Etusivu 
Galleria Mallit: mitä jos...
Supermarine Spitfire Mk.Ia
Kaakkois-Suomi, Maaliskuu 1940
Ylikersantti Rautakoura on palannut torjuntalennolta aamupäivällä 10. maaliskuuta 1940 polttoaine- ja ammustäydennystä varten. kk:ita näyttää käytetyn.
Vaihtoehtoinen historia:
Tammikuun alun 1940 torjuntavoitot Raatteen tiellä sai Winston Churchillin vakuuttuneeksi suomalaisten kyvyistä ja hän totesi, että suomalaisten sotilaallinen auttaminen olisi tehokas tapa saada tuhottua vihaamansa kommunismi. Hän päättikin ”lainata” suomalaisille 30 kpl Spitfire Mk Ia hävittäjiä ja lisäksi 20 kpl Blenheim pommittajia aiemmin luvattujen lisäksi. Jo luvatut Hurricanet tietysti lisäksi ja niidenkin määräänkin tulisi korotuksia. Länsirintamallahan oli tällöin vielä varsin rauhallista. Hän myös painosti Ranskaa ”lainaamaan” Suomelle runsaasti tykistöä ja niihin kuuluvia ammustarvikkeita. Yllättäen ranskalaiset suostuivat. Tykistön ja ammustarvikkeiden laivaus Suomeen käynnistyi välittömästi ruotsalaisilla laivoilla. Spitfirejen, Hurricanien ja Blenheimien siirtolennot Suomeen käynnistyivät tammikuun viimeisellä viikolla. Norja myös antoi mahdollisuuden käyttää heidän kenttiään, mikäli Spitfireidein lentokyky ei riittäisi suoraan lentoon Ruotsiin.
Raatteen tien tappiot saivat Neuvostoliiton ylemmän sotilasjohdon aivan sekaisin ja ns. ”selvitystilaan” puhdistuksineen. Täten helmikuun alkuun kaavailtua suurhyökkäystä Karjalan-kannaksella siirrettiin maaliskuulle. Tästä sai Ruotsin tiedustelupalvelu selkeästi tiedon ja asevelihengessä tiedot kerrottiin välittömästi suomalaisille. Tämä antoi Suomelle riittävästi aikaa valmistautua siihen. Kävi ilmi, että Neuvostoliitto aikoi aloittaa suurhyökkäyksen 10. päivä maaliskuuta 1940. Tykistön ja Spitfireiden toimitus Suomeen jäi Neuvostoliitolta tiedostamatta.
Erityisesti Spitfireiden osalta aloitettiin välittömästi intensiivinen tyyppikoulutus, johon saivat osallistua kaikki, sotilasarvosta riippumatta, suomalaislentäjät, joilla todettiin olevan kykyä toimia huipputehokkaan hävittäjän ohjaimissa. Kouluttajina toimivat myös siirtolennoille osallistuneet englantilaiset lentäjät, joista osa sitten jäi Suomeen osallistumaan tosi operaatioihin. Samalla päätettiin jättää siipien alapuolelle brittiläinen musta-valko kaavio, koska koneilla aiottiin tehdä lähinnä torjuntalentoja oman alueen yllä ja täten se kaavio toimisi mainiona omakonetunnuksena omille it-miehille, kuten sen oli tarkoituksena toimia myös Englannissa. Samalla kuitenkin koneisiin maalattiin tilapäinen talvikaavio, koska se yllättäen katsottiin tarpeelliseksi.
10. maaliskuuta lähestyi, joten Blenheimit määrättiin tekemään runsaasti tiedustelulentoja ennen sitä rintaman yllä. Ne antoivatkin suomalaisille varsin tarkan kuvan neuvostojoukkojen ryhmityksistä. Neuvostoliiton sodanjohto ei ollut ollenkaan kartalla siitä, että suomalaiset olisivat tietoisia siitä, mitä oli tekeillä. Ranskasta saatu (ja myös muu vanhempi) tykistö siirrettiin öiden pimeydessä otollisiin tuliasemiin antamaan rankka etukäteisisku ryhmittyneille Neuvostojoukoille. Tämä onnistui täydellisesti. Iltapäivällä 9.3. 1940 alotti Suomen armeijan tykistö ennennäkemättömän tykistövalmistelun ryhmittyneitä Neuvostojoukkoja vastaan ja samalla lähes kaikki Suomen ilmavoimien Blenheimit osallistuvat siihen pommituslennoilla.
Neuvostoliiton ilmavoimat eivät olleet ollenkaan varautuneet siihen, koska heidänhän piti nousta ilmaan vasta 10. maaliskuuta. Blenheimien turvaksi lähetetyt Spitfiret eivät kohdanneet mitään vastarintaa. Tilanne muuttui seuraavana aamuna, jolloin Neuvostojoukkojen hyökkäyksen olisi pitänyt alkaa, Siitähän ei tullut mitään, koska suomalaisen tykistön ja Blenheimien pommitukset olivat lyöneet ryhmittyneet Neuvostojoukot pahasti hajalle. Neuvostoliiton ilmavoimat eivät tästä kuitenkaan tienneet tiedotusongelmien vuoksi ja he ennakkosuunnitelman mukaisesti lähettivät I-153 ja I-16 lautat liikkeelle aamulla 10. maaliskuuta. Niitä vastassa olivat kuitenkin suomalaiset Spitfiret (ja muut). Neuvostolentäjät olivat täysin yllättyneitä, että heitä vastassa oli Spifireitä. Joutuivat paniikkin muutaman ensimmäisen pudotuksen jälkeen. Ensimmäisen päivän aikana monesta suomalaisesta lentäjästä tuli ässiä ja I-153ja I-16 lautat käytännössä hävisivät taivaalta. Yhtään Spitfireä ei menetetty vihollisen ampumana. Kaksi menetettiin teknisen vian vuoksi (kova pakkanen). Tilanne kun oli tämä, niin suomalaiset maajoukot aloittivat hyökkäyksen.
Kun Stalinin korviin kantautui, että Suomen ilmavoimilla oli Spitfirejä heidän ilmavoimaansa vastaan, hän lähettiläänsä välityksellä lähetti nootin Britannialle, että aikovatko he kenties julistaa sodan Neuvostoliitolle?
Britannian lähettiläs taas sitten Churchillin ohjeistamana vastasi, että: kenties. Teidän hyökkäys Suomeen on yhtä raskauttava asia, kuin mitä oli Hitlerin ja teidän yhteinen hyökkäys Puolaan. Jos te nyt saatte sovittua asian Suomen kanssa, niin sodanjulistusta ei tule.
Tämä, ja muutkin tilanneseikat, pani Stalinin pohtimaan asiaa tosi tarkasti. Neuvostojoukot olivat perääntymässä häpeällisesti Suomen rintamalla yllättäen kaikesta etukäteisvalmistelusta huolimatta.
Mannerheim kuitenkin myös tajusi, että tämä hetkellinen menestys ei voi jatkua loputtomiin, koska Venäjä (Neuvostoliitto) on suuri. Ja nyt pitää käyttää kaikki mahdollinen diplomatia kohtuullisen ratkaisun saavuttamiseksi. Vaikka neuvostojoukot olivat paniikissa perääntymässä kohti Leningradia, niin hän suostui Neuvostoliiton ehdotukseen vanhoista rajoista, joihin kuuluisi 10 kilometrin demilitarisoitu vyöhyke Suomen puolelta. Rajalla saisi olla vain vähäisiä rajajoukkoja.
Tämä tulos kismitti Stalinia kovasti ja hän pyysikin senaikaista liittolaistaan Saksaa suorittamaan pikku manööverin eteläistä Suomea vastaan, jotta Neuvostoliitto voisi tehdä samalla pikku revanssin itärajalla. Saksalla kuitenkin saattoi olla muita suunnitelmia, mutta se onkin jo ihan toinen tarina.
Tämän mallin kanssa yritin parhaani, jotta se miellyttäisi Raimo-vainaata.
Itse mallisarjasta:
Scalemates linkittää tämän wanhan Airfix-sarjan vuoteen 1978, joka on raportoitu muototarkimmaksi Mk I Sptfire-malliksi ikinä. Siinähän on tietysti aikakautensa piirteet. Vähän yksityiskohtia ja (onneksi) hennot kohoviivat korostamassa paneeliuria (ei siis tyypillisiä Airfix-niittejä). Mielestäni se on parempi vaihtoehto, kuin liian krouvit uppoviivat. Niiden kanssa täytyy vaan toteuttaa eri tekniikkaa kuin uppoviivojen kanssa. Esivarjostus sopivalla värillä ja sitten maalauksen jälkeen pikku hinkkaus, jotta esivarjostus tulee esille. Tässä esivarjostin alasiiven mustaa osaa hopealla, valkoista osaa ei tarvinnut esivarjostaa mitenkään ja yläosaa mustalla tussilla. Sitten vaan pikku hinkkaus ja paneeeliurat tulevat näkyviin. Ei kyllä aina onnistunut tuossa, mutta periaate on tuo 😉
Rakennettu täysin laatikosta paitsi, että lisäsin hieman istuinvyötä ohjaajan ympärille ja, että lisäsin tähtäimeen kirkaslasiosan. Niin ja pakoputkien poistoputket on porattu auki ja kk:iden päälle ei ole laitettu punaisia lappuja, koska niitä ei näytä olleen varhaisissa Spitfireissä. Antennilangat vielä päälle. Ja isoksi osaksi on kesämökillä tehty Puolangalla.
Very short English summary:
This is a what-if model of Spitfire Mk Ia. If Winston Churchill had sent these airplanes to Finland during the winter-war these would have led to a situation where Soviet troops would withdraw to east and finally Soviet-Union made a peace-treaty with Finland in which Finland could keep it’s previous borders but with quite strict conditions.
The model is part of Raimo Leino memorial group build.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
