Pienoismallit.net

Panssarilaiva Ilmarinen

Mittakaavassa 1:50

Koko kesän pyöriskelin hermostuneena ympäriinsä mietiskellen mitä sitä seuraavaksi rakentaisi. Monen vuoden ajan on mielessä väikkynyt tehdä suurikokoinen malli suomalaisesta ylpeydenaiheesta, panssarilaiva Väinämöisestä tai Ilmarisesta, mutta työn mittavuus on toistaiseksi ollut tehokas jarru projektin aloittamiselle.
Nyt kuitenkin syksyn saavuttua ovat ajatukset projektin tiimoilta selkeytyneet ja päätin puhaltaa alkufanfaarin projektille, varsinkin kun Turun Forum Marinumista vuosia sitten hankittu piirustussarja alkoi uhkaavasti kellastua vanhuuttaan kaappien kätköissä.

merkinnät

Usein näissä projekteissa tulee tarve tehdä kaikenlaisia jigejä ja viritelmiä eri työvaiheita varten. Eräs sellainen on noiden venttiili-ikkunoiden poraaminen rungon kylkiin. Panssarilaivoissahan oli molemmissa kyljissä suuri joukko näitä venttiilejä. Niiden pitää lisäksi olla suht. tarkkaan linjassa toistensa kanssa koska pienikin virhe näkyy heti silmään. Osa rei'istä osuu varmasti kaarien kohdalle, jolloin tavallinen poranterä luiskahtaa helposti sivuun pilaten sekä reiän että aluksen kyljen. Tämän työvaiheen toteutusta mietin pitkään ja tulin siihen tulokseen että jonkinlainen porausjigi on pakko tehdä. Minulla oli vanha melko käyttämätön…
Suomalaisten panssarilaivojen kylkipanssarit oli alun perin tarkoitus tehdä 100…125 mm paksusta nikkeliteräksestä. Kuitenkin haluttiin pitää kiinni myös laivojen maksimiuppoumasta 3900 tonnia, eikä laivojen syväys saanut ylittää 4,5 metriä. Näistä syistä johtuen jouduttiin kylkipanssareiden paksuutta olennaisesti ohentamaan, ja lopuksi päätettiinkin ne tehdä vain 55 mm paksusta nikkeliteräslevystä. Panssarit kattoivat yhtäjaksoisesti 75 metrin matkalta laivojen kyljet ja ne ulottuivat myös 1,5 m vesilinjan alapuolelle, ollen 3,25 m korkeita. Boforsilla Ruotsissa suoritetuissa koeammunnoissa (kuva) havaittiin että levyt kestävät juuri ja…
Seuraavaa työvaihetta varten päätin siirtää tämän tekeleen autotalliin, koska odotettavissa oli lakkakitin käryä ja paljon hiomispölyä. Melkoinen monsteri se oli jo tässä vaiheessa siirrettäväksi, millainenhan rasti tuo onkaan kun painoa on kertynyt kymmeniä kiloja. Seuraavaksi sitten kauppaan ostamaan lakkakittiä. Yllätykseni oli kuitenkin suuri kun huomasin että sitä ei enää ole saatavilla, Tikkurila on päättänyt lopettaa sen valmistuksen. Niin se maailma muuttuu, tuote jota olin tottunut käyttämään kymmenien vuosien ajan on kadonnut tyystin maailmasta. Siinä sitten jonkin aikaa ihmeteltyäni tilannetta, päätin ostaa purkillisen Cascon…
Viimeistään tässä vaiheessa pitää sitten ratkaista mille aikakaudelle tulen tämän mallin rakentamaan, koska vuosien mittaan alukset kokivat paljon erilaisia muutoksia. Esimerkiksi runko rakennettiin aluksi ilman ns. pallekölejä, vedenalaisia pitkittäisiä "eviä" joiden tarkoituksena oli vaimentaa laivan keinuntaa. Myös muita modifikaatioita tehtiin paljon, esim. vaihtamalla kevyet Vickersin 40 mm ilmatorjuntatykit toisen tyyppisiin ja lisäämällä niiden lukumäärää. Kaikki panssarilaivoista näkemäni pienoismallit kuvaavat niitä jatkosodan aikaisessa asussaan, mutta yhtään en ole nähnyt aikaisemmalta aikakaudelta, sellaisina kuin ne…
Rungon lankutuksessa ei sitten loppujen lopuksi niin kovin kauaa kestänytkään kuin ennalta uumoilin. Syynä tähän on paitsi se että eläkeläisenä pystyn työskentelemään 24 tuntia vuorokaudessa, niin myös se että rungon suunnittelijalla on selvästi ollut homma hanskassa, niin kauniisti ja helposti taipuivat kaikki rimat kaarien päälle, ja työ oli nopeaa ja jopa hauskaa. Rimat liimattiin paitsi runkokaariin, myös reunoistaan kiinni toisiinsa, mikä huomattavasti vahvistaa rakennetta. Myöhemmin lujuutta tullaan lisäämään vielä käsittelemällä runko sisäpuolelta epoksin ja jauhetun lasikuidun geelimäisellä seoksella. Luonnollisesti kaikenlaisia…
Ennen kuin pääsi ensimmäistäkään lankkua sovittelemaan paikalleen piti kaaret vielä hioa rungon muotoon niin että lankut asettuvat niiden päälle kauniisti, eikä vaan osittain ulkokulman varaan. Tämä homma onnistuu parhaiten kapeanauhaisella ns. "raspi roope" nauhahiomakoneella. Se on kuitenkin niin tehokas masiina että pitää varoa ettei poista liikaa materiaalia jotta kaaren muoto ei muutu. Ja sitten vihdoin voinkin liimata ensimmäiset lankut paikalleen. Liimana olen tässäkin käyttänyt tuttua ja turvallista Eri Keeper plussaa, joka on helppokäyttöistä, vedenkestävää ja edullista. On makuasia, aloittaako työn partaan vai kölin…
Ennen kylkilankutuksen aloittamista lienee hyvä kirjoittaa muutama sana niiden tekemisestä. Kylkilankkuja tai -rimoja tarvitaan tämän suuruusluokan laivamalliin melkoinen joukko. Nämä jos käy ostamassa askarteluliikkeestä, voi joutua niistä maksamaan euron jos toisenkin, eikä välttämättä tarvittavaa määrää edes löydy helposti. Näinollen täytyy niidenkin kanssa olla omatoiminen. Itse olen käynyt puutavaraliikkeestä ostamassa tarvitsemani puutavaran yleensä jotain kakkosnelosen luokkaa olevana lankkuna. Runsaan metrin palasen voi onnistua saamaan lähes ilmaiseksi, jos nurkissa pyörii sellaisia pätkiä. Lankun olen sitten vienyt puusepälle ja…
Tässä muutaman päivän aikana on saatu kaaret sahattua, joten niiden kiinnittäminen rakennusalustaan voidaan aloittaa. Tämän ajattelin tehdä jo koettuun tapaan ruuvaamalla ne ensin 20x20 mm puurimoihin ja ruuvaamalla rimat sen jälkeen rakennusalustaan. Sitä ennen pitää rakennusalustaan merkitä tarkalleen rungon keskiviiva sekä kaarien paikat jotta rungosta tulee suora eivätkä kaaret sijoitu toispuolisesti keskiviivaan nähden. Tämä jälkimmäinen virhe on minulle jo kovin tuttu, usea runko on joutunut roskikseen tai poltettavaksi takkaan kun kylkiä lankuttaessani olen huomannut lankkujen pullistelevan toisella puolella runkoa jättäen ikävän…
Tämän merkinnän olisi oikeastaan pitänyt olla ensimmäinen tässä blogissa, mutta viimeistään tässä vaiheessa, kaarien sahauksen yhteydessä on hyvä selvittää mitä kaikkia referenssejä löytyy mallin rakentamisen tueksi. Tärkein tuli jo mainittuakin, Forum Marinumin myymä piirustuspaketti. Se sisältää 9 kpl piirustuksia, osin kopioita alkuperäisistä Crichton Vulcanin piirustuksista, osin jälkikäteen tehtyjä kopioita, leikkauksia ym. Nämä ovat valtaosaltaan mittakaavassa 1:75. Seuraavaksi voisin mainita Tauno Niklanderin kirjoittaman kirjan Meidän Panssarilaivamme. Se sisältää hyvin paljon tietoa laivoista kuten taustatietoa niiden hankinnasta ja…
Nyt kun on taas saatu blogi alulle ja rakennusalusta tehtyä ei jäädä tuleen (punkkaan) makaamaan vaan aletaan tekemään kaaria. Jokaisella mallinrakentajalla on oma tapansa tehdä projektiinsa kaaret, mutta ajattelin kuvata vähän yksityiskohtaisemmin minun tapani tehdä niitä. Tässä projektissa kaarien materiaaliksi valittiin 6 mm koivuvaneri. Se on tarpeeksi paksua jotta siihen voi kylkirimoituksen kiinnittää pienillä nauloilla; riittävän tukevaa sekä edullista, koska kaaret ovat suurikokoisia ja niitä on paljon. Ensimmäiseksi piirrän kaaripiirustukseen aina suoran viivan joka on sopivalla etäisyydellä konstruktiovesilinjasta (tässä tapauksessa…
Tuo hankkimani piirustussarja on tulostettu mittakaavaan 1:75, mutta koin sen olevan hieman liian pieni, ja niinpä päätinkin kasvattaa mittakaavan 1:50 kokoon. Näinollen paatin kokonaispituudeksi muodostuu n. 186 cm, joka juuri ja juuri mahtuu työpöydälleni. Hieman hirvittää tuo koko, koska väistämättä mallista pitää tehdä myös erittäin painava jotta se uisi oikeassa syväyksessä. Niinpä ensimmäisiä tuumailuja olikin laskeskella, paljonko valmiin mallin pitäisi painaa. Suomen Laivamallien Rakentajien sivustolta löysin oivan kaavan jonka mukaan mallin tulisi painaa n. 30 kg, jotta sen syväys asettuisi oikeaksi ( alkuperäisen aluksen uppouma…