasin myös muissa MiG-25:ssa kun nettiä selailin, esim. punaisessa 45:ssa samalla tavalla mutta pari riviä vähemmän.

A Lappalainen 6.1.2022 00:06 Vastaa lainauksella

Sivustolle on tuotettu useampikin hieno MiG-25 ja hyvä niin, onhan se varsin tarkoituksenmukaisen näköinen lentolaite. Tiedustelu- ja ECM-varusteisissa versioissa on vielä noita harmaita antenninsuojuksia rikkomassa muuten monotoniseksi käyvää värimaailmaa. MiGin olemus on hyvin uskottava.

Siniset stencilit erottuvat tosiaan aika selkeästi, mutta toisaalta kun kone on muutenkin puhtaassa kuosissa, tuskin niihinkään olisi pahasti haalistuminen iskenyt. Kaartin merkeillä varustettu yksilö voisi muutenkin olla hyvän huolenpidon kohteena. Moottorien seudun metallipintoihin olet saanut mielestäni hyvät sävyt.

Onko tietoa, kuka on tuo Neuvostoliiton sankarin mitalilla palkittu Valentin Sutrin jonka mukaan kone on nimetty?

A Lappalainen 6.1.2022 13:51 Vastaa lainauksella

Tarkemmin katsottuna fontti voi hieman hämätä, eli sukunimi olisikin Sugrin.

Markku Rinne 6.1.2022 14:35 Vastaa lainauksella

Kiitos Antti kommenteistasi.

Tässä venäjän kielestä käännetty "tiivistelmä" Valentin Sugrinista:

Valentin Sugrin oli 47.kaartin erillisen tiedusteluilmailurykmentin lentokomentaja, kaartin yliluutnantti.
Palveli puna-armeijassa vuodesta 1941. Hän valmistui Novosibirskin sotilasilmailukoulusta vuonna 1942, sitten vuonna 1943 - tiedusteluupseerien sotilasilmailukoulusta Davlekanovon kaupungissa.

Suuren isänmaallisen sodan taisteluissa maaliskuusta 1943 lähtien. Hän taisteli osana 47. kaartin erllistä tiedusteluilmarykmenttiä, joka suoritti pitkän kantaman tiedustelu- ja valokuvaustehtäviä syvällä vihollislinjojen takana. Hän lensi Pe-3-koneella navigaattori Romanovin kanssa.

Lyhyessä ajassa nuoresta lentäjästä tuli pitkän matkan tiedustelun mestari ja maaliskuuhun 1945 mennessä yliluutnantti Sugrin oli tehnyt 108 menestyksekästä tiedusteluretkeä.

Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston 18. elokuuta 1945 antamalla asetuksella myönnettiin yliluutnantti Valentin Vasilyevich Sugrin Neuvostoliiton sankariksi Leninin ritarikunnan ja Kultatähden mitalilla. Samalla asetuksella korkea arvosana myönnettiin miehistön navigaattorille - yliluutnantti Romanoville.

Sodan jälkeen hän jatkoi palvelustaan ilmavoimissa. Vuonna 1955 hän valmistui ilmavoimien akatemiasta. Vuodesta 1976 lähtien eversti V.V.Sugrin on ollut reservissä.

Hän asui Voronežin kaupungissa. Hän työskenteli vanhempana insinöörinä radiotehtaalla. Kuollut 5.11.1996, 74 vuotiaana. Haudattu Voronežissa Kominternovskoje-hautausmaalle.

Markku Rinne 6.1.2022 14:39 Vastaa lainauksella