Pienoismallit.net

Focke-Wulff FW-200 Condor

Suomi Kondoori

Focke-Wulf 200 ”Kondoori”

Tämä on Jossittelua isolla kirjaimella, jolla on myös hieman todellisuuspohjaa. Aero Oy oli Tammikuussa vuonna 1939 tilannut kaksi FW-200 konetta. Niille oli jo ehditty antaa nimetkin eli Karjala/OH-CLA/ Wrno V5/0009) ja Petsamo/OH-CLB/wrno 0010). Koneiden tyyppimerkintä oli vientimallien mukaan KB-1. Kävi kuitenkin niin, että Huhtikuussa 1940 Luftwaffe poimi molemmat koneet omaan käyttöönsä. Tarkoitusena oli aseistaa ne C-malllin mukaisesti. Koska koneita tarvittiin nopeasti niin lopulta niistä tehtiin aseistamattomia kuljetuskoneita.

AirDOC 006: Focke Wulf FW-200 ”Condor” kirjasesta löytyy valokuvat molemmista Aero Oylle tarkoitutuista koneyksilöistä. Valokuvateksiten mukaan koneet on viimeistelty alatyypin D-1 mukaisiksi (pitkänmatkan kuljetuskone/Long range Transport/angstrekkentranspoter). Ensin tuumailin tehdä mallista valokuvien mukaisen esityksen. Tarkempi kuvien silmäily sai mielen muuttumaan. Mallia olisi pitänyt muuttaa aika paljon ja esimerkiksi rungon sivuikkunat olisivat menneet täysin uusiksi. Myös yläampumot olisi pitänyt tulpata, Ja potkurit olisi pitänyt korvata toisilla. Koska tavoitteena ei ole ankara realismi, niin päädyin rakentamaan mallin suoraan laatikosta löytyvistä osista. Sitten oli vielä rengasvaihtoehdot, siviilikoneissa oli yleensä yksi rengas per pääteline, sotilasversioissa oli kaksi regasta per pääteline.

Jokainen saa itse pohtia millainen tarina on FW-200 tyypin hankkiminen Suomen ilmavoimille ja mitä käyttöä nelimoottorisellle torpedokoneelle olisi ollut. Mutta pakkohan ne torpedot oli laittaa koneeseen kun kerran laatikossa olivat. Tässä yksi skenario. Vanäläiset olivat saaneet sotasaaliiksi FW-200 C-3 koneen ja varustaneet sen torpedoilla. Suomalainen kaukopartio kaappasi koneen kuljettaakseen pari haavoittunutta jäsentään hoitoon. Alunperin ajttelin maalata koneen suomalais väritykseen mutta lopulta päätin pitää koneen osittain alkuperäisessä kaaviossa enkä sutinut sotamaalausta kuin runkoon. Oletuksena on meritoimintavärit RLM72 ja RLM73. Toinen spekulaatio on se, että koneen maalausurakka olisi ollut sen varran suuri, että siihen ei ollut aikaa ryhtyä. Joten homma hoitui alkuperäisten ylimaalaamisella ja suomen kansalllisuustunnusten lisäämisellä. Siivet sksalaisväreillä ja runko ositain suomalaisen maalauksen mukainen.

Ja hieman lisää aiheesta Focke Wulf 200 ja torpedot. Löysin sellaisen tiedon, että saksalaiset alkovat modifioioida yhtä konetta torpedoversion prototyypiksi. Kyseinen proto ei tiettävästi koskaan valmstunut. Toisaalta venäläiset modifioivat joitakin lend lease koneita torpedokoneiksi, joten varustus on periaatteessa ihan mahdollinen.

Sisäväritystä mietin jokusen tovin ja pääduyin käyttämään päävärinä RLM02. Yksityiskohtia piti kaivaa netin syövereissä olevista malliarvosteluista. Trumpeter kun oli suuressa neroudessaan jättänyt suuren osan yksityiskohtien maalauksista arvailujenn varaan. Mistään en löytänyt selkeätä ohjetta, onko kyseessä puu-, metalli- tai jokin muuosa. Sisustuksen näkyvin osa olivat lisäpolttoainesäiliöt, jotaka maalasin lopulta likimain ohjeen mukaisesti siniharmaalla. Kunhan olin ensin huomannut yhteen säiliöön liitetyn värikoodin ja selvittänyt sen sisällön. Sisustasta tuli sellainen kuin tuli. Eipä sinne juuri mitään näe. Itsellä on tieto, että jotakin on yritetty. Vaikka aika paljon pystyy vielä parantamaan jos löytyy kunnollien referenssin. Ohjaamon ja mtkustamon kaikki osat asentuivat paikoilleen ilman taisteluja. Ohjeessa kehoitetiin liimäämään siirtokuva mittariston päälle. Arvatkaapa löytyikö kyseistä siirtokuvaa. Tämän mallin yhteydessä kunnollinen referenssiaineisto on kullan arvoista. Sisustasta tuli sellainen kuin tuli. Eipä sinne juuri mitään edes näe. Riittää, kun itsellä on tieto, että jotakin on yritetty.

Ilmeisesti osiin jäi hiomisyrityksistä juolimatta joitakin lorkeampia kohtia, koska rungonpuolikkaita sai sijoitella aika tavalle sisäosaien ympärille.Ilman sisuskaluja runko meni muksematta kasaan, mutta sisustuksen kanssa vaati hieman sovittelua.

Yksi hieman ikävähkö asia olivat paksuhkot valukanavat, jotka oli usein sijoitettu liimapinnoille. Valukanavia sai leikellä ja silotella urakalla. Onneksi tottelivat kiltisti raapeveistä ja hiomatikkua.

Oma omintakinen kokonaisuus oli päälaskutelineet. Tai oikeammin ne useat muoviosat joista telinerakennelma muodostui. Sen verran erikoinen konstruktio osista muodostui, että olisi ihan perussivistyksen kannalta mielenkiintoista nähdä päätelineen lujuuslaskut. Ja muutaman osan tarkka paikka piti arvata. Kasausohje oli piirretty sellaiseen kulmaan, että kaikkia kiinnityspisteitä oli hankala hahmottaa.

Sirokuvat ovat varsin mielenkiintoiset. Trumpeter tarjoaa sekä saksalaiset että venäläiset tunnukset. Punatähtinen versio on varustettu torpedoilla. Sotasaaliiksi joutuneen koneen runkotunnus on kerrottu mutta tuon tarkempaa historiikkia ole ainakaan rakennusohjeessa kerrottu. Erikoisenpi versio on saksalainen KE + IX. Kyseinen tunnus kuului FW-200 C-3/U9 koneyksilölle, werke nro 0099 ja joka toimi yhtenä Fliegerstaffel des Furers (FdF) osaston koneista. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen aseisteetu korkeantason henkilökuljetuksiin tarkoitetu FW-200 Condor kone. Koneella matkusti myös Hitler itse. Henkilökuljetus ominaisuutta ei ole huomioitu mallin osavalikoimassa mitenkään. Eli verhot ja sohvakalustot puuttuivat sarjasta. En usko, että kyseiset herrat olisivat matkustaneet samassa tilassa suurten lisäpolttoainesäiliöiden kanssa. Muutama saumakohta piti pakkeloida umpeen, mutta suurin osa sovittesta oli hyviä.

Alapintojen pohamaalina on Hu65 ja varsinainen pohjan suojamaalaus on XTRAColorin vastaava saävy RML65. Yläpintojen pohjanmaalina on vanha 70-luvulta peräisin oleva Hu116 ja siipipintojen ja sivuvakaajan suojakaavio on malattu XtraCorolrin RLM72 ja RLM73 sävyillä. Runko on sudittu LifeColorin Suomisetin vhreällä ja mustalla. Siipien yläpinnoilla yksityiskohtia on maalattu eri väreillä kuvamaan tunnusten ylimaalaamista. Samoin sivuvakaajassa. Siiven alapuolella koko kärkiosa on maalattu hieman alkuperäisestä poikkeavalla vaalean sinisellä. Tein siirtokuvakalvosta alapinnoille kaksi sinistä ja yläpinnoiille kaksi vihreää ympyrää kuvaamaan ylimaalattujen punatähtien paikkaa. Vihreä on XtraColorin Suomivihreää väriä. Väri on poikkeava LifeColorin Suomi vihreästä. Suomen kansallisuustunnukset on Techmode Decalsin arkiltä.

Kirjaintunnuksen osalta jouduin lopulta käyttämään KD-12 merkintää. Paljolti siitä syystä, että toisella puolella kirjaimet olivat kokonaan mustaksi malatulla alueella. Enkä löytänyt sopivia valkoisia C ja D kirjaimia. Tunnuksen otin Techmode Decalsin Suomi-paketista. Valkoiset tunnukset onnistuivat kohtuullisesti, mutta mustien kanssa tuli ongelmia. Kirjamet sain paikoilleen, mutta numeroiden muste tuntui katoavn vesikäsitttelyssä. Kaksi kertaa yritin laittaa numerot 1 ja 2 paikoilleen ja molemmilla kerroilla ne katosivat mystisesti. Tarkempi tutkimus osoitti että numerot olivat kyllä kiinnittyneet rungon kylkeen, mutta muste oli huuhtoutunut lähes näkymättömiin. Kummallista. Myöhemmin tuli meileen ajatua, että krjain-numero kuvia oli kahta eri väriä, mustia ja tummanvihreitä, ja ne vihreät hukkuivat taustaan.

Yhteenvetona sanoisin, että Trumpeterin näkemys Focke Wulf Condorista ei ole lainkaa huono, eikä rakentamisen aikana tullut mitää ylivoimaisa kohtia. Pari liitoskohtaa olisi voinut olla hieman parempia ja koneyksilön KE-IX matkustamon sisustukseen ja rungon ikkunoiden paikkoiin olisi voinut panostaa enemmän, vai eikö Trumpeter löytänyt kunnollisia referenssejä. Aika kului varsin tattoisasti mallia kasatessa.

E-P

Kommentit

Tässäpä varsin kiva mitä-jos malli, jollaisen Raimokin olisi voinut tehdä.
Valokuvat ovat armottomia. Pikkasen kun olisi lisää tarkkuutta saumojen hiomisessa ja maskiteippien käyttöä maalirajoissa, niin olisi parempi lopputulos.
Hyvää what-iffiä. Useiden eri tunnusten ylimaalaukset yhdistettynä suomalais-saksalaiseen maalauskaavioon näyttää minun silmääni mielenkiintoiselta. Mikaa komppaan värirajojen tarkkuudessa.
Moi, kitokset kommentoijille. Kritiikki on noteerattu. Ja valokuvat ovat armottomia. Se mikä omissa silmissä näyttää mukinimenevältä paljastuukin valokuvassa keskeneräseksi työmaaksi. Jotenkin vaan jossakin vaiheessa tulee itseaiheutettu kiire saada malli esille ja seuraava tekeille. Kun tämä yhdistetään ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin ynnä muuhun mukavaan, niin tuollaista jälkeä syntyy. Yritän välttää kiirehtimistä seuraavan mallin kohdalla.

ja pisteenä iin päälle on maalinkuivumismallit. Kun malttaisi keskittyä yhteen mallin kerrallaan, mutta pääprojektin suuruudesta riippuen rinnalle tulee yksi tai useampi maalinkuivumismalli. Olen huomannu että sivuprojektit vievät jonkinverran huomiota pois pääasiasta.

E-P
Mainiosti onnistunut malli, ja tarina on yksityiskohtiaan myöten mitä sopivin tähän ryhmikseen.
Kiitokset kommentista. Valokuvia tarkemmin tutkiessa huomaa että viimeistelyssä olisi vielä varaa parantaa. Tästä huolimatta, olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Pääasia on, että malli tuli tehtyä.

E-P