Heinkel He219A-7/R4 "Uhu"
3./NJG3 kevät 1945
Alkuun mallin esikuvan lyhyt historiikki. Heinkel aloitti koneen suunnittelun vuoden 1940 puolivälissä ja ensimmäinen prototyyppi lensi 15.11.1942. Koneen taisteludebyytin lensi Werner Streib yöllä 11/12.6.1943 esituotantosarjan He 219A-0 koneella (tunnus G9+FB) ampuen alas 5 RAF:n pommittajaa. Kone tosin romuttui laskussa. Päätuotantoversiot olivat A-2,A-5 ja A-7,joihin oli suuri määrä erilaisia aseistukseen liittyviä R-muunnossarjoja. Mallini esittämän version aseistus koostui kahdesta 20 millin MG 151 tykistä siivissä ja toisesta parista rungon alla,sekä kahdesta 30 millin MK 108 tykistä "schräge musik" asennuksena koneen rungossa. Mikään massatuotantomalli Heinkel 219 ei ollut ja valmistusmäärä jäi ilmeisesti alle 300 koneeseen. Lentäjän ja radistin/tutkaoperaattorin käytössä olivat heittoistuimet parantamassa selviämismahdollisuuksia alasampumisesta.
Itselleni Heinkel 219 on mielenkiintoisin saksalaisten käyttämistä yöhävittäjistä pienen valmistusmäärän ja eri muunnosten johdosta. Lisäksi konetyypin ulkonäkö miellyttää minua. Tamiyan sarja tulikin hankittua varastoon melko pian aloitettuani uudelleen lentokoneiden rakentelun. Lisäksi hankin Eduardin kuomun maskit ja ohjaamoetsit sekä resiinipyörät. Tunnuksia varten hankin Montexin maskit. Tutka-antennit korvasin Masterin messinkisillä osilla. Rakentelussa ei ilmennyt mitään ihmeellistä. Kittiä tosin sai käyttää moottorikondoleiden saumoissa melko runsaasti. Omina lisäyksinä laskutelineiden jarruletkut ja tykkien putket siipiin ja rungon alle. Siipiin ja takarunkoon porailin jäätymisenestolaitteistojen pakoputket. Siiven valonheittimen linssit vaihdoin kirkkaasta valurangasta tekemiini. Tajusin tätä kirjoittaessani,että maskiteippi unohtui kyseisestä kohdasta poistaa. No,nyt on poissa,mutta ei valmiin mallin kuvissa… Tutka-antennien kokoaminen hieman hirvitti etukäteen. Lähinnä muutaman pienen fotoetsiosan ja "sarvien" suoraan saamisen johdosta. Kasaamisessa apuna toimi mainiosti leikkuumaton viivasto ja etsitkin menivät kivuttomasti paikoilleen. Valmiiden antennien malliin liimausta varten tein pahvista kolmion,jonka kulma oli 45 astetta.
Maalasin mallin ruiskulla Mr.Hobbyn akryyleillä RLM 75/76 kaavioon. Yläpuolen ruiskutin ensin RLM 75 sävyllä ja RLM 76 sävyn päälle Harder&Steenbeckin Infinity ruiskulla. En yleensä laske mallailuun,tai muihin harrasteisiin käytettyä aikaa,mutta hommaan meni n. 15 tuntia kolmella eri maalauskerralla. Tunnukset maalasin maalaamalla ensin alle mustan ja keltaisen ja peitin tunnusten kohdat Montexin maskeilla muun maalauksen ajaksi. Siirtokuvia mallissa ei näinollen ole ainuttakaan. Tamiyan arkilla ei ollut lainkaan pienempiä varoitus ym. tekstejä. En tiedä eikö niitä sitten enää tuohon aikaan ollut oikeissakaan koneissa. Vedin kuitenkin litkutusta varten ohuen kerroksen kiiltävää lakkaa mallin päälle. Paneelirajat korostin harmaalla öljyvärilitkulla. Seuraavaksi seurasi ohut kerros mattalakkaa. Pakoputkien liekinvaimentimet maalasin Alcladin Burnt steel ja Jet exhaust sävyillä.Pakokaasuvanat tein todella reippaasti ohennetuilla maaleilla. Olisivat voineet olla ronskimmatkin,koska oikean koneen moottorit olivat melko reippaasti paskaavat. Jätin käytön jäljet muutenkin melko vähiin,koska yöhävittäjät operoivat käsittääkseni suurimmaksi osaksi päällystetyiltä kiitoteiltä. Lisäksi niitä ehdittiin huoltaa paremmin,koska niillä lennettiin vähemmän,kuin vaikkapa Valtakunnan puolustuksen päivähävittäjillä. Antennilangatkin suostuivat liimautumaan tällä kertaa paikoilleen jo parin yrityksen jälkeen. Tein niihin eristepallukat Gators grip liimalla,jotka maalasin valkoisiksi. Tämän jälkeen malli lensikin vitriiniin. Yleensä en malleihini enää vitriiniin päätymisen jälkeen koske,mutta tähän pitää vielä lisätä jäätymisenestolaitteiden pakoputkien kohdille hieman pakokaasujälkiä jossain vaiheessa… Kiitokset jälleen Antille valmiin mallin kuvauksesta.
Tämä on suorastaan upea! Itseäkin kiinnostanut nämä antennihässäkät, mutta juurikin niiden takia jäänyt aina hyllyyn. Ja tuon tajuttoman työlään maalauskaavion.
Hieno Heinkel, maalaus on ollut työläs mutta työnjälki on erinomainen, viimeistely myös.
Upeaa jälkeä! Nämä yöhävittäjät ovat kyllä mielenkiintoisia mallailukohteita ja mukana tulee kyllä omat haasteensakin. Antennit, maalauskaavio sekä maalatut tunnukset ovat onnistuneet aivan nappiin! Täytyypä itsekin testata joskus noita Montexin maskeja. Ihan mielenkiinnosta kysyn mitä ohenninta käytit täpläkaaviota maalatessasi? Mr. Levelling thinneriä tai vastaavaa?
Mutta siis kertakaikkiaan hienon ja inspiroivan mallin olet saanut aikaiseksi!
Kiitoksia kommenteista Tervo,Matti ja Olli. Tervo,yllättävän helppoa noiden antennien kanssa oli,vaikka itsekin sitä etukäteen jännitin. Lisää yöhävittäjiä odotteleekin kaapissa vuoroaan. Olli,käytän ohentimena Tamiyan keltakorkkista.
Ompas komea malli.
Itsevärkätyistä osista ja vaikeasta maalauksesta paljon plussaa. En kyllä ollut tietoinen, että maalaussapluunoita saa tunnuksiinkin, mutta nytpähän asia selvisi ja varmasti tulee niitä katseltua netin syövereistä.
Onhan siirtokuvat ohuita ja suurin osa niistä toimii, mutta maali on aina maali ja jälki tarkasti katsottuna varmasti parempi.
Hyvin olet myös selvinnyt antennihässäkästä. Muoviset olisivat oleet aika pirullisia saada tuossakin mittakaavassa hiottua ilman katkomista noin näteiksi.
Pikku nillitys kuomusta, tai silmät mulla heittää. Onko keskellä ohjaamoa kuomun tukirauta hieman röpelöinen maalaukseltaan?
Kuitenkin malli on nätti ja pikku historiankertaus on ihan paikallaan.
Timo Rissanen kirjoitti:
Ompas komea malli.
Itsevärkätyistä osista ja vaikeasta maalauksesta paljon plussaa. En kyllä ollut tietoinen, että maalaussapluunoita saa tunnuksiinkin, mutta nytpähän asia selvisi ja varmasti tulee niitä katseltua netin syövereistä.
Onhan siirtokuvat ohuita ja suurin osa niistä toimii, mutta maali on aina maali ja jälki tarkasti katsottuna varmasti parempi.
Hyvin olet myös selvinnyt antennihässäkästä. Muoviset olisivat oleet aika pirullisia saada tuossakin mittakaavassa hiottua ilman katkomista noin näteiksi.
Pikku nillitys kuomusta, tai silmät mulla heittää. Onko keskellä ohjaamoa kuomun tukirauta hieman röpelöinen maalaukseltaan?
Kuitenkin malli on nätti ja pikku historiankertaus on ihan paikallaan.
Tuo mikä näyttää kuomun tukiraudalta on LED-valonauha joka heijastuu kuomuun. Terv. kuvaaja :)
Antti Lappalainen kirjoitti:
Timo Rissanen kirjoitti:
Ompas komea malli.
Itsevärkätyistä osista ja vaikeasta maalauksesta paljon plussaa. En kyllä ollut tietoinen, että maalaussapluunoita saa tunnuksiinkin, mutta nytpähän asia selvisi ja varmasti tulee niitä katseltua netin syövereistä.
Onhan siirtokuvat ohuita ja suurin osa niistä toimii, mutta maali on aina maali ja jälki tarkasti katsottuna varmasti parempi.
Hyvin olet myös selvinnyt antennihässäkästä. Muoviset olisivat oleet aika pirullisia saada tuossakin mittakaavassa hiottua ilman katkomista noin näteiksi.
Pikku nillitys kuomusta, tai silmät mulla heittää. Onko keskellä ohjaamoa kuomun tukirauta hieman röpelöinen maalaukseltaan?
Kuitenkin malli on nätti ja pikku historiankertaus on ihan paikallaan.
Tuo mikä näyttää kuomun tukiraudalta on LED-valonauha joka heijastuu kuomuun. Terv. kuvaaja :)
Kiitos selvityksestä Antti.
Voi kyllä kuvitella kuinka haastava tuo yläpinnan maalaus on ollut ja istumalihaksia on koeteltu, mutta tulos on erittäin näyttävä. Onko mallissa mukana paino nokkaan? Näyttää varsin takapainoiselta sivuprofiilista katsottuna, eli sitä saa varmaan olla aika runsaasti. Tässä on huippumalli mielestäni!
Kiitos kommenteista Timo ja Janne. Antti ehtikin jo vastata Timolle kuomuun liittyen. :) Janne,Tamiya oli tehnyt nokkapyöräkuilun/ohjaamon alaosan metallista,joten painoa on vähintään tarpeeksi. Tuntuu olevan Tamiyan tapa muutenkin. Ainakin rakentamissani Dornier 335 ja Heinkel 162 malleissa oli paino valmiina. Dornierissa muistaakseni samaan tapaan toteutettuna ja Heinkelissä oli metalli kuula ohjaamon takana.
Onnittelut hienosta huuhkajasta…joka on erittäin huolellisesti/tarkasti rakennettu/maalattu ja viellä hyvin valokuvattukin…erityisesti pidin tämän ja aikaisemman mersusi hitusen vaaleammista/valoisemmista värisävystä, tiedä sitten oletko maalaannut ne hieman normaalia vaalemmilla sävyillä vai onko lappalainen mestariskuvaaja…yhtäkaikki se on siinä huippumalli!
Du meine Güte, kun on upea Uhu. Täytyy nöyrästi myöntää, että hipoo jo täydellisyyttä. Ja kuvaajalle kiitos ammattitaidosta. Olen joskus hässäköinyt mielestäni onnistuen muovisten antennien kanssa, mutta näihin verrattuna joutuvat viheliäisinä nöyrtymään. Uskoisin, että värisävyt ovat hyvin kohdallaan.
Huhhuh, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.
Todella hyvän näköistä maalausjälkeä!
Kertakaikkisen hieno Uhu. Jatkan aikaisempien kommenttien kehumislinjalla. Ausgezeichnet!
Pikku yhteensattuma on, etttä minulla on Dragonin 1/72 skaalan He 219 A4/R4 rakenteilla. Mallisi nosti rimaa sem verran, että arvaankohan esitellä pikkupöllöä lainkaan.
E-P
Taidokasta/siistiä rakentelua kaikin puolin ja tuo pintakäsittey Veli-Matin malleissa on tullut jo tavaramerkiksi aiemminkin, mutta tässä huuli menee entistä enemmän pyöreäksi ;-). Malli tuli livenäkin nähtyä ja kyllä tuo maalaus vaan on aika huikea ja virheetön, hattu päästä!
Kiitos kommenteista Johan,Pentti,Juho,E-P ja Markku.
Onnittelut viikon malli -tittelistä!
Äärimmäisen siististi tehty ja hienosti maalattu. Ei ihme, että sai tittelin.
Onnittelut!
MK
Mitaleilla ja pommeilla on yleensä taipumus pudota syyttömien niskaan. Tällä kertaa mitali osui kohdalleen! Onnea, Veli-Matti, ja menestystä vuoteen 2022.
Kiitoksia Pentti ja hyvää tulevaa vuotta sinullekin.
Focke-Wulf Fw 190 a, S, F, G
The monograph on the Focke-Wulf Fw 190, WW2 German fighter plane, discusses the origins and development of its A, F, G and S versions, which prototypes and fighter, assault, fighter-bomber…
Tutustu ja lue lisää
Galleria 
