Pienoismallit.net

Avia CS-92 Turbina

Ilmavoimat suihkumoottorikauteen

Rauhan tultua heräsi Ilmavoimillemmekin kiinnostus suihkumoottorilla varustetun lentokonekaluston hankkimiseksi. Alustavia tiedusteluja uuden teknologian suuntaan tehtiin jo sodan lopulla, kun Saksassa, Isossa Britanniassa, Italiassa ja USA:ssa oli saavutettu hyviä tuloksia tästä ilmailua mullistavasta voimanlähteestä.
Hankintapäätös oman suihkukauden käynnistämiseen konkretisoitui, kun eduskunta myönsi luvan enintään kymmenen suihkumoottorikoneen hankintaan v. 1948.

Hankinta-asiamieheksi nimettiin Ilmavoimien esikunnasta eversti Sulevi ”Sulo” Vilen. Eversti Vilen kävi neuvottelemassa konehankinnoista Ruotsissa (Saab J21R), Isossa Britanniassa (Gloster Meteor) ja USA:ssa (Lockheed P-80 Shooting Star), jotka olivat varteenotettavimmat kauppakumppanikanditaatit.
Vilen sai kuitenkin USA:ssa sotasaaliskalustoon tutustuessaan tietoonsa, että Tšekkoslovakiassa oli valmistettu Me 262-koneita Avian tehtailla. Niinpä hän matkustikin oikopäätä paikan päälle. Kaupat syntyivätkin heti parin päivän neuvottelujen tuloksena kahdesta koneesta, yhdestä yksipaikkaisesta ja yhdestä kaksipaikkaisesta koulutusversiosta. Lisäksi optiona allekirjoitettin sopimus lopuista kahdeksasta tšekkien lentokuntoisesta koneesta. Niistä kaksi oli kaksipaikkaisia versioita. ”Kun sai niin halvalla”, oli Vilenin kommentti kysyttäessä syytä nopealle päätökselle. Koneet olivat käytettyjä ja Tšekit myivät ne tarpeettomina siirtyäkseen itse MiG-15-kalustoon.

Yksipaikkaiselle S-92 koneelle annettiin meillä runkotunnukseksi AT-1 (ex tšekkien V-36) ja kaksipaikkaiselle CS-92 koneelle AT-2 (ex tšekkien V-31).
Konetyyppiä hankittaessa jäi kiireessä monen muun tärkeän yksityiskohdan lisäksi selvittämättä esim. sellainen seikka, että moottoreiden suihkuturbiinien vaihtoväli oli vain 10 lentotuntia. Eivätkä moottorit olleet muutenkaan pitkäikäisiä. Osaksi kaikenlaisen teknisen tiedon vajavaisuus johtui mm. maassamme olevien lentokoneterminologiaan perehtydeiden tšekinkielen kääntäjien puutteesta. Huolto- ja korjausohjeet nimittäin tulivat valmistajatehtaalta ko. kielellä painettuina koneiden mukana. Saksankielinen korjaamokirjallisuus olisi pitänyt ostaa erikseen. Tämä ei sopinut Vilen:in kaupantekoideologiaan.

Suomeen saapui 40-luvun lopulla muuan saksalainen sodan aikana Wehrmachtissa palvellut, sittemmin lentotekniikasta kiinnostunut feldwebel Rolf Steiner, joka oli suureksi avuksi monissa teknisissä ongelmissa, joita kohdattiin Avia-koneiden puolivuotisen käyttöiän aikana. Steiner oli lisäksi taidokas maalari. AT-2:n keulaankin hän maalasi siveltimellä salamat ilman sabluunoita vapaalla kädellä. Kuviot ehtivät olla koneessa kaksi päivää, ennen kuin tiukkasuikkaisuudestaan tunnettu Lentosotakoulun komentaja näki ne ja käski välittömästi poistettavaksi: ”Kaikki ylimääräiset krumeluurit pois sotilaskaluston imagoa pilaamasta”. Steinerin saksalaiset ystävät antoivat hänelle maalausharrastuksensa vuoksi lempinimen: ”Onkel pinsel” (pensselisetä).

Konetyypin ensimmäiset lennot maassamme suoritti vanhempi koelentäjä lentomestari Per ”Pyry” Harakka. AT-2:n kokonasilentoaika oli 9 h 23 min. Suihkukoneella lentämiseen ehti tutustua kaikkiaan kolme ohjaajaa. Viimeisellä lennolla 23.9.1949 koelento-oppilaana ollut vänrikki Tuukka ”Fleda” Sotka ei muistanut huomioida konetyypin moottoreiden taipumusta reagoida tehovivun liian nopeaan käyttöön, joten molemmat moottorit sammuivat. Takapenkillä lennonopettajana toiminut yliluutnantti Arnold ”Aarni” Kotka ei voinut muuta kuin antaa hyppykäskyn ja molemmat lentäjät pelastautuivat laskuvarjolla jääden valjaistaan roikkumaan kahteen vierekkäiseen kuuseen. Avia tunkeutui pystysyöksyssä syvälle suohon Haisunevalla Kauhavan koillispuolella tuhoutuen täysin. Hylky lienee siellä vielä tänäkin päivänä. Sen esiinkaivaminen ei ole kiinnostanut ketään.

Tapauksen jälkeen myös varaosapuutteista kärsivä yksipaikkainen Avia poistettiin käytöstä ja romutettiin. Jatkotilaussopimusta lopuista tšekkoslovakialaisista Turbina-koneista ei luonnollisestikaan solmittu. Suihkumoottorihävittäjien hankintaa alettiin suunnitella toiselta suunnalta ja toisten henkilöiden toimesta. Neuvottelut johtivat myöhemmin De Havilland Vampire-kauppoihin Ison Britannian kanssa.

Tämä Me-262 jäi mallivarastooni lojumaan sen jälkeen, kun lainasin siitä tutka-antennit "Mosquito-Vihuriin". Nyt sille oli käyttöä tässä ryhmärakentelussa. Värit levitetty ryhmiksen sääntöjen mukaan siveltimellä. Vaihteeksi todella rentouttavaa puuhaa ilman massiivista maskeeraamista, jokakertaista ruiskun puhdistusta ja kaiken muun oheisvälineistön koolle haalimista ja taas takaisin paikoilleen viemistä.

Maaleina ja lakkana käytetty Tamiyaa, Humbrolia, Revelliä, MrHobbya ja Vallejoa. Antennilangaksi kokeiltu S-alkuisista aluskalsareiden vyötärönauhasta saatua todella ohutta ja venyvää kuminauhasäiettä.

Kommentit

No, on se hieno! Tämä vois olla totta.
Täydet pisteet raimomaisuudesta! Ja onhan malli muutenkin kohtuullinen.
Erinomainen taustastoori ja toteutus! Veikkaan omien kokemuksieni pohjalta, että oranssi ei tainnut olla mukavin sudittava, mutta todella hyvältä näyttää kuvissa.
Todella hieno toteutus. Oranssi pinta on todellakin hyvin onnistunut. Ja tuo tarina, sen olisi voinut keksiä itse Raimo. Pensselisetä Steiner on mainio oivallus.
Kiitos Marko, Sakari, Timo-Matti ja Mika. Samanlaista pintakäsittelyä kuin Raimo en pysty tekemään, joten koetin tähän sisällyttää muita elementtejä, jotka tässä matkan varrella on jäänyt hänestä mieleen. Aluksi mm. suunnittelin ohjaamoon pilottia vilkuttelemaan, mutta sopivan figuurin puutteessa keksin tuon "sergeant Steiner"-jutun.

Todellakin oranssi teetätti paljon työtä. Sarjan muovi on harmaata, joten pohjamaalasin sen valkoisella. En tiedä, olisiko joku muu väri ollut parempi? Oranssia piti sitten sutia vähintään 5 kerrosta, jotta peittävyys oli hyvä. Ei se kuitenkaan läheltä katsottuna ole vieläkään ihan tasainen.
Hauska tarina, hullu idea ja hieno toteutus = täydellinen malli tähän ryhmikseen. Menisi mulle täydestä, jos sanottaisiin että maalattu ruiskulla.
Kiitos Janne. Tuo Tamiyan mattavihreä tasoittui yllättävän hyvin. Isoja pintoja en ollut aiemmin tällä maalimerkillä siveltimellä maalannutkaan. Peittävyys vaati kuitenkin sitäkin 3 kerrosta.
Hieno malli ja hauska taustatarina! Pensselisetäkin saatu mukaan :D Mistä tuo on figuuri on peräisin?
Kiitos Severi. Mekaanikko Revellin sarjasta Pilots & ground crew Luftwaffe ww II. Käsivarret Hasegawan U.S. Pilot / ground crew set:B-sarjasta. Maalipurkki pätkä valurankaa ja kuparilankaa sekä pensseli styreenitankoa ja -soiroa.