Pienoismallit.net

Etrich Taube

Elokuu 1914

Historia (pitkälti Wikipediasta lainattu)
Itävaltalainen insinööri Igo Etrich suunnitteli ensimmäisen vetävällä potkurilla toimivan yksitasonsa vuonna 1909 ja ensimmäisen Tauben prototyypin vuonna 1910. Seuraavana vuonna Etrich myi Edmund Rumplerin omistamalle Rumpler Luftfahrzeugbaulle koneen lisenssivalmistusoikeuden, ja niinpä Rumpler valmistikin useimmat ennen sodan puhkeamista rakennetut Taubet.
Vuodesta 1911 alkaen tuotetut lentokoneet vaihtelivat sekä mitoiltaan että muilta ominaisuuksiltaan, mutta vuonna 1912 ilmaantunutta kaksipaikkaista sotilaskonemuunnosta voitaneen pitää tyypillisenä Rumplerin tuottamana Taubena jo senkin vuoksi, että sitä käytettiin eniten.
Sodan alkaessa 4. elokuuta 1914 Italian, Saksan ja Itävalta-Unkarin ilmavoimilla oli käytössään Taubeja tähystys- ja koulukoneina. Moni myöhemmin kuuluisaksi tullut saksalainen hävittäjälentäjä opetteli lentämisen alkeet juuri tällä konetyypillä. Siviilikoneina olleet Taubet pakko-otettiin armeijalle ja laaja tuotanto-ohjelma pantiin alulle.
Näihin aikoihin Rumplerin kanssa lisenssimaksuista syntyneen riidan seurauksena Etrich luopui oikeuksistaan koneen patenttiin ja salli siten mallin vapaan valmistuksen. Tämä johti erilaisten Taube-koneiden laajaan tuotantoon Saksassa Albatrosin, D.F.W.:n, Gothan, Halberstadtin, Jeannin, Kondorin, Kriegerin, L.V.G.:n, Lubeck-Travemunden ja Rumplerin tehtailla. Kaikkiaan koneita valmistettiin noin viisisataa kappaletta.
Tässä Etrichin suunnittelamassa versiossa ohjaaminen tapahtui siivenkiertomekanismeilla (warppaus) lukuunottamatta sivuvakaajaa
Saksalaisvalmisteisten koneiden moottorien tehot vaihtelivat 70 hv:sta 120 hv:aan. Yleisimmin esiintyi voimalaitteena 100 tai 120 hv:n Mercedes- tai Argus-rivimoottori.

Elokuussa 1914 Taube hankki nopeasti kunniaa ja mainetta, kun saksalaiset saivat sen avulla varoituksen venäläisten liikkeistä Tannenbergin taistelussa. Saman kuun lopulla luutnantti von Hiddesen pudotti Taubestaan erän pieniä pommeja Pariisiin. Kuuluisuutta lisäsivät myös Saksan Tsingtaun (Kiina) ja Tanganjikan (Afrikka) varuskuntien Taubet. Kiinan yllä Taube otti yhteen japanilaisten koneiden kanssa. Tsingtaun antauduttua lentäjä Hans Pluschow pakeni USA:n kautta Saksaan ja hänen kirjaansa Kiinan taisteluista ja pakomatkasta levitettiin laajalti myös Saksan ulkopuolelle, muun muassa Suomeen.

Mallisarja on Pegasuksen matalapainevalusarja. Tyypillistä oli, että muoviosat olivat rangassa hyvin paksuilla liitoksilla kiinni. Saha oli ehdoton irroitustyökalu. Laskutelineosat pääosin, moottori, osa ohjaamo-osista, v-tuet ja kannus olivat valkometallista. Tangot olisi ohjeen mukaan pitänyt pätkiä muovitangoista, jotka tulivat mukana. Pidin niitä kuitenkin liian hentoina ja korvasin ne siiven alla olevia pystysuoria pätkiä lukuun ottamatta messinkitangolla. Muoviosien detaljointi oli mielestäni varsin hyvää. Siipien jättöreunat tosin auttamattomasti liian paksut joten sahasin ne pois ja liimasin tilalle Evegreenin 0,5 mm levystä leikatut palat. Siiven yläpinnalla siipikaarien kohoumat menivät myös uusiksi. Mallisarjassa ei ollut siirtokuvia. Koska en onnistunut mistään hankkimaan varhaisia ristejä, tein ne mustista palkkiristeistä viiivoittimella ja terävällä veitsellä. Takilointi oli yksitasoksi valtava urakka. Laskin, että meni yhteensä 143 langanpätkää. Ne ovat suurimmaksi osaksi hopeatussilla värjättyä 0,1mm siimaa. Joukossa on myös Albion Alloysin 0,1mm uushopeatankoa (nickel silver rod) eron tuskin huomaa. Työläs, mutta palkitseva takilointiprojekti. Vaaleanharmaa pinta on 1:1 sekoitus Revellin 301 ja 371. Maalaukset kaikki siveltimillä. Siipikaarien esivarjostuksessa on käytetty lyijykynää ja tummanruskeaa puuväriä.

Kommentit

Nyt Mika jusäytti sellaisen narukerän tänne, että piti kyllä katsella kuvia useaan kertaan.

Koneesta ensin:
Se on varsin kaunista muotoilua ja näyttää tyylikkäälle ja on kuin lintunen..

Mallista:

Erinomaista työtä kokonaisuutena tuohon mittakaavaan, vaikka onkin aika kookas. ( Hyvä, että laitoit vertauskuvan).

Ehdottomasti eniten kunnioitan työsäsi takilointia. Liki puolitoistasataa takilointilankaa kertoo kärsivällisyydestä ja onnistumisen halusta mallin teossa.
Pakoputketkin avonaiset ja mukava säistys lisää kokonaisuuden tarkkuutta ja koko mallin näyttävyyttä.
Vaikka siirtokuvia ei mukana tullutkaan, niin olet saanut nekin tehtyä hyvin.

Ei minun sanat löydä oikeaa superlatiivia kehumaan enemmän ja mistään en kyllä ala motkottelemaan. Ehkä tausta olisi saanut olla tummempi kuvissa.
Myös mallin historia hyvin kerrottu.

Povaan viikon titteliä ja hattuni syön jos olen väärässä. (Hankkijan vanha lippis ).
Uskaltaa savolaisukko antaa kyllä täydet pojot, niin muutkin tietää mitä mieltä olen Mikan mallailutaidoista.
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Tähän mennessä annettu 12 arviota, mutta ei yhtään kommentia?? Tätähän Tomi kyselee etusivun gallupissa. Olisin luullut, että jokainen pojottanut olisi myös kirjoittanut jotain.
Kiitos paljon Timo :) !
No nyt on Mika tehnyt oikean kaunokaisen, eikä mistään helposta sarjasta. Ei heti uskoisi että kyseessä on 1/72 malli. Luulin ensin että malli on maalattu ruiskulla, mutta ei, vaan siveltimellä. Kaikin puolin erinomaisesti onnistut malli ja todellinen hengen voitto aineesta!
Etrichin Kyyhkynen (Taube) on mielestäni yksi kauneimmista aihioista lentokoneeksi ilmailun alkuajoilta.

Pienoismallin tekeminen 1:72 mittasuhteessa kyseisestä mallista asettaa kyllä valtavan haasteen tekijälle, koska malli on valmistuttuaan pienehkön lintusen lailla varsin haavoittuvainen kritiikille. Tarkasteltavia yksityiskohtia on huomattavan paljon jo massiivisen takilointiurakan vuoksi. Helppo ratkaisu voisi olla, että tekisi mallin laatikosta jolloin voisi paeta kritiikiltä vetoamalla huonoon rakennussarjaan.

Mika valitsi mallissaan toisen tien ja lähti tekemään parannuksia rakennussarjaan, jolloin mm. jättöreunat sekä yläpinnan siipikaarien kohoumat menevät näytteeksi mallinrakentajan taidoista ja osaamisesta.

Kyyhkysestä ei tullut siipirikko vaan mittasuhteen huomioiden oikein hieno malli. Kunnioitus esikuvalleen mutta myös hieno osoitus mallinrakentajan taidoista. Toki jokaisesta mallista löytyy jotain minkä voisi tehdä toisella tavalla mutta minusta malli on oikein hieno sellaisena kuin se on.

Voit olla Mika erittäin ylpeä tästä mallistasi.
Kiitokset Jari ja Marko !
Olli J. 7.8.2021 23:36 Vastaa lainauksella
Härregud!!! Hieno suoritus hienosta aiheesta. Voisi jo sanoa kulttuuriteoksi! Todella hienoa työskentelyä tässä mittakaavassa!
Marko Hoo kirjoitti:
Helppo ratkaisu voisi olla, että tekisi mallin laatikosta jolloin voisi paeta kritiikiltä vetoamalla huonoon rakennussarjaan.
Eikös sellaisen rakennussarjan kohdalla mallari huoleksi jää valmistajan virheiden oikaisu ja siten useimmiten melkoinen työ tehtäväksi, koska tarkoitus kai lienee mallintaa todellisuutta ollen uskollinen esikuvalle, eikä vain kasata valmiiksi valetusta osista?
Hienoa työtä, Mika!
Piti katsoa kuvat moneen kertaan ja ihastella rakennelmaa. Haastava mittakaava, mutta hyvin on pienoismalli tehty ja detaljoitu.

Silmään pistää istuma-aukkojen mustien reunusten ääriviivat, jotka eivät näytä tarkkarajaisilta. Olisiko ne kannattanuta maalata teippiä käyttäen, kun ilmeisesti eivät ole irtonaisia osia?
Komppaan Mikkoa siinä, että realistiseen esikuvankaltaisuuteen on hyvä pyrkiä. Toisaalta väljyyttä on hyvä olla kyllä mielestäni tässä asiassa. Kukin mallailee omista lähtökohdistaan käsin kuitenkin. Meitä on eri tasoisia mallareita erilaisine taitoineen ja vaikkapa taloudellisine mahdollisuuksineen. Täydellisyyteen pyrkiminen on kiva tavoite mutta eiköhän se liene mahdotonta kuitenkin. Mitä lähemmäs päästään niin sitä hienompaahan se on mutta harrastelijatasolla vähempikin varmaan suurimmalle osalle riittää.
Marko Hoo kirjoitti:
Komppaan Mikkoa siinä, että realistiseen esikuvankaltaisuuteen on hyvä pyrkiä. Toisaalta väljyyttä on hyvä olla kyllä mielestäni tässä asiassa. Kukin mallailee omista lähtökohdistaan käsin kuitenkin. Meitä on eri tasoisia mallareita erilaisine taitoineen ja vaikkapa taloudellisine mahdollisuuksineen. Täydellisyyteen pyrkiminen on kiva tavoite mutta eiköhän se liene mahdotonta kuitenkin. Mitä lähemmäs päästään niin sitä hienompaahan se on mutta harrastelijatasolla vähempikin varmaan suurimmalle osalle riittää.
Olen kaikesta samaa mieltä, harrastushan tämä on ja sen pitäisi tuottaa kaikille iloa. Jotkut tekevät enemmän otsa rypyssä kuin toiset, ja joillekin "ei mikään riitä". Täydellisyyttä ei ole, on vain erilaisia tulkintoja.
Lisäksi vielä esim. lähtökohtaiset erot SOTKA- ja automallailussa, mutta se keskustelu ei kuulune tähän osioon.
Hyvää mallailuelokuuta kaikille!
Kiitokset Olli ja Mikko!
Ja Mikko ja Marko: Hyviä pointteja;)
Marko Hoo kirjoitti:
Komppaan Mikkoa siinä, että realistiseen esikuvankaltaisuuteen on hyvä pyrkiä. Toisaalta väljyyttä on hyvä olla kyllä mielestäni tässä asiassa. Kukin mallailee omista lähtökohdistaan käsin kuitenkin. Meitä on eri tasoisia mallareita erilaisine taitoineen ja vaikkapa taloudellisine mahdollisuuksineen. Täydellisyyteen pyrkiminen on kiva tavoite mutta eiköhän se liene mahdotonta kuitenkin. Mitä lähemmäs päästään niin sitä hienompaahan se on mutta harrastelijatasolla vähempikin varmaan suurimmalle osalle riittää.
Puhut asiaa ja olen aivan samaa mieltä.
Otsarypyssä mallaileminen ei liene hauskaa mallarillekaan. ( Paitsi, kun esim. joku pienenpieni osa lähtee pinseteistä eikä edes kuulemalla tiedä minne se läks..
Nimim. kissan ruokakupista vahingossa löytynyt parin millin osa vuorokauden konttaamisen ja luuttuamisen jälkeen ). Mutta sitten nekin rypyt häipyivät.

Tämä on kuitenkin sellainen harrastus, että pitää aloittaa maltilla ja tottua epäonnistumisiin, eikä tavoitella heti mitään huippumallareiden jälkeä. Muuten innostus lähtee varmasti.
Alan kehitys on ollut nopeaa eri aineiden myötä, mutta saadakseen aikaan ihan perusmallin pitää vaan olla nöyrä ja onneksi moni antaa kommenteisaan aloitelevalle mallarille ja junnuille hyviä ja rakentavia palautteita.
Junioreille palautteet ovat mielestäni hyvin tärkeitä motivoinnin lisäämiseksi.
Edellisten kommentoijien kanssa on helppo olla samaa mieltä: todella hieno malli.
Kiitokset A L !
No on komeaa työtä Mikalta. Ison työn olet tehnyt mallin kanssa ja etenkin takilointi on jo itsessään valtava urakka. Tulos on erittäin vakuuttava, arvostan.
Erinomaista jälkeä jälleen kerran, tuossa silmä lepää. Tuo esivarjostuskikka pitää laittaa mieleen vastaavanlaisten projektien varalle. Onnittelut saavutuksesta!
Kiitokset Janne ja Timo-Matti !
On kyllä hieno laite ollut aikoinaan ja erittäin hieno mallinnus kauniista koneesta. Enpä osaa sanoa mitä tuosta petrailla, riggauksen määrä on kyllä melkoinen. Näistä joku dioraama voisi olla kanssa hienoa nähdä?
Kiitokset Mika! Dioraama voisi olla kiva, mutta ne eivät oikein ole minun juttuja.
Houdinimaista sitomista…saitin takilointi mestarilta…mimmones on toi tekniikka millä kiinnittelet noi 20 narua yhteen noin 1 mm tappiin?
Johan Bergström kirjoitti:
Houdinimaista sitomista…saitin takilointi mestarilta…mimmones on toi tekniikka millä kiinnittelet noi 20 narua yhteen noin 1 mm tappiin?
Noh, Ensimmäinen liimauspiste on siiven kiinnityspiste. Siinä pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen, mihin suuntaan lanka lähtee, eli alkureiän poraus (tai kaiverrus) pitäisi olla juuri siihen suuntaan mihin lanka lähtee.
Sitten tuo tapin kiinnityspiste. Sinne vaan lanka sopivalla jigityksellä, että se pysyy paikallaan ja kireällä. Kun on paikallaan kireällä, niin sitten pikkutippa pikaliimaa. Kun pikaliima on tarttunut, niin voi Gilettellä tai vastaavalla riittävän terävällä partavetsisysteemillä katkaista tyngän pois ja kiinnittää seuraavan langan alottaen siipikiinnityspisteestä.
Symmetrisesti sopivasti siten, ettei patti kasaannu epäsymmetrisesti.

PS:

Ylläoleva liittyi siimatakilointiin. Jos käyttää noita metallitankoja, niin erityistä huomiota pitää kiinnittää tangon juuri oikeaan pituuteen. Liimauksen jälkeen on hyvin hankalaa lyhentää liian pitkää tynkää. Lyhentämisyrityksessä varmasti irtoaa kaikki muutkin samaan pisteeseen kiinnitetyt tangot/langat.
Kiitos hyvästä vastauksesta:)
Jarmo P. 12.8.2021 09:31 Vastaa lainauksella
Takilointi tässä on jotain ihan käsittämätöntä. En uskaltaisi edes yrittää tässä skaalassa… Muutaman laivamallin olen tehnyt, ja kun yhden köyden saa paikalleen, niin toinen vieressä repsottaa, jos kireys ei ole kohdillaan.

Eikä tässä ei pysty piilottamaan yhtään virhettä maalin tai säistämisen avulla. Eikä varsinkaan selittämään vinksallaan olevia liimauksia taisteluvaurioilla (kuten nuo diokaveri tekevät ;-)

Erinomaista työtä ja ehdottomasti erinomainen malli!
Kiitokset Jarmo !
Onnittelut kaimalle viikon mallista - on se kyllä hieno, edelleenkin!
Onnea viikon tittelistä.
On tullut paljon upeita teoksia viimeaikoina, mutta kommentissani povaamani meni oikein ja ei tarviste suodä varmaan 50-vuotta vahnaa Hankkijan lippistä. Kalahattu säästyi…
Onnittelut ansaitusta valinnasta!
Kiitokset Mika, Timo ja Timo-Matti!
Onnittelut viikon mallista!
Kiitokset Janne !
Marko Hoo 17.8.2021 15:18 Vastaa lainauksella
Onnittelut täältäkin
Kiitokset Marko!
On se vaan todella hieno! Kaunis ollakseen kone.
Kiitos Verneri !