No eipä kyllä uskoisi lopputuloksen perusteella että on jokin ikivanha Fujimi. Kaikki kertomasi ongelmat huomioiden on kyllä melkoisen hyvin onnistunut ja lopputulos todella hieno, hyvin olet saanut kaikki hymykuopat piilotettua.
Tuo painonlisäämistarve on aina todella mysteeri ja se selviää vasta kokeilemalla, harva valmistaja ohjeissa sitä kertoo, mutta on tietysti niitäkin. Nokkakartion jätän ( mikäli mahdollista ) aina viimeiseksi juuri siitä syystä, tarvittaessa voi sitten sulloa sen täyteen lyijyä.
Tukialuskoneet yleensä ovat aika rähjäisen näköisiä, suolaveden vaikutus ja ilmeisesti pesumahdollisuudetkin rajallisia. Tätä nättiä konetta en kyllä itsekään olisi alkanut säistämään sen mukaiseksi kun on niin nätit vaaleat pinnat.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
Grumman E-2C Hawkeye
50-luvun lopun kehitys lentokoneisiin asennettavissa tutkajärjestelmissä johti eri maissa näiden AEW (Airborne Early Warning) -tutkakoneiden kehitykseen. Jenkit asettivat 1956 tavoitteeksi saada laivastolle kone, jonka tutkajärjestelmä saataisiin integroitua tukialusten taktisiin tutkajärjestelmiin. Toteuttajaksi valittiin 1957 Grumman, joka kehitti E-2A mallista ensimmäisen tukialuskelpoisen AEW-tutkakoneen. Kone lensi ensilentonsa 1960 ja laivasto sai ensimmäiset koneet käyttöönsä 1964. Koneen miehitys on kaksi lentäjää ja kolme tutkaoperaattoria.
Koneen konstruktio osoittautui alkuvaikeuksien jälkeen (tutkajärjestelmien ylikuumeneminen, joka johti melkoiseen soppaan, kun kone oli hyväksytty tuotantoon ilman kunnon testaamista) vallan mainioksi, ja on kaikkein pisimpään palveluskäytössä ollut/oleva tukialuskone. Nykyinen versio on jo D-malli, varustettuna ilmatankkausominaisuudella, joka on tarkoitus lisätä myös osaan vanhemmista koneista. Kone on Yhdysvaltojen ohella käytössä lukuisissa liittolaismaissa (Egypti, Ranska, Israel, Japani, Singapore ja Taiwan).
Malli on Fujimin todella vanha tekele, ensijulkaisu 1970, tämä paketointi vuodelta 1978. Itse olen tämän ostanut varmaan siinä 80-luvun alussa, josta asti se on seissyt kaapissa. Nyt päätin pelastaa sen kadotuksen hyllyltä, ja otin työn alle. Malli on varsin pelkistetty, laskutelinekuilut tyhjät, samoin nuo potkuriturbiinit. Osat ovat kolhoja, ja niiden sopivuus (sopimattomuus) onnetonta. Ehkä kaikkein pahimmat ovat nuo lasiosat, katon ja tutkaoperaattoreiden lasit täynnä hymykuoppia. Mallin iästä johtuen myös siirtokuvat olivat haurastuneet niin, että ensimmäisen repeilyn jälkeen loput oli suojattava Micro Scale Decal Filmillä ennen asettelua. Malli vaatii hurjasti nokkapainoa, ja vaikka tuon olin kunnolla mittaavani, osoittautui se loppujen lopuksi liian vähäksi, oli piilotettava tuonne nokkapyörän kuiluun kolme grammaa lyjyä lisäksi. Kasausohjeessa ei painosta ollut mitään mainintaa. Lasien maskaukseen niiden muodosta johtuen käytin Micro Sacelen MicroMask -kalvoa. Ohjeen mukaan poistettavissa vedellä, mutta ennen kuin veden sai uimaan maalikerrosten läpi tuonne maskaukseen, oli aikaa palanut jo pari tuntia! Ei jatkoon, jollei ole pakko.
Malli on maalattu liki vakiovälineillä (käyn sisäistä kamppailua Vallejon ja AK:n välillä). Eli pohjalle tuo mainostamani muovitartunta, Ultimaten pohjamaali, AK:n harmaa ja valkoinen, Humbrolin kiiltävä lakka, Ultimaten wash ja päällä Xtracolorin satiini lakka. Kauheasti en tätäkään liannut, aika puhtailta nämä noissa tukialusvideoissa näyttävät.
Nelisenkymmentä vuotta meni tämänkin loppuun viemiseen, silloin ostoaikoihin tätä ei sen aikaisilla taidoilla olisi valmiiksi saanut. Tiedä kuinka monta aloittelevaa harrastajaa tällainen on karkoittanut muihin harrastuksiin!
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
