Pienoismallit.net

Bugatti 35 B, vm-23

Kaunista suunnittelua

Airfixin hyvää valua ja kiva oli rakentaa ainaskin välillä. Valu vuodelta -75. Sarjasta saa kilpaversion tai ihan siviiliauton.

Autosta:
Gran Prix Bugatti 35, joka oli aikoinaan kilpa-autojen legenda. Sen tilillä on yli 2000 kisamestystä vuosien 1924-1931 välillä.
Ettore Bugatti, Itaiassa syntynyt autoinsinööri, jota viehätti suunnittelu ja joka rakasti nopeita autoja, kehitti tämän tyypin huonosti meneestyneestä v. 1923 8-sylinterisestä tyyppi 30 autosta.
Tämä tyyppi sai ulkomuodoiltaan Euroopan GB:ssä 1924 sensaatiomaiset kehut, eikä kyllä mikään ihme, koska muotoilu on kaunis.

Autossa oli 2 litran 8 sylinterinen kone. Lisäksi siinä oli valetut aluminivanteet.
Kori oli erinomaisesti suunniteltu, joka suippeni 100 lirtan polttoainesäiliön sisältävään peräpäähän päättyen ohueeseen hopeajäähdyttimeen.
Osattin niitä autoja suunitella ennenkin kun vertaa nykyisiin, joita ei erota edes äänistä tai korista puhumattakaan.

Mallista.
Tästä saa siis joko katuversion ja raaserin. Päätin tehdä katuversion, jossa on lokasuojat ja molemmat tuulilasit ja hieman erilaiset pakoputket.
Raaseri olisi kiehtonut, koska siinä olisi päässyt helpommalla ja sen olisi voinut säistää rajustikin.
Vaikeamman mukaan menin tietämättömänä tulevista ongelmista. Meikäläisen tuuria. Kyseessä oli kuitenkin jälleen pensselillä maalausharjoittelu.

Tuulilasi kuskin puolelta halkesi haurauttaan ja tein viisi uutta, ennen kuin viimein kyllästyin ja nyt saa kelvata. Evergreenin muovista tehty, niin kuin muutama muukin osa.

Ohjeet vähän arvoitukselliset osittain, mutta onneksi netissä on kuvia. Ja niin kuin kaikissa ohjeissa on, että maalaa ensin pikkuosat jne…ja näin teinkin, mutta sitten kun niitä pikkuosia alat liimaamaan, niin maalinpoistoonhan homma meni monesti. Maalin kun poistaa, niin osan maalista poistin veitsellä mukamas liimattavista paikoista ja arvaahan lopputuloksen; osa joko katosi lattialle tai siten se meni poikki.

Kori kävi palkkirunkoon ihmeen nätisti, kun taas esim tuulilasien sovittaminen ja vararenkaan paikka ja siihen nahkaremmit olivat vaan kokeiltava. Mitään remmejä ei sarjassa tullut ja tein ne maskiteipistä, jonka taivutin kaksinkerroin. Sitten vielä pikku tasoitus saksilla ja ensin maalaus, että sain ne näyttämän irralliselta.

Siirtokuvia ei tullut ainuttakaan eikä mitään maskeja etsioisita puhumattakaan. Ja hyvä niin. Rekkarit tehty itse.

Härvelin pinta on Humbrolia, Reveliä emalina ja muita osia Vallejon akryyleillä. Lakkoja Vallejon enimmäkseen ja pientä litkutusta ohuella emaleilla.
Kuivaharjaus osin hyvin ohuella emalimetalilla eniten konepeltin, mutta suurin osa pienistä kohokuvioista rungossa lyijykynällä.

Alusta on valokuvakehyksiin laitettu musta kartonkin ja maalaukset ikään kuin auto olisi maantiellä. Kartongin päällä Vallejon harmahtava pigmentti.

Tietenkin kaikki siveltimeillä.

Vaikka skaala on 1:32, niin auto on 11 senttiä pitkä ja 4 senttiä leveä.

Tarina on taas pitkä, mutta kommentteja olisi mukava saada.
Kuvissa myös pikku tekstit.

Kommentit

Todella hieno malli. Sata vuotta taaksepäin on ollut todellisia auton muotoilijoita. Nykyaikaisempi versio löytyy
tekniikanmaailma.fi…kkoon-mutta-sen-esittelyn-myota-maailma-on-taas-vahan-kauniimpi-paikka/
mutta ei yllä samaan tasoon kuin pienoismallina oleva alkuperäinen muotoilu.
Pieniä osia osin itse valmistettu ja tarkkaa työtä, mitäpä se muuta vaatii hieno lopputulos nähtävissä.
Esko löysi nykyversion, kiva juttu.
En olisi uskonut, että liki sata vuotta sitten tehdystä autosta vielä joku vitsii lähes matkimalla tehdä uutta versiota.
Mutta hienoa, että ovat kehitelleet tästä legendasta uutta.
- Kitti Esko kommentista ja linkistä.
Kiitos jollekin kakkosen arvioivalle, poikkeaa keskiarvosta liki kaksi ja puoli tähteä. Se on näkemyksesi, mutta uskaltaisitko antaa kommentin? Kiinnostaisi aika lailla. Fiksu sivuston käyttäjä antaa kommentin varsinkin, kun tulee teksti, että .."olisi hyvä kommentoida…" ja se sinulle on tullut.
Ei ne pojot, mutta mikä tässä meni nyt ihan poskelleen. Kirjoita rohkeasti vaan sulatan kyllä kirjoituksesi. Ja annan vastikkeen.

Tässä säännöistä:
Mikä mallissa on hyvää, mikä huonoa? Missä voisi parantaa ja missä on onnistuttu hyvin? Pyri siihen, että kommenteistasi on aina hyötyä mallin rakentajalle. Muista mallien kommentointia koskevat säännöt.
Hienoa työtä ja hieno kohde. Teet nättiä jälkeä siveltimellä. Ruskeiden kohdalla pieni variointi tai litkutus voisi parantaa kokonaisuutta vielä hieman. Tätä on ilo katsella.
Nostalgisen ja hienon menopelin timo on taas loihtinut…mittaristo-osio ansaitsee kunnia maininnan…mielestäni kokonaisuudessan pykälän paremmin onnistunut kuin aikaisemmin julkaistu alfa romeo…timo matin kanssa samaa mieltä, että penkkejä/nahkaremmejä voisi vielä paremmin korostaa, ehkä myös konepellin päällä/sivuissa olevin ”ilmanottoritilöihin” hieman mustaa.
Vai tällaisen olet sitten päättänyt rakentaa? Nätti se on, etenkin kun koko ajan pitää mielessä mittakaavan. Tässä tulee vain taas se efekti mitä itse vihaan eli siveltimen jälki näkyy riittävän isolla tasaisella pinnalla siinä kohtaa mistä valo heijastuu.

Ilmeisesti rakentaminen oli hienoinen via dolorosa koko ajan, mutta lopputulos on silti siisti.
Kiitos Markus.
Koko ajan koetan parannessa siveltimen jälkiä vähemmän näkyviksi. Ei ole heleppoa, mutta kai se tästä vieläkin paranee. Tavoite ainakin on, että seuraavassa taas jälki on tasaisempaa..
Pikkainenhan tämä on kooltaan ja sikäli haastava osien suhteen ja osin siveltimien jäljet johtuu, kun piti välillä hioa maalipintaa pois. Lisäksi minulla oli jo kuluneet pensselit käytössä, mutta enitenhän se on kiinni siveltimen käyttäjäsä ja maalin sopivasta viskositeetista - jos näin voi sanoa.
Tässä tulee vuoden sisään asunnon vaihto ja puolison harmiksi minulla on vaatimus omasta työtilasta keittiön pöydän sijaan. Silloin voisi ruiskua alkaa harkita.

Meinasitko Markus osallistua meidän mallitapahtumaan 23.-24.10?
Olemme positiivisin mielin tekemässä näyttelyä täyttä häkää ja toivotaan, että koronatilanne sallii.
Tapahtumasivuilla lisää.
Toivotaan että saatte näyttelyn järjestettyä, itselleni Kuopio on kuitenkin sijaintina/etäisyytenä melko mahdoton, etenkin kaksipäiväisenä.