Pienoismallit.net

British Aerospace Sea Harrier FRS.1

801 Naval Air Squadron

XZ451/006 HMS Invincible-tukialuksella Falklandin saarten lähistöllä kevät-kesällä 1982.

Koneen historia Falklandin sodassa

XZ451 oli alun perin laivueen 899 kone tunnuksella VL/710 alkuperäisessä Extra Dark Sea Grey/White -maalauksessa , mutta se siirrettiin huhtikuun alussa 1982 vahvistamaan laivueen 801 vahvuutta. Matkalla etelään HMS Invinciblen mukana se maalattiin kokoharmaaseen Extra Dark Sea Grey -kaavioon. Laivuetunnus ym. merkintöjä poistettiin ja kokardit himmennettiin.
Ensimmäisenä päivänä toukokuuta 1982 iltapäivällä, sotatoimien ensimmäisinä päivinä, konetta lensi luutnantti Alan Curtis. Hän oli partioimassa Mike Broadwaterin kanssa (kone ZA175), kun tukialus HMS Invincible ohjasi heidät tarkastamaan tutkalle ilmestyneitä matalalla lentäviä tuntemattomia kontakteja. Nämä osoittautuivat kolmeksi argentiinalaiseksi Grupo 2:n Canberra-pommittajaksi.
Curtis ampui AIM-9L-ohjuksen ja se räjähti lähellä Canberra B-110:n toista moottoria sytyttäen sen ja siiven tuleen. Canberra jatkoi kuitenkin matkaa. Curtis laukaisi toisen ohjuksen pommittajaa kohti, mutta samalla sen miehistö käytti heittoistuimiaan ja putosivat mereen. Miehistöä, Eduardo de Ibanezia ja Mario Gonzalesia ei etsinnöistä huolimatta löydetty.

Laivueen 801 komentaja Nigel ”Sharkey” Ward lensi konetta 21.5.1982, kun hän kohtasi yhdessä Alisdair Craigin (kone XZ495) ja Steve Thomasin (XZ456) kanssa kaksi Grupo 3:n Pucaraa. Ward valitsi maalikseen toisen niistä, A-511:n, jota lensi majuri Carlos Tomba. Sekä Thomas että Craig olivat yrittäneet jo osua liukkaaseen matalalla lentävään Tombaan, mutta he eivät osuneet. Wardin ensimmäinen sarja osui Pucaran vasempaan siivekkeeseen, seuraava sytytti oikean moottorin tuleen ja viimeinen sarja osui ylärunkoon ja rikkoi ohjaamon kuomun. Tomba tiesi koneen olevan tuomittu, joten hän hyppäsi hyvin matalalta. Martin-Baker-istuin toimi kuitenkin moitteetta ja Tomba selvisi suuremmin vahingoittumatta.

Ensimmäinen kesäkuuta 1982 ”Sharkey” Ward lensi taas tätä konetta ja kohtasi ilmassa argentiinalaisen Grupo 1:n C-130E Herculeksen TC-63. Tämä tapahtui aivan Sea Harrierin toimintasäteen rajoilla, joten Ward ampui AIM-9L:n aivan kantomatkan äärirajoilla. Tämä ei tavoittanut Herculesta. Seuraava ohjus osui oikeaan siipeen sytyttäen sen tuleen. Sitkeä Hercules kuitenkin jatkoi matkaa, ja Ward oli pakotettu menemään lähemmäksi huolimatta akuutista polttoainetilanteestaan. Ward tuhosi pitkällä tykkisarjalla Herculeksen ohjainpinnat pyrstössä ja kone putosi mereen. Ward pääsi hädin tuskin takaisin tukialukselleen.

Kineticin malli

Malli esittää yksilöä XZ451 Falklandin sodan aikaan. Sotaa kuvattiin aikanaan kiistaksi, jossa kaksi kaljua miestä taistelee siitä, kuka saa kamman itselleen. No, saarelaiset selvästi pitävät itseään britteinä, joten siinä suhteessa Britannian reaktion Argentiinan invaasioon ymmärtää.
Ilmestyessään markkinoille Kineticin FRS.1 oli selkeä parannus vanhoihin Tamiyan ja Airfixin sarjoihin verrattuna. Detaljointi on hillittyä uppoviivaa ja osia on mm. ohjaamoon ja laskutelinekuiluihin aivan eri tavalla kuin aikaisemmissa malleissa.

Koska tätä mallia ennen julkaistiin FA.2-versio, on tässä nykytyyliin paljon siihen kuuluvia osia, joita ei voi FRS.1-mallissa käyttää: mm. FA.2:n siipi, mittaritaulu ja AMRAAM-ohjukset. Pakkauksen siirtokuvavaihtoehdot ovat runsaat. Lähes kaikki maailman FRS.1/51 Sea Harrierit voi siitä tehdä. Ehkäpä poikkeuksena viimeisin intialainen kaavio. Myös harjoituslaivueen 700A Flightin pyrstötunnus puuttuu, mutta muuten mukana on kaikki. Voi tehdä alkuperäiseen harmaa/valkoinen-kaavioon, Falklandeille ja myös sodanjälkeiseen maalaukseen (Dark Sea Grey). Mukana on myös tunnuksia varhaisempiin intialaisiin kaavioihin.

Malli oli helppo koota muutamaa kohtaa lukuunottamatta, joiden kanssa saikin sitten vääntää. Nokan laskutelinekuilun asentaminen vaatii hieman veistä ja viilaa, että palat osuvat kohdalleen. Ilmanottoaukot yhtälailla vaativat huomiota, että ne sai kauniisti asettumaan. Olin hankkinut sarjan jakkaran tilalle Pavlan hartsisen heittoistuimen, mutta osoittautui, että ohjaamon osat oli mitoitettu alimittaisen sarjan istuimen mukaan. Hartsista istuinta asennettaessa siitä oli pohjasta vuoltava varsin suuri pala pois, että istuin asettuisi oikealle korkeudelle.
Sen tekisin myös toisin jos tekisin tämän mallin uudestaan, että asentaisin tuulilasin jo ennen maalausta, jotta saisin sen kitin avulla asettumaan luonnollisesti ilman rakoja. Nyt yritin korjata asiaa mallin loppukoonnassa eikä siitä tietenkään tule yhtä hyvää enää siinä vaiheessa.
Tykkipodit ovat aneemiset ja kaipaisivat lisädetaljointia samoin kuin laskutelinevarret. Jätin podit ennalleen mutta lisäsin johtoja ym. telineisiin.
Sarjan mukana tulevat AIM-9L Sidewinderit ovat upeat ja niihin tulee siirtokuvissa omat raidat ja tekstit. Jos tekee ennen Falklandin sotaa olevan yksilön niin Sidewinderit ovat sitten AIM-9G-mallia. Näitä ei tule mukana. Hasegawan Weapons set C:ssä on AIM-9D -ohjukset, mutta ulkoisesti nämä ovat samanlaiset kuin G-mallit.
Laatikossa on hienot AIM-120 AMRAAM -ohjukset, mutta nämä ovat FA.2:n peruja eli niitä ei voi käyttää. Lisätankkeja tulee kahta eri kokoa. Pienemmät käytössä alkuvaiheessa ja sodan aikana. Isompia myös sitten sodan jälkeen pienten rinnalla.
Ripustimen ja ohjuskiskoon kuuluva välipalikka on myöhempää versiota. Vaihdoin tähän varhaisemman version, joka oli jäänyt yli Hasegawan A-4 Skyhawk -sarjasta.
Sarjassa mukana tulevat pommit ja rakettikasetit eivät ole kovin hyviä. Lisäsin koneen pohjaan tuhannen naulan pommin, joka on hartsinen RESKITin tuotantoa. Se on hieno ja helppo koota. Sen siirtokuvana tuleva keltainen nauha oli kyllä huono ja himmeä. Antenni on korvattu Masterin metallisella piikillä.

Malli on maalattu lähinnä MRP:n maaleilla.

Jos teen vielä tämän Kineticin mallin, tekisin sen ne muutosohjeet huomioon ottaen, jotka Nick Greenall on ehdottanut tehtäväksi Brett Greenin Hyperscale-sivustolla, www.hyperscale.com/2020/reviews/kits/kinetick48060reviewbg_1.htm. Voipi olla että tulee kunnon tauko ennen seuraavaa. Onhan hyllyssä rakennettavaa aika lailla muutenkin.

Kommentit

Ai se sinun Harrier olikin jo näin pitkällä valmistumisen suhteen ;-). Taidatkin olla Harrier spesialisti kun useampia jo niitä tehnyt. Perusilmehän näissä kaikissa varianteissa on sama ja tietenkin toimintaperiaate, mutta pikku yksityiskohdissa sitten jo tunnistettavimpia eroja. Olihan kone pitkään palveluksessa joten kyllähän siinä ajassa näitä päivityksiäkin on jo ollut useita.

Kaikin puolin näyttävä malli, tuota koneen sävyä vain mietin, oliko tosiaan noin tumma ja siniseen taittuva väri? Jostain syystä tuossa kolmos- ja seiskakuvassa on enempi harmaa ja mielestäni lähempänä oikeata. En todellakaan ole mikään Brittikone spesialisti, joten voin olla väärässäkin. Hieno malli kuitenkin ja hyvä taustoitus.
Tero Tyni 16.4.2021 07:41 Vastaa lainauksella
Niin, se GR.7 on mulla vielä kesken. Tämä valmistui tuossa kuukausi sitten. Tuo valo leikkii jännästi noissa kuvissa: Extra Dark Sea Grey on siniseen vivahtava sävy, enemmän kuin esim. Dark Sea Grey. Luonnossa väri on ehkä juuri noiden harmaiden ja sinisempien sävyjen väliltä.
Sivustolle tunkee nättejä Harriereita runsaasti. No, eihän siinä mitään valittamista kun tyylikkäästä koneesta tehdään tyylikkäitä malleja! Sea Harrierissa on itselleni aina ollut "se jokin" mikä tekee siitä mielessäni astetta siistimmän kuin ilmavoimien versiot. Mainio historiikki myös koneyksilön toimista Falklandilla.

Kineticille miinusmerkkistä palautetta siinä suhteessa, että kansallisuustunnuksissa on jotain outoa? Onko punainen alue liian pieni? Näyttäisi enempi aiemmalta sinipunaiselta tunnukselta jossa punainen alue oli 2/5 koko halkaisijasta eikä puolet niinkuin ymmärtääkseni näissä uudemmissa?

Tätä kun vertaa Markun GR.7:aan, voi havaita kuinka paljon näkyvyys ohjaamosta taaksepäin parani, kun uudemmissa Harriereissa ohjaamoa nostettiin ylöspäin.
Tero Tyni 16.4.2021 20:35 Vastaa lainauksella
Kiitos kommenteista! Nuo sinipunaiset kokardit olivat aivan omanlaisensa näissä häthätää tukialuksissa maalatuissa Falklandin Sea Harriereissa. Niissä modattiin sinivalkopunainen kokardi sinipunaiseksi simppelisti maalaamalla valkoinen osa siniseksi. Näin tuli tuo outo kokardi.

Myöhempi erä Sea Harriereita maalattiin suoraan jo tehtaalla Barley Grey/Medium Sea Grey -kaavioon ja näitä myös kulkeutui myöhemmässä vaiheessa Falklandeille. Niissä oli haaleat low-vis-kokardit rungossa.

Sodan jälkeen kaikki Sea Harrierit maalattiin Dark Sea Greyllä ja kokardista tuli se tuttu pieni sopusuhtainen.
Tero Tyni kirjoitti:
Niissä modattiin sinivalkopunainen kokardi sinipunaiseksi simppelisti maalaamalla valkoinen osa siniseksi. Näin tuli tuo outo kokardi.
Siinä siis selitys. Ei ollutkaan valmistajan vaan kommentoijan osaamattomuutta:). Kiitokset oikaisusta.
Jälleen yksi komea Harrikka pajaltasi. Omiin silmiin tuo tavoittaa loistavasti Falklandin koneiden fiiliksen.