Pienoismallit.net

Fokker D.VII (Alb)

Tällä kertaa kangaspuuta 1/72 mittakaavassa. Olen Eduardilta aikanaan rakentanut D.VII:n 1/48 mittakaavassa ja mielestäni tämä pienempi versio oli rakennettavuudeltaan huomattavasti parempi ja yksityiskohdissakaan se ei häviä oikeastaan yhtään.

Kone esittää (Kuninkaallisen saksilaisen) Jasta 40:n komentajan Carl Degelowin konetta Flanderin rintamalla syksyllä 1918. Kyseinen yksilö oli Albatrosin tehtaan valmistama. Jasta 40:n Fokkerit (ja aikaisemmin Pfalzit) erottuivat melko silmiinpistävästä maalauksestaan: musta runko valkoisella pyrstöllä. Allekirjoittaneesta kyseessä oli ehkäpä yksi tyylikkäimmistä värityksistä saksalaisyksiköissä. Jasta 40:n lentäjillä oli lisäksi useimmiten valkoinen / vaalea henk. koht. tunnus rungon molemmin puolin. Degelowilla se oli hyppäävä saksanhirvi, jonka hän kopioi erään Dresdenissä sijainneen sotasairaalan logosta. Degelow oli haavoittunut vuonna 1916 palvellessaan vielä jalkaväessä. Ensimmäistä kertaa saksanhirvi esiintyi Degelowin kokomustassa Pfalz D.III-hävittäjässään hänen palvellessaan Jasta 7:ssä loppuvuonna 1917. (Myös Jasta 66:n ässä, keväällä 1918 kaatunut Rudolf Windisch käytti koneessaan samaa tunnusta).

Carl Degelow saavutti kaikkiaan 30 ilmavoittoa ja hänelle myönnettiin sodan viimeinen Pour le Mérite (tutummin ”Blauer Max” / ”Blue Max”) 9.11.1918 eli samana päivänä, kun keisari Wilhelm II astui syrjään. Sota päättyi kaksi päivää myöhemmin.

Malli on rakennettu lähes suoraan laatikosta. Ainoana poikkeuksena on Uschi van der Rostenin elastaanilangat takilointiin (jota tässä konetyypissä ei nyt juurikaan ole) ja scrätchinä tehty optinen tähtäin, jollaista Degelow käytti D.VII koneessaan. Siivissä ns. Lozenge-kaavio on toteutettu tutusti siirtokuvilla, mutta Eduard on kehittänyt siitäkin ihan kunnon askareen. Esimerkiksi pelkästään yläsiipi koostuu laskujeni mukaan 47 siirtokuvasta.

Maalattu ja lakattu ruiskulla Tamiyan akryyleillä ja yksityiskohtia pensselöity Vallejon ja Lifecolorin tuotteilla. Lievään säistämiseen sekä potkuriin käytetty Abteilungin öljyvärejä.

(Peter Kilduff: Black Fokker Leader – Carl Degelow, The First World War’s Last Airfighter Knight. 2009.)

Kommentit

Nätti mali.
Erikoisesta siirtokuvien lukumäärästä hyvä sovitys pieneen skaalaan on lisäarvoa tuova asia. Myös plussaa tuosta itse tehdystä tähtäimestä. Ei liene olut ihan helppoa tehdä tuolainen satiaisen kiveksen kokoinen osa, mutta ei siinä ainakaan ole moitteen sijaa kuvissa.
Myös nämä historian kertomukset ovan vanhoille koneille ja lentäjille kivaa luettavaa.
Puinen potkuri on myös aidon näköinen.
Valokuvat olisi ehkä voinut ottaa tumma taustaa vasten.
Hieno on. Tässä on mielestäni suht kaikki kohdallaan. Tykkään erityisesti työvaihekuvasta ohjaamosta. Historiikki on myös kiva. Nuo Eduardin D.VII:t taitavat olla tällä hetkellä parhaita lähtökohtia koneelle ainakin 1/72 skaalassa. Itselläni on vain se huomattavasti haastavampi Rodenin sarja. Voin hyvin kuvitella kuinka työlästä on ollut kaarinnauhadekaalien laitto. Niitä on tullut laiteltua joskus itsekkin.
Olli J. 9.11.2021 09:55 Vastaa lainauksella
Kiitos Timo ja Mika!
Hieno, siististi toteutettu Fokker - ja mahdollisesti kuvat eivät tee täyttä oikeutta mallille.

Pari pientä yksityiskohtaa koskien rakentelujälkeä: mallia on elävöitetty korostamalla putkirakennetta korkeusvakaajassa ja -peräsimessä, mutta (ainakin kuivien perusteella) ei vastaavasti sivuvakaajassa/peräsimessä tai rungossa.

Pieni huomautus siipien päissä olevista "hier anheben" -nostomerkeistä: kaikki eivät ole aivan oikeilla paikoilla, niidenhän tulisi olla siipisalkojen päiden kohdalla.

Mika kehui Eduardin D.VII:aa tässä mittakavassa parhaaksi lähtökohdaksi ja olen kyllä samaa mieltä. Mielestäni suurin ongelma Eduardin sarjoissa ovat nuo lozenge-kangasta kuvaavat dekaalit. Tuoreimmissa mallisarjoissa kankaan nelivärinen versio on jo ollut hyvä (no, siinäkin alapinnoille tulevissa dekaaleissa minuun silmääni punainen väri on liian vaalea). Tässä koneessa nuo viisivärisen yläpintojen dekaalin sävyt näyttävät aika aneemisilta. Onko Eduardilla näissä lozengedekaalien sävyissä eroa eri paketointien välillä, sillä minulla olevissa D.VII (OAW) -paketoinneissa (Eduardin tuotekoodi 70130) sävyt ovat selvästi tummemmat. Ja näyttäisi siltä, että värieroja olisi myös saman paketoinnin eri yksilöiden välillä.

Ja vielä pilkun viilausta tämän sarjan dekaaleista: onko tuo hirvidekaali liian pieni - näkemäni valokuvan perusteella sarvien ylimpien piikkien pitäisi ulottua koneen kyljen yläreunaan.
Olli J. 10.11.2021 11:36 Vastaa lainauksella
Kiitos kommenteista Veikko!

"Hier anheben" tekstit on ainakin yritetty sijoitettaa Eduardin ohjeiden mukaan. Sen sijaan siipien päissä olevat valkoiset nauhat eivät osuneet aivan kohdilleen ja huomasin itsekin ne vasta valokuvista. Pitää paikata tilannetta vielä valkoisella maalilla. Tosin alasiivessä tekstit menevät paikoin päällekkäin valkoisen nauhan kanssa ja jotkut tekstit saattavat olla neljäsosamillin vinossa… Tarvin paremmat työskentelylasit.

On totta, että ainakin tässä paketoinnissa noi lozenget näyttävät vähän muovisilta ja, kuten sanoit, aneemisilta. Esimerkiksi Aviatticilla sävyt ovat paljon syvemmät ja realistisemmat. Teen jatkossakin tämän aikakauden koneita pääosin 1/48 mittakaavassa ja en viitsinyt lähteä tilaamaan kallista dekaaliarkkia tämän yhden mallin vuoksi. Hirvidekaali saattaa tosiaan olla puolisen milliä liian matala, koska hirven sorkan pitäisi olla kyljen alareunassa.
Siipien päissä olevien nostomerkkien sijainti kannattaa tsekata niin, että ne ovat linjassa siipitukien kiinnityspisteiden kanssa (siipisalot kulkevat tukien kohdalla ja siipi kestää nostamisen vain siipisalkojen päästä). Kuvissa näyttäisivät ainakin alatason takimmaiset nostomerkit olevan liian takana.
Olli J. 10.11.2021 14:41 Vastaa lainauksella
Kiitos tiedosta! Tämän perusteella ovat tosiaan vähän takana. Oppia ikä kaikki!
Marko Hoo 14.11.2021 17:55 Vastaa lainauksella
Komean Fokkerin olet tehnyt ottaen huomioon, että pienen kokoinen mallihan tuo on. Hyvää keskustelua muuten. Näistä aina oppii.
Olli J. 14.11.2021 19:00 Vastaa lainauksella
Kiitos Marko! Joo, kyllä joka mallista oppii aina uutta. Viimeistään täällä!:)