Pienoismallit.net

Supermarine Spitfire Mk.IIa

Air Fighting Development Unit, Duxford, 4/1942

Spitfiret tuskin erityisiä esittelyjä kaipaavat. Mk II poikkesi ulkoisesti aiemmasta Mk I:sta vain rungon oikealla puolella heti spinnerin takana olevalla pienellä kyhmyllä, jonka alla oli käynnistysmoottori. Mk II:n voi siis tehdä myös mistä tahansa Mk I sarjasta lisäämällä sen. II:set otettiin laivuekäyttöön loppuvuonna 1940 ja korvasivat pian I:set. Toki nekin korvattiin sitten varsin pian Mk V:llä.

Teinpä pitkästä aikaa tällaisen ”marketti-Revell” -mallin. En sano sitä mitenkään negatiivisessa sävyssä, koska uudemmat niistä ovat ihan kivoja rakentaa ja niistä saa varsin näyttävän mallin. Niin oli tämäkin muuten, mutta tuulilasiosa oli hirveä. Laitoin työvaihekuviin valokuvan rakennusohjeen etusivulta, jossa on Revellin näkemys siitä, miltä valmiin mallin tulisi näyttää. Tuulilasi näyttää, no tuota… . Lisäksi korkeusvakaajissa näyttäisi olevan kumma v-kulma. Jouduin siis vuolemaan ja viilaamaan tuulilasiosaa oikein urakalla. Jotenkin pintadetaljointi kielisi siitä, että olisiko tämäkin alun perin jotain ICM alkuperää, mutta Scalemates ei antanut sille vahvistusta. Rakennettu muuten suoraan laatikosta, mutta lisäsin istuinvöiden yläosaan noin 3mm pätkän maskiteippiä, jotta näyttäisivät vähän paremmalta. Rakenteluvaiheessa runkoon valmiiksi kiinnitetty kannuspyörä irtosi ja katosi, joten jouduin korvaamaan sen miljoonalaatikon vastaavalla. Koetin tässä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että paneeliurissa olisi hieman korostusta, mutta se korostus olisi hyvin hillittyä, jottei menisi ns. ”överiksi”. Kaikki maalaus- ja lakkaustyöt siveltimillä.
Koneyksilö kuvaa varsin myöhäistä ”Air fighting development unit” konetta huhtikuulta 1942. Siitä löytyy netistä varsin hyvä valokuva. Siinä ei näy mitään antennilankaa, joten jätin sen pois. Tuohon aikaan näissä ei yleisestikkään tainnut olla enää HF-antennilankoja.

Kommentit

Minusta olet onnistunut siinä mitä haitkin, eli hillittyä säistämistä.
Varsi hyvä maalaus - eli ei näytä paksulta - ja siveltimen jälkiä ei ainakaan erota ja se on sivellinmaalarille aina plussaa.
Miinusta kuitenkin siveltimellä vedettyihin maastokuvioinnin rajoihin. Olisiko ne voinut maskata tvs, koska nyt ne ei mene luontevasti "mutkissa". Mutta tämä on kyllä vaikea tehtävä.
Olen itsekin pohtinut tätä ongelmaa ja tullut siihen tulokseen, että maalirajat kannattaa töpötellä molempia maaleja hyväksi käyttäen hyvin lyhytharjaisella pensselillä. Milli kerrallaan suunnilleen, eli hidasta on.
Alapuolen säistys on myös nätti.
Timo Rissanen kirjoitti:
Miinusta kuitenkin siveltimellä vedettyihin maastokuvioinnin rajoihin. Olisiko ne voinut maskata tvs, koska nyt ne ei mene luontevasti "mutkissa".
Saisiko tähän tarkennusta eli mitä periaatteessa tällä haettiin niinsanotusti takaa? Camokuviothan ovat siinä mielessä yksilöllisiä, että jokainen kuvio on erilainen eikä siihen ole mitään tiettyä sääntöä/kaavaa miten se pitäisi maalata. WW2 aikana oli teräviä muotoja, pyöreitä muotoja, aaltoilevia sekä suoria viivoja camokuvioinnissa. Omasta mielestä tämä camo sekä muut ovat täysin tekijän oma näkemys ja yksilöllinen kyseiseen Spittiin.
Ohessa vielä WW2 kuva Spitistä ja camosta: commons.wikimedia.org/wiki/File:Spitfire_VII_Langley_USA.jpg
Kiitokset Timo ja Jean!
Timo Rissanen kirjoitti:
Miinusta kuitenkin siveltimellä vedettyihin maastokuvioinnin rajoihin. Olisiko ne voinut maskata tvs, koska nyt ne ei mene luontevasti "mutkissa". Mutta tämä on kyllä vaikea tehtävä.
Tuo on tietysti totta, että siveltimillä vedettäessä saattaa tulla ns. "liian tiukkoja" mutkia, mutta onkos näistä alkuperäisiä valokuvia, joistä näkisi kuinka tiukkoja tai loivia mutkia camorajoissa tosiasiassa oli?
No saat, vaikka kerroinkin, että olen itsekin pohtinut tätä ongelmaa.
Eli jyrkimmissä mutkissa maastokuviointi kekee terävähköjä reunoja, jota eivät näytä aidoilta.
Minusta tämä on monen pensselimaalarin ongelma - niin kuin itsenikin. Sitä olen sutimalla koettanut töpöttelemällä saa loivemmiksi, mutta kuten sanoin, niin aikaa ja kärsivällisyyttä vaatii. Ja monia kertoja maalireunojen korjauksia. Öljyvärit ovat olleet parasta täjän hommaan ja samalla niillä saa syvyyttä koko maalipinnalle.

Joka tapauksesa upea Spittihän tämä on.

Kiitos Jean lisäkysymyksestä ja oliko siitä apua?
Mutta heitinkin kysymyksen, että millä tämä olisi korjattavissa?
Timo Rissanen kirjoitti:
Eli jyrkimmissä mutkissa maastokuviointi kekee terävähköjä reunoja, jota eivät näytä aidoilta.
Minusta tämä on monen pensselimaalarin ongelma - niin kuin itsenikin. Sitä olen sutimalla koettanut töpöttelemällä saa loivemmiksi, mutta kuten sanoin, niin aikaa ja kärsivällisyyttä vaatii. Ja monia kertoja maalireunojen korjauksia. Öljyvärit ovat olleet parasta täjän hommaan ja samalla niillä saa syvyyttä koko maalipinnalle.
Haetko nyt takaa ns. pehmeän värirajan tekoa, joka ei kunnolla (ainakaan vähällä työllä) onnistu kuin ruiskulla? Britithän käyttivät ainakin pääosin, ennen kuin materiaalipula alkoi vaivata, kumisia sapluunoita värirajoihin, eli kuuluvatkin olla terävät (ei näytä mallareista hyvältä, niin maalaavat ruiskulla vapaalla kädellä). Ja sitten kun kumi alkoi olla käytetty (sotilaiden kordareihin?), värirajat syntyivät vapaalla kädellä (joidenkin lähteiden mukaan puolen tuuman sumurajalla, joka tässä skaalassa ei maskatusta rajasta poikkea).

Ja itse mallista sen verran, että minun silmään näyttää ihan hyvältä, väreineen ja säistämisineen.
Haen juuri sitä takaa. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista.
Tervo Salminen kirjoitti:
, värirajat syntyivät vapaalla kädellä (joidenkin lähteiden mukaan puolen tuuman sumurajalla, joka tässä skaalassa ei maskatusta rajasta poikkea).
Kiitos Tervo!
Itsekkin olen pohtinut asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että 1/72 skaalassa puolen tuuman sumuraja on niin pieni, että ruiskusta ei ole siinä vastaavaa hyötyä. Toki ruiskulla voi vetää "pehmeät" mutkat tai jos sumuraja on leveämpi, niin silloin ero ruisku vs. sivellin näkyy. Siveltimillä on toki monia eri tekniikoita, joilla voi saada aikaiseksi pehmeän värirajan (työläästi).
Mika Kauranen kirjoitti:
Tervo Salminen kirjoitti:
, värirajat syntyivät vapaalla kädellä (joidenkin lähteiden mukaan puolen tuuman sumurajalla, joka tässä skaalassa ei maskatusta rajasta poikkea).
Kiitos Tervo!
Itsekkin olen pohtinut asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että 1/72 skaalassa puolen tuuman sumuraja on niin pieni, että ruiskusta ei ole siinä vastaavaa hyötyä. Toki ruiskulla voi vetää "pehmeät" mutkat tai jos sumuraja on leveämpi, niin silloin ero ruisku vs. sivellin näkyy. Siveltimillä on toki monia eri tekniikoita, joilla voi saada aikaiseksi pehmeän värirajan (työläästi).
Olen teidän kansa samaa mieltä kun miettii skalaa. Sivellin on vaativa, mutta hyvä tekniikka maalata. Mutta sivellin pitää kyllä olla laaadukas ja maalin juuri sopivan paksuista tai ohutta paremminkin.
Itse olen törmännyt siihen ongelmaan, että kun yhden värin saat siveltimellä ns. mutkat muotoon ja vaihdat väriä, niin ne menee hiton helposti päällekäin, jolloin jompikumpi maalikoukero pienenee ja ainakin maalin saumoihin tulee hiomahommia. Tai sitten maalin pitää olla kuin kevytmaitoa, että päällekäin olevat maalit eivät jää saumoista koholle. Ja se taas vaatii useampia tarkkoja maalikerroksia peittävyden takia.
Timo Rissanen kirjoitti:
Itse olen törmännyt siihen ongelmaan, että kun yhden värin saat siveltimellä ns. mutkat muotoon ja vaihdat väriä, niin ne menee hiton helposti päällekäin, jolloin jompikumpi maalikoukero pienenee ja ainakin maalin saumoihin tulee hiomahommia. Tai sitten maalin pitää olla kuin kevytmaitoa, että päällekäin olevat maalit eivät jää saumoista koholle. Ja se taas vaatii useampia tarkkoja maalikerroksia peittävyden takia.
Tätä ongelmaa ei ruiskukaan poista, teipattu väriraja jää koholle, varsinkin jos maalia ruiskuttaa vähääkään liika taikka suoraan kohti maskiteipin reunaa. Jos sen kokonaan haluaa pois, niin lakka, hionta ja uusi lakka.
Sinun versiosi kuomun asennuksesta on huomattavasti järkevämmän näköinen. Onnistunut malli.
Kiitos A. L. ja kiitokset myös Timolle ja Tervolle aiheeseen liittyvästä keskustelusta.

yt.
MK
Kuinka ei Scalemates antanut vahvistusta sarjan alkuperälle? Siinähän se lukee heti alussa: "2016 | Initial release - new tool", eli eka julkaisu noista muoteista vuodelta 2016. Ihan Revellin omaa tuotantoa, ei uudelleenpaketointi.

Nätisti onnistunut malli!
Samaa mieltä tuosta tuulilasista ja korkeusvakaajista ohjeen kuvassa rakennetusta mallista. Tuulilasin ulkoinen panssarilasi näkyy olevan mallin suunnittelijoilta venähtänyt aika lailla alkuperäistä muhkummaksi, ja korkeusvakaajat yksinkertaisesti menneet havainnemallin kasaajalla vähän sojoon.
Eetu Tahvonen kirjoitti:
Siinähän se lukee heti alussa: "2016 | Initial release - new tool", eli eka julkaisu noista muoteista vuodelta 2016. Ihan Revellin omaa tuotantoa, ei uudelleenpaketointi.
Kiitos Eetu!
Ajattelin, että olisiko mallin suunnittelija kenties aiemmin tehnyt töitä vaikka ICM:lle?