Pienoismallit.net

Para-Folland Gnat

Messerschmitt Me P.1111 Folland Gnatin osilla

1950 brittiläinen lentokoneensuunnittelija Edward Petter liittyi Folland Aircraft -yhtiön palvelukseen ja aloitti heti uuden kevyen hävittäjälentokoneen suunnittelun. Tulevan Gnat-hävittäjän piti täyttää Britannian kuninkaallisten ilmavoimien operatiiviset vaatimukset (OR.303) kohdetorjuntahävittäjästä, jonka valmistus olisi mahdollista myös kriisitilanteessa.

Sopivaa moottoria pieneen hävittäjään ei vain heti ollut saatavilla ja OR.303:n uhkakuva vanheni pian, minkä takia RAF:n kiinnostus Gnattia kohtaan väheni. Lopulta löytyi sopiva moottori Bristol Orpheus, mutta se oli vielä kehitysasteella ja leveämpi, kuin sen hetkisen Gnatin runkoon olisi mahtunut. Moottorin viimeistelyyn olisi vielä mennyt kaksi vuotta ja kone piti jälleen suunnitella uudelleen. Tämä pelotti ostajia ja Folland Aircraft -yhtiön tulevaisuus ja rahoitus oli vaarassa.

Silloin vuonna 1953 syksyisenä ja sateisena yönä Follandin johtokunnan kokoukseen asteli tohtori Fritz Paraman; saksalainen hullu tiedemies, jolla oli paljon vanhaa rahaa. Tohtori Paraman teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Hän osti puolet Follandista, rahoitti Gnatin kehitystyön kokonaan ja suunnitteli koneen täysin uusiksi. Edward Petter ei sietänyt suunnitelmiensa muuttamista, vaan marssi ulos yhtiästä varhaiseläkkeelle.

Uusi Para-Folland Gnat poikkesi valtavasti alkuperäisistä suunnitelmista, mikä sai Suomen, Intian ja Jugoslavian epäilemään koneen suorituskykyä ja edullisuutta. Tässäkin tohtori Paraman teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: ensimmäinen 100 kappaleen erä puoleen hintaan, josta Suomi saisi 12 kpl, Jugoslavia 2 kpl ja Intia loput. Tohtori Paraman mahdollisti tämän valmistamalla kaikista Gnateista samanlaisia aseistusta myöten (minkä takia Suomikin sai Gnatteihinsa intialaiset B8-M1 rakettipodit), säästämällä tiivisteissä ja laaduntarkkailussa sekä piiskaamalla työntekijöitään. Tästä tosin seurasi työntekijöiden lakkoilua sekä onnettomuuksia koelennoilla, minkä takia toimitukset viivästyivät.

Suomi sai lopulta ensimmäiset Gnattinsa 1958. Ensimmäinen Gnat GN-101 nimikoitiin seuraavana vuonna "Kreivi von Roseniksi" ilmavoimien vuosipäivänä. GN-101 poistettiin viimeisenä käytöstä 1972 ilmavoimien siirtyessä uudempaan kalustoon. Suomi ei ostanut lisää Gnatteja tohtori Paramanin harmiksi, mutta hän tienasi kuitenkin hyvin myymällä Intialle Gnatteja ja niiden lisenssivalmistuksen. RAF myös lopulta osti Gnatin kaksipaikkaisen version koulutuskoneeksi ja Red Arrows -taitolentoryhmän käyttöön. Vanhaa rahaakin vielä riitti, niin tohtori sai rauhassa rakentaa lisää hullutuksiaan.

Idea P.1111:n rakentamisesta Gnatin osilla virisi jo vuoden 2020 kesällä, kun kyseinen malli tuli hankittua edullisesti. Alkuun en kehdannut Gnattia uhrata kokonaan vaan hankkia siirtokuvat erikseen ja kopioida osat Gnatista, mutta Raimo Leinon muistorakentelu lopulta kannusti uhraamaan Gnatin tähän projektiin. P.1111-sarjassa ei hirveästi ollut osia eikä yksityiskohtia minkä lisäksi ilmanottoaukko oli ala-arvoinen. Monet ovat rakentaneet imukanavan muovilevyistä ja itse tein aluksi samoin, mutta en ollut lopputulokseen tyytyväinen niin muotoilin sen epoksimassasta. PM-modelsin sarjat ovat olleet kokemuksina hirvittäviä ja rumia, mutta silti niitä olen tehnyt nyt kolme ja hyllyssä odottaa neljäs, koska halvalla on saatu.

Special Hobbyn Folland Gnat (SH72137) on hyvä yksityiskohdiltaan, mutta muutamia muotovirheitä löytyi mm. imukanavan alla oleva antenni ja rungon takana vasemmalla oleva pienempi ulkoneva ilmakanava. Kyseinen antenni tuli lisättyä P.1111:een koska huomasin virheen liian myöhään. Gnatista tuli otettua ohjaamo, ohjaamon kuomu, nokka, lisäpolttoainetankki, rakettikasetti sekä suihkuputki. Konetykkien piiput ovat 0,55mm injektioneulasta. Ohjaamo ei kokonaan mahtunut, sillä pään tuki jäi laittamatta.

Pitkästä aikaa maalasin pensselillä ja emalimaaleilla, minkä takia moni asia meni maalauksessa mielestäni huonosti mm. musta pohjamaali oli virhe, koska seuraava maalikerros liotti sitä, ja maastokuvio on muutamassa kohdassa liian koholla. Hirveästi en uskaltanut hioa pintaa sileämmäksi näiden korjaamiseksi. Pohjan maalasin Humbrol 11 ja 34 sekoituksella, ja yläpuolen 164 ja 168 sävyillä.

Siirtokuvissa meni kansallisuustunnukset pieleen. Jostain kumman syystä luotettavan Micro Solin aiheuttamat rypyt eivät suoristuneet pitkän ajan jälkeenkään. Rungossa ei ollut hirveästi tilaa kokardeille ja ne vähän repesivätkin mukaillessaan pintaa. Säestystä en hirveästi tehnyt muuta kuin paneelilinjalitkutusta ja yritin chippailla sieltä täältä. Lopullisen satiinilakan ruiskutin maaliruiskulla, jottei malli ihan pieleen menisi.

Kommentit

Ehdottomasti kuuluu Raimon muistorakenteluun.
Raimo keksi aina tällaisia härpäkkeitä ja tämä on myös rakennusjäljeltää liki Raimoa.

Upea malli ja valokuvat ei hirveesti paljasta noita vaikeuksia, mitä eteesi tuli. Paneeliurat iskee eniten silmiin. Ei ole kovin skarpit.

Melko hieno ryhmikseen.
Komppaan kaimaa, eli erittäin sopivan mallin olet tähän ryhmikseen rakentanut. Jälki näyttää kuvissa mainiolta, eli hyvin olet haasteisiin vastannut.

Tuo olisi kiva nähdä myös Red Arrowsin väreissä. Olisikohan muuten Hot Shots -leffankin koneet modifioitu tuosta, jos historia olisi kulkenut toisia latuja…
Kiitoksia, Timot! :D
Timo Rissanen kirjoitti:
Upea malli ja valokuvat ei hirveesti paljasta noita vaikeuksia, mitä eteesi tuli. Paneeliurat iskee eniten silmiin. Ei ole kovin skarpit.
Vikaa on vähän omissa kuvaustaidoissa taikka sitten jättipokkarini ei oikein taivu makrokuvaukseen. Jos olisin ruiskumaalannut tuon akryyleillä, niin olisin silloin hoitanut paneeliurat ehkä paremmin pienellä esivarjostuksella tms. Pensselitaitoni eivät sellaiseen riittäneet, vaan tyydyin helpohkoon mustaan litkutukseen enempää miettimättä. Ehkä harmaa litku olis ollut parempi. Tuntu, että jotain niissä pitää olla, etteivät jää piiloon. Öljyväreillä olis ehkä saanut paremmin eloa pintaan, mutten jaksanut niitä kokeilla, kun niiden kuivuminen kestää monta päivää.
Hauska mielikuvitus malli…hyvällä tarinalla…hieno kunnianosoitus Pensseli Mestarille!
Esko Rusi 27.9.2021 19:09 Vastaa lainauksella
Hyvin Raimomainen tarina ja jotenkin uskottavan näköinen malli. Komppaan Timoja.
Kiitos, Johan ja Esko! Mukavaa, että tarinakin huvitti.