Pienoismallit.net

Alfa Romeo 155 DTM

Alfa Romeo julkisti uuden 155-mallin korvaamaan poistuva 75-malli vuoden 1992 alussa ja tuotti siitä ylähyllyn mallin 2,5 litraisella versiolla legendaarisesta Bussosta yhdistettynä Lancia Deltasta lainattuun nelivetoon kilpaillakseen tuolloin erittäin katsojasuosituissa DTM- ja ITC-sarjoissa. DTM:n säännöt oli laadittu pitämään kustannukset kohtuullisina, sallien 2,5-litraiset vapaastihengittävät massatuotantomoottorit sekä tuotantoautoihin perustuvat osat, mutta muutoin säännöt olivat hyvinkin väljät.

Tämä malli esittää vuoden 1996 kauden puolivälissä ajanutta Martinin värityksessä ollutta autoa. Koneena oli tuolloin vähän vajaat 500hv kehittävä ja lähes 13000rpm kiertävä versio Bussosta, jota on välillä mainittu ääneltään kauneimmaksi kilpamoottoriksi Maseratin V8:n jälkeen. Tässä esimerkkinä ääninäyte hillclimb kilpailusta. Alfan 155 oli yksi osasyy alkuperäisen DTM-sarjan hajoamiseen, sillä säännöissä kiellettiin kilpa-autoon erilliset liikkuvat aerodynamiikkaosat. Alfa Romeo kiersi pykälää tarjoamalla katuversioon huipputyyriin korisarjan, johon samanlaiset liikkuvat osat oli saatavilla, mutta mainitun korisarjan hinta katuautoon oli enemmän mitä muu auto maksoi ja tällöinkin sitä piti ilmeisesti osata kysyä erikseen. Lopputuloksena näitä myytiin kadulle vain kourallinen ja vaikka periaatteessa täytti pykälät, oli korisarja käytännössä muiden sääntöjen vastainen. Perinteisesti tämä tietenkin laukaisi lopullisesti kilpavarustelun, jossa muut valmistajat yrittävät saada Alfan saamaa etua kiinni kulujen karatessa lopulta käsistä.

Sarja on Tamiyan vanhempaa tuotantoa liki 30 vuoden takaa, eikä vastaa laadultaan enää ihan tätä päivää. Osien sopivuus oli pääasiassa hyvä, mutta muutamien osien kohdalla jäi paljonkin toivomisen varaa. Dekaalit on Studio27:n erillissarjasta ja ensimmäinen kerta kun kyseinen firma petti. Arkki ylipäänsä oli todella paksua kalvoa joka ei tahtonut taipua ennenkuin murtui. Muutama kylkiraita oli jopa väärän kokoinen ja ohjelapussa oli merkittynä dekaalinumeroita joita ei ollut arkilla. Lopulta ohjeet piti vain heittää syrjään ja päätellä mikä sopisi mihinkin kohtaan ja miten ne suhteutuvat toisiinsa.

Maalattu tamiyan LP- ja X-sarjan väreillä, lakattu Zeron 2K-lakalla ja koska dekaalisavotta meni pieleen, päätin siirtää tämän harjoittelumallien kategoriaan ja kokeilla ensimmäistä kertaa korin osittaista koneellista kiillotusta. Onnistui mielestäni niin paljon helpomalla, että ajattelin kokeilla uudestaan myös seuraavassa mallissa. Kaikki hiilikuitu- ja kevlardekaalit on tehty itse metritavarasta, kuljettajan vyöt S27:n bulkkisarjasta sekä lisätty miljoonalaatikosta sisustaan erilaista kilpa-autohilpettä, kuten sammutin, elektroniikkarasioita, johdotuksia ym.

Kommentit

Jopas on siisitisti kasattu kilpuri, ja sisustan detaljointiin panostettu. Koneellinen kiillotus näyttää tepsineen.
On helppo yhtyä mielipiteesen sarjan vanhanaikaisuudesta, ja esim. ikkunat näyttävät olevan hieman epäaidon näköisiltä.

Vaikka kovasti pyrin siihen, että kommenteistani olisi jotain hyötyä rakentajalle, niin nyt en keksi muuta, kuin että ikkunatiivisteiden maalamisessa sapluuna tai teippi olisi saattanut tuottaa hieman paremman lopputuloksen. Näin siis sillä olettamuksella, että ne on maalattu vapaalla kädellä - arvasinko oikein?

PS: Tuo kategorisointi "harjoittelumalleista" on tuttu. Niitä on tullut rakennettua omalla pajallani useampi ihan omin käsin ;-)
Itseasiassa väärin meni. Listat on teipattu tässäkin, kuten joka autossa aina, mutta tällä kertaa jälki meni vihkoon melko huolella. Oma veikkaukseni syypäästä on tuo lakka, toisesta lakkakierroksesta tuli liian paksu ja taisi täyttää paneelirajoja vähän liikaa, joten teippiä ei välttämättä ollut sekään ihan täydellinen. Toisena muttana arvelen lakan ominaisuuksien olevan hiukan hankalia tähän, koska tuo 2K-lakka on niin kovaa ja kiiltävää kuin on, veikkaan ettei maalin tarttumisominaisuudet ole ihan parhaasta päästä.

Kaikki tämä on tietysti vähän selittämisen makua, mutta ei sitä tuolta vitriinin oven läpi näe.
Eihän kaikki toki aina onnistu vaikka kuinka yrittäisi. Ja kun tuommoinen paikka kuin ikkunalistat ei anna yrittää kuin kerran. Mullakin on vitriinissä piilossa yhtä sun toista…
Olen kokeillut joskus maalata liuotinlakan päälle vesipohjaisella akryyleillä (Vallejo), jolloin yli menneen maalin saa raaputettua hammastikulla pois. Eipä sekään ole yhtä hyvä kuin täydellisesti onnistunut teippaus.
Upea malli, jota kyllä saattoi sinulta odotaakin.
Mielestäni ei nuo ikkunoiden kumitiivisteet kylä pilaa yhtään mallia.

Paremminkin tämä kaipaisi kivan alustan ja säistämisen, kiun ralipoluilta, mutta Markus tekee mielummin puhtosia malleja ja hyvä niinkin.

Nyt pitää alkaa otamaan koppeja näistäkin rallivehkeistä ja muusta moottoriurheilusta, koska Kuopion tapahtuman teemaksi valittin "Moottoriurheilu", joka sisältää vaikka minkäikäisiä ja kategoriaa löytyy.

Meillä on hyvä syy toteuttaa teema noin, mutta sitä ei vielä paljasteta. Myös yleisön palautteet ovat joskus olleet, että miksi aina joku sota ja sota…joku on kääntynyt oveltakin pois, kun on nähnyt saliin, jossa ei juuri ole kuin sotaisia härpäkeitä.
Timo Rissanen kirjoitti:
Mielestäni ei nuo ikkunoiden kumitiivisteet kylä pilaa yhtään mallia.
Eivät toki pilaa mallia, joka on esimerkillisesti rakennettu, mutta kuvasta näkee silmällä tiivistemaalauksesta puuttuvan tarkan rajan, joka 1:1-tiivisteessä olisi. Huomioni oli rakentavassa hengessä annettu, kuten aina, eikä sitä ole syytä tulkita moitteena.
Älkää nyt kinatko isot miehet, se on loppupeleissä kuitenkin vain pienoismalli :D
Matti T 16.11.2021 17:39 Vastaa lainauksella
Hienon näköinen ja loistavasti rakennettu malli taas kerran. Harmi ettei ole avattavaa konepeittoa ja moottoria. Tamiyan 90 luvun DTM Mersussa oli ainakin irroitettava konepeitto ja moottorin sai näkyviin. Tämä taitaa olla vielä sitä vanhempi sarja. Detaljointia on silti todella hienosti. Nannini:lle taidettiin tähän autoon rakentaa erikoisvalmisteiset ohjaimet helikopteri onnettomuudessa murskaantuneen käden takia.

Tämä oli kyllä hienoa aikaa ja tuli itsekin televisiosta näitä kisoja seurattua. Kekekin ajoi vielä tuolloin. Noista liikkuvista aerodynamiikka osista muistuu mieleen, kun Keken Calibrassa Hockenheimin pitkillä suorilla takasiipi kääntyi vaakatasoon ja ilmanottojen eteen taisi liukua jonkinlainen levy tai joku muu härpäke. Hyvin pian nämä liikkuvat osat sitten kyllä hävisivätkin autoista.
Itseasiassa tässäkin on moottori, mutta oli mielestäni sen verran heikko detaljoinniltaan, että päätin jättää piiloon. Tältä osin huomaa hyvin, miten uuden mallin valmistus on kehittynyt 30 vuodessa, nykyaikaisessa mallissa on detaljontia ihan eri tavalla kuin tässä.

Juuri näitä aerodynamiikkaosia tarkoitin, jotka kaikki oli erikseen kiellettyjä, mutta kuitenkin tiimit saivat jotenkin viritelmänsä hyväksyttyä. Aina näitä insinöörien ja sääntönikkareiden kissa-hiiri leikkejä on kuitenkin mielenkiintoista seurata ja lopputulokset on ollu toisinaan huvittaviakin.