Pienoismallit.net

Aero C3A

Saksalainen Siebel 204 suunniteltiin 1938 8-paikkaiseksi matkustajakoneeksi, mutta muunnettiin maailmansodan myötä sotilasilmailun koulutuskäyttöön. Normaali, tuulilasillinen ohjaamo vaihdettiin sokkolentoharjoituksiin sopivammaksi ”kasvihuoneeksi”. Konetta alettiin vuonna 1943 valmistaa valloitetussa Tsekkoslovakiassa – tuolloisessa Böömin ja Määrin protektoraatissa, missä valmistus jatkui sodan jälkeenkin Aeron tehtailla. Tuolloin konetta kutsuttiin tyyppinimillä Aero C3A/B, siviiliversio C103. Konetta käytettiin entiseen tapaan Tsekkoslovakian ilmavoimien monimoottorikoulutuksessa, yhteyskoneena, mutta myös siviililiikenteessä. Kaikkiaan konetta valmistettiin 1216 kappaletta.
Koneyksilö AK-2 romuttui Hradec Královéssa pian nousun jälkeen ohjaajan virheen seurauksena 24. huhtikuuta 1953, henkilövahingoilta kuitenkin sillä kertaa säästyttiin.
Ostin rakennussarjan prahalaisesta pienoismallikaupasta erittäin edullisesti kesällä 2019, laatikosta löytyi tarkistusleima vuodelta 1976. Aitokin kone tuli ilmailumuseossa samalla reissulla nähtyä, mikä tietysti vaikutti ostopäätökseen. Nykymittapuun mukaan sarja on karkeaa tekoa ja osien sopivuus niin ja näin. Rakoja tuli väkisin, joten kittaamista ja hiomista riitti. Ohjaamon lasituksen istuvuus runkoon teetti töitä, etupäähän piti ainetta lisätä ja sivuilta poistaa. Kohollaan olevat panelirajat näyttävät vähän puikolla hitsatuilta. Pyrin rakentamaan sarjan suoraan laatikosta, mutten kumminkaan voinut olla lisäämättä pitot-putkea ja korkeusperäsimen massakevityksiä, koneyksilön tunnus kursittiin kasaan sarjan erittäin kellastuneista siirtokuvista, joita halusin käyttää mahdollisimman vähän. Siirtokuvat olivat erittäin paksut, ja asettuivat aloilleen vain runsaan microsolin käytöllä. Hiukan piti siveltimelläkin korjailla. Kansallisuustunnukset olivat väreiltään vähän epäkeskeisiä. Maalattu Bilteman kaksitoimiruiskulla ja öljymaaleilla.

Kommentit

Mielenkiintoinen ja harvinainen kone täällä ja hyvä niin, koska mitä enemmän erilaisia koneita yms sitä enemmän esimerkkejä muille rakentajille.

Tuo kuomun raamitus ja suvitus ei ole ollut ihan simppeliä, mutta olet onnistunut siinä näyttävästi tuomaan esille niitit.
Onko matkustamon ikkunoissa hieman sameutta?

Siirtokuvien kellerrys on harmittava asia, mutta minkäs mahdat, jos ei niitä teetä sitten erikseen jollain.

Kone on muuten hyvin tehty, mutta olisin kaivannut vielä hieman säistystä lisää. Vaikka ihan kohoniittien kuivaharjaamista, koska se tuo eloa heti pintaan.
Miten ja missä käytit öljyvärejä?

Kokonaisuutena malli on mielestäni hieno.
Timo Rissanen kirjoitti:
Tuo kuomun raamitus ja suvitus ei ole ollut ihan simppeliä, mutta olet onnistunut siinä näyttävästi tuomaan esille niitit.
Onko matkustamon ikkunoissa hieman sameutta?
Käytin sarjan ikkunoita, jotka olivat aika kauheat, epätasaiset ja liian suuret - no onneksi näin päin. Parempi olisi ollut tehdä uudet.
Samoin kuin Timo sanoi, niin malli on kokonaisuutena hieno. Ehkä todellakin noiden yllättävän hienojen kohodetaljien kuivaharjaamista kaipaisi, mutta ilman sitäkin hieno.
Olen tehnyt tämän mallin itsekkin monta vuotta sitten ja muistiini palautui juurikin tuo etulasituksen sopimattomuus. Vaati itsellänikin kovaa sovittamista, hiontaa ja kittausta ja vielä kerran hiontaa, jotta sen sai sopimaan paikoilleen. Käyttämäsi tapa raamien maalaukseeen on näissä hankalasti maskattavissa tapuksissa ihan OK. Käsi ei saa vapista. Ja jos vähänkin vapisee, niin tulee paljon töitä hammastikulle;)
Mika Kauranen kirjoitti:
Samoin kuin Timo sanoi, niin malli on kokonaisuutena hieno. Ehkä todellakin noiden yllättävän hienojen kohodetaljien kuivaharjaamista kaipaisi, (…) Käyttämäsi tapa raamien maalaukseeen on näissä hankalasti maskattavissa tapuksissa ihan OK. Käsi ei saa vapista. Ja jos vähänkin vapisee, niin tulee paljon töitä hammastikulle;)
Detaljointi oli siinä määrin karkeaa, ettei se minusta lisäkorostuksia kaivannut - itse asiassa pyyhkäisin vesihiomapaperilla ylimääräisiä jopa pois. Ohjainpintoja ja täyttöaukkoja korostin tummalla maalipesulla. Moottorikehtojen alapinnoilla myös hieman pakokaasulian yritystä.
Käteni ei onneksi vapise, mutta hyvän valon ja suurentavat lasit raamien maalaus vaatii. Kumma kyllä, teroitetulla tulitikulla maalinpoisto ei onnistu, se vaatii hammastikun, ilmeisesti liian pehmeää puuta. Ohjaamon lasit vahasin muuten autovahalla.
Kiitti Jojje selvennyksestä.
Mikähän ero lienee hammastikilla ja tulitikulla? Outoa.

Miten teit tuon vahauhksen? Oliko tosiaan autovahaa, joka painuu pienenpieniin rakoihin ja niistä sen pois saaminen ja kiilloittaminen ei ole helepoo.
Timo Rissanen kirjoitti:
Kiitti Jojje selvennyksestä.
Mikähän ero lienee hammastikilla ja tulitikulla? Outoa.

Miten teit tuon vahauhksen? Oliko tosiaan autovahaa, joka painuu pienenpieniin rakoihin ja niistä sen pois saaminen ja kiilloittaminen ei ole helepoo.
Sitä minäkin ihmettelin, että voi olla puussa ja puussa ero - haavasta ne stidit ennen tehtiin, pehmeää se on. Nestemäinen autovaha on helppo levittää siveltimellä, kiillotus pumpulipuikolla.
Jojje Kontio kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelin, että voi olla puussa ja puussa ero - haavasta ne stidit ennen tehtiin, pehmeää se on. Nestemäinen autovaha on helppo levittää siveltimellä, kiillotus pumpulipuikolla.
Tulitikkujen tehtävä on sytyttää ja olla hyvin palavaa puuta. Hammastikkujen tehtävä on olla jäykkää puuta, jotta niillä voisi rapsuttaa lian (tai maalin) pois. Eri puulajeista taatusti tehty.

PS. Sorry, tuo olisi tietysti pitänyt merkata off-topic:si, mutta nyt on myöhäistä korjata.
Hieno malli harvinaisesta koneesta, eikä rakentelun aikaiset "murheet" näy kyllä mitenkään lopputuloksessa.

Tulitikut haapaa, hammastikut koivua tai bambua ;-).