Etusivu 
Galleria Mallit: vesialukset
HMS Dreadnought
1906
Kunnollinen alusta on tulossa 'sitten joskus'. Parempi kuvata näin, ja sopivan kapeaa ja korkeaa muovikupua ei meinaa löytyä. Päämasto on omaan silmään hirmuisen korkea.
imgur.com/gallery/ToRHVR2
HMS Dreadnought valmistui 1906, ja siinä samalla teki kerralla vanhanaikaiseksi miltei kaikki maailman muut taistelulaivat. Yhdenmukainen, kymmenestä 12-tuuman tykistä koostunut pääpatteristo oli tehokkaampi ja helpommin johdettava kuin useammasta eri kokoisesta patteristosta kootut tykistöt vanhemmissa kilpailijoissa. 23.000 hevosvoiman höyryturbiinimoottorilla saavutettu 21 solmun nopeus oli myös ylivoimainen, 'esi-dreadnoughtien' pystyessä yleensä noin 16-19 solmuun. Aluksen vesillelasku aloitti suuren laivastojen varustelukilvan suurvaltojen välille, jossa riitti puuhaa Washingtonin laivastokonferenssiin (1922) ja siitä seuranneisiin rajoituksiin asti. Tuossa ajassa taistelulaivat olivat kasvaneet, nopeutuneet ja vahvistuneet siinä määrin, että vain noin 15 vuotta vanha, koko kilvan aloittanut Dreadnought itse oli jo toivottoman vanhanaikainen, ja se joutui romuttamolle jo 1921.
Dreadnought osallistui Ensimmäiseen Maailmansotaan, mutta missasi Skagerrakin ja muut suuret taistelut, ja sen suurimmaksi kontribuutioksi jäi U-29:n yliajaminen ja upottaminen.
Trumpeterin sarja aiheesta oli hieman kaksipiippuinen tapaus. Halpa, detaljia kohtuullisesti ja parit pikku etsitkin mukana, mutta sopivuus vähän mitä sattuu ja siivottavaa piisasi. Torpedoverkkojen puomit olivat jotenkin siinä määrin toivottomat, että skrätsäilin omat venytetystä valurangasta. Etsit olivat myös hirvittävän paksua tavaraa, ja niiden taivuttelu ennen päästämistä liekin päällä oli aika mahdotonta. Malli on maalattu Tamiyan akryyleillä, säistämiset ovat myös Tamiyan litkuja sekä öljyvärejä. Kaiteita sarjan etseihin ei kuulunut, joten ne on tehty Lionroarin IJN:lle tarkoitetuista tarvikemalleista. Takiloinnit ovat Uschin 'Rig that thingiä'.
Rakenteluun meni noin puolisen vuotta, tosin erittäin laiskasti harrastaen. Pientä motivaatio-ongelmaa aiheutti välillä sarja, välillä taas oma rakentelujälki, ja toisaalta taas se, että jotenkin Dreadnought ei ole omaan silmään se visuaalisesti hienoin alus, vaikka kiinnostava muuten onkin. Sielu kaipaa pagoda-mastoja. Mutta pakkohan omassa laivastossa on tällainen olla.
Jos jotain saisi jälkeenpäin itse korjata, niin noille sekundääripatteriston tykeille pitäisi tehdä jotain. Ovat hirveän hyvin näkyvillä, ja ovat kyllä niin muodottomia mölttejä että hävettää. Kansi on myös osin väärässä värissä, ja noilta isoilta alueilta kovin elottoman näköinen. Olisi saanut käyttää öljyvärejä vähän sieläkin.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
