Panssarilaiva Ilmarinen
Moottorit
Suomen panssarilaivoihin tuli siihen aikaan varsin edistyksellinen voimansiirtoratkaisu: Dieselmoottorit pyörittivät generaattoreita joiden teho syötettiin varsinaisille potkureita pyörittäville sähkömoottoreille.Molemmissa laivoissa oli 4 kpl dieselmoottoreita. Nämä olivat teholtaan 1200 hv ja nimelliskierrosluvultaan 500 1/min, ne olivat kuusisylinterisiä nelitahtikoneita. Toimittaja oli Krupp Germania Saksasta. Kukin näistä pyöritti päägeneraattoria ja herätingeneraattoria, jotka toimitti Brown Boveri Sveitsistä. Päägeneraattoreiden teho oli 700 kW ja jännite 250 V. Herätingeneraattoreiden vastaavat arvot olivat 100 kW ja 220 V.
Potkurimoottoreiden teho oli 1700 hv ja kierrosluku 180 1/min. Näitä säädettiin magnetointivirtaa muuttamalla ja kiertosuunta vaihdettiin muuttamalla generaattorin magnetointivirran suunta.
Tällainen järjestelmä mahdollisti eri ajotilanteissa varsin joustavan moottoreiden säädön kytkemällä generaattoreita eri tavoilla sekä säätämällä näiden tehoa magnetointivirtaa muuttamalla.
Alusten potkurit olivat halkaisijaltaan 3,2 m. Nimelliskierrosluku oli tuo 180 1/min, mutta lyhytaikaisesti päästiin aina kahteensataan kierrokseen minuutissa. Hankintasopimuksen mukaan aluksiin piti tulla pronssipotkurit. Näin tapahtuikin Väinämöisen osalta, mutta Ilmariseen päätettiin hankkia teräspotkurit Taalintehtaalta, lähinnä jäissä ajamisen varmistamiseksi. Epäilyksiä aiheutti kuitenkin, saavutetaanko teräspotkureilla vaadittu 14,5 solmun nopeus johtuen niiden epätarkemmasta valusta ja hionnasta. Vastaanottokokeissa havaittiin kuitenkin niiden olevan pronssipotkureiden veroiset.
Malliin hankin kiinalaiselta valmistajalta harjalliset sähkömoottorit, joiden luvattiin olevan hiljaiset, varustettu kuulalaakerein ja ovat nimellisarvoiltaan 12 VDC, 30 W, 3500 1/min. Teho olisi voinut olla suurempikin, mutta valintakriteereinä oli mahdollisimman pieni kierrosluku ja hiljainen ääni. Testasin moottoreita niiden saavuttua eri syöttöjännitteillä, ja totesin niiden tyhjäkäyntikierrosluvun olevan 11,1 V:lla 3000 1/min ja 7,4 V:lla n. 2000 1/min. Ja valmistajan lupauksen mukaan ovat todella hiljaisia.
Kytkimet moottoreiden ja potkurinakseleiden väliin tein lyhyistä jäykähköistä jousenpätkistä jotka liimattiin epoksilla akseleille sorvattuihin holkkeihin. Tällainen kytkin toimii mielestäni hyvin koska se sallii pienet rihtausvirheet, on äänetön koska siinä ei ole liikkuvia osia kuten murrosnivelissä, ja kantaa kohtuullisesti potkureista johtuvat aksiaaliset voimat molempiin suuntiin ajettaessa moottorin kuulalaakereille.
Seuraavaksi sitten rungon päällystäminen 0,1 mm alumiinifoliolla, johon lukuisat niittaukset voidaan esittää. Tämä työvaihe saattaakin sitten kestää tovin jos toisenkin.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.