Pienoismallit.net

Briggen Svalan 1797

Runko2 ja värjäystä

Ongelma tämänkin mallin kanssa on, että alkuperäisissä piirroksissa ei näy värejä eikä kannella olevien ”tilpehöörien” tarkkoja malleja eikä sijaintia. Täytyi vain penkoa Ruotsin museoiden verkkosivuilta kaikki mahdolliset tuon ajan maalaukset, joissa laivoja, ja nimenomaa prikejä, esiintyi. Hyvänä apuna on myös Landströmin Laiva-kirja, Pinterestin kuvakokoelmat, Harrisin Chapman-kirjan tekstit, Chapmanin Architectura Navalis Mercatoria ja Krigsarkivetista löytyneet kustannuslaskelmat Svalanin tekovaiheessa. Paljon kuitenkin on eläkeläistelakan itse pääteltävä – suotakoon anteeksi, jos kaikki ei historian kannalta mene ihan oikein, koska eri lähteiden antamat tiedot ovat joskus hieman ristiriitaiset ja ylimalkaiset.
Rungon väritys: 1700-luvulla laivan kapteeni tai ylempi päällystö pitkälle päätti aluksen värit ehkä sen mukaan, mihin oli varaa. 1700-1800-lukujen taitteessa yleistyi varsinkin sotalaivoissa musta kylkiväri ja keltainen tai valkoinen tykkiporttiraita (liekö ollut peräisin esim. HMS Victorysta). 1800-luvun puolella tuo musta väri valkoisin raidoin tuli yleiseksi. Svalanin malli sai siis mustan kylkivärin valkoisilla raidoilla. Ensin maalasin pohjan vesilinjaan saakka Liquitexin akryylimusteella mustaksi ja sen päälle Daler&Rowneyn Cryla-akryylivalkoisella (paksua ”tahnaa”). Sitten hioin tuota valkoista niin, että musta tuli hieman näkyviin, jolloin pohjaan tuli vanhennetun vaikutelma (?). Vesilinjan yläpuolisen osan musta on Lefranc Bourgeois Flashe-akryyliemulsiota ja em. Cryla-akryylivalkoista. Nämä värit ovat parhaita käyttää teippauksien yhteydessä ( Onneksi meillä on Tampereella Artelje-myymälä, josta erikoisvärejä saa.). Kahden ylimmän vakoisen raidan välin kuitenkin maalasin tuolla Chapmanin piirustuksissa käyttämällä ruosteen punaisella (sotkettu itse Tamiya XF-7+XF-1). Kun rustit, keulan ja perän kylkien päälle tulleet osat sitten olivat kiinnitetyt, pohjan ja kylkien pintaan tuli ohueksi ”lantattu” Unica Super 20 puolihimmeä uretaanilakka. Viimeistelyvaiheessa sitten joskus peitellään kolhut ja pintaan tulee toinen kerros lakkaa.
Kannen väritys: Tarkoitus oli saada myös kansi jollain lailla vanhennettua. Ensin kanteen tuli spriipohjainen petsi (Liberon Tammi mellanljus ek). Sen jälkeen se hiottiin miltei puunväriseksi. Sitten päälle tuli Roslagenin mahonki (terva+vernissa+havupuutärpätti). Parin päivän kuivumisen jälkeen päälle vielä spraypullosta fiksatiivilakka (Hanart väritön fixatiivi). Roslagenin mahongin päälle ei voi laittaa uretaanilakkaa, koska se jää nihkeäksi. Sisäpuolen laidat ja sivutolpat maalasin tervan ruskeaksi (Tamiyan XF-64) ja päälle tuo sama fiksatiivilakka.
Peräpeili: Peräpeilin koko ja muoto näkyi linja- ja kaaripiirroksesta, mutta mahdollinen koristelu ei. Tein peräpeilin haapapalasesta sahaamalla ja hiomalla. Siihen tuli kolmesta pienestä rautanaulasta ohjaustapit, jotta se liimatessa asettui oikealle kohtaa. Yleensä Chapmanin suunnitelmiin löytyy perän suunnitelma vaan ei Svalaniin. Katsoinkin mallia nykyisestä Tre Kronor af Stockholm-prikistä ja hieman pelkistin. Maalina tuo Tamiyan XF-64, kultana Tamiyan XF-12 ja teksti mustilla 0.2 sekä 0.4 kuitukärkikynillä. Liimaus epoksiliimalla paikoilleen. Jo aiemmin peräsintunneli oli maalattu mustaksi. Päälle tuli Unica-lakka. Perän alaosa sekä peräsimen veden päällinen osa, jotka olivat tammiviilutetut, saivat päälleen Roslagenin mahongin ja fiksatiivilakan.
Keulaosat: Kaljuunaosassa ei ole mitään erityisiä koristeita. Jo aiemmin keulaan liimattu keulapuun tuki ja siihen liittyvät ankkuriköysien klyysiaukot täytyi muotoilla uudelleen piirustuksen mukaisiksi. Kaljuunaan tuli alatuet ja ylätuet sekä itse keulapuu, joka sidottiin alatukeen köysisidoksin. Keulapuu kiinnittyy kanteen epoksiliimalla (oikeastaan meni kannen läpi ja kiinnittyi laipiokaareen). Siihen tuli vielä tukipalkki kannelle. Ranapalkit tukineen tulivat kummallekin puolelle kahden ensimmäisen kaaritapin väliin. Vielä ankkurikaapelien pollarit kiinnittyivät kanteen keulapuun kummallekin puolelle epoksilla ja messinkinuloilla. Piirustuksen mukaan ankkuripeli oli vaakatasossa toimiva eikä capstan-mallinen. Svalan oli suunniteltu käytettäväksi saaristossakin, joten ankkuroinnin täytyi toimia nopeasti ja pienellä miehistömäärällä. Pinterestistä löysin yksinkertaisen mallin – saman tyyppinen oli mm. HMS Bountyssä. Kaikki edellä mainittu askarreltiin eri vahvuisista haapalistoista, 1mm:n pellistä, rautalangasta sekä 12mm ja 8mm mäntypyöröstä. Väritys toteutui samoin kuin kannessa paitsi keulapuu, joka petsattiin, hiottiin ja pintaan Unica-lakka. (Näkyvät parhaiten kuvasta.)
Rustit: Rustipenkkejä on neljä – kummallakin puolella kaksi. Ne kiinnittyvät tukineen kannentasalistan alapuolelle hieman mastolinjojen peränpuolelle. Jokaisessa penkissä on neljä jumprua (deadman eyes) päävantteja varten, pienempi jumpru ja kaksoisploki barduunoita varten. Jumprut ovat rautaosineen ja ketjuineen Amatin valmistamia – tosin ne täytyi koota ja mitoittaa itse. Koonnin jälkeen kuumensin rautasysteemin pienellä kaasuliekillä hehkuvaksi ja kastoin veteen, jolloin messinkinen pintakiilto häipyi ja osat pystyi maalaamaan. Sitten puujumpru kiinni pikaliimalla. Rustipenkit (6x2mm) kiinnitin tukineen ohjausnaulojen avulla epoksiliimalla paikoilleen. Sitä ennen niihin oli tehty lovet jumprujen kiinnitysraudoille. Sitten jumprut rautoineen kiinni Loctiten pikaliimalla ( Se malli pikaliimaa, jossa on suti.) loviin. Sen jälkeen päälle epoksilla 2x2mm:n lista, joka lukitsi jumprut rautoineen paikoilleen. Lopuksi rautaosan ketjujen toiset päät kiinni kylkeen epoksilla ja pienellä messinkinaulalla. Vielä hionta Dremelin pienellä kartiokivellä ja käsin sekä värjäys spriipetsillä ja Unica-lakalla. Ketjuosat maalasin mustalla (Niihin kyllä voisi laittaa hieman metalliväriäkin…).
Luukut ja portaat: Tässä vaiheessa tuli vielä tehdyksi ikään kuin puhdetöinä keskilaivan luukut ja alas johtavat portaikot. Etummainen luukku on tuuletusluukku, jonka alla on kabyyssi ja miehistötiloja. Tähän liittyy yksi outous Chapmanin piirroksessa. Siinä on nimetty etumaston keulan puolella oleva tila kabyysiksi/miehistömessiksi ja maston takapuolella oleva tila, jonne portaat johtavat köysitilaksi (tåg rummet). Kuitenkin ankkuripeliltä köydet luontevammin johtuvat tilaan melkein pelin alapuolella ja portaiden kohdalla oleva suurempi tila on sopivampi kabyyssiksi/miehistömessiksi. Näin ajatteli eläkeläistelakka. Tuuletusluukku on tehty lovetuista pienistä listoista, jotka ovat jääneet ehkä vuosien takaisesta Bounty-projektista. Laidat 4x2mm:n listoista. Takimmainen luukku, joka johtaa varastotiloihin, on umpipuuta tehtynä 2x6 ja 2x4mm:n listoista. Luukkujen väritys on sama kuin kannen.
Sekä keulamaston takana että isomaston takana on aukot, joissa on portaat alakansille. Etummainen portaikko johtaa siis kabyssiin/miehistömessiin ja sieltä on yhteys varastotiloihin. Takimmainen portaikko johtaa peräosan tiloihin: salonki (perällä), kapteenin ja perämiehen hytit sekä upseeri/miehistömessi. Myös sieltä on yhteys varastotiloihin ja ruumaan.

Kansille tulee vielä valtavasti erilaista rakennetta esim. peräsinsysteemit, sivukaiteita, naakelipenkkejä mastoille ja sivulaidoille, aseistus, plokeja, knaapeja, jne. Kuten jo aluksi kirjoitin eri rakenteiden paikat ja muodot (lukuun ottamatta aseistusta) eivät näy piirroksista, joten tässä vaiheessa täytyy tehdä mastot ainakin märssyihin saakka, jotta voi päätellä rakenteiden paikat ja koot/muodot.

Kommentit

Harvoin näkee näin perusteellista panostusta historian tutkimisen kautta rakentamiseen ja mallin väritykseen. Sekä tietysti dokumentointiin. Aika jännää käyttää taiteilijapuodista hankittuja värejä (öljyvärejä?) pienoismallin maalaamiseen. Mutta sieltä löytynee paljon enemmän värisävyjä mistä valita, kuin askartelumaaleista konsanaan. Ja lienevät tahnamaisina myös peittävämpiä kuin "normaalit" maalit.
Huippuhieno malli tulossa joka tapauksessa!
RaimoK 24.10.2021 17:10 Vastaa lainauksella
Hienosti olet vanhentanut pintoja. Onhan tuo värisävyjen hakeminen joskus aikamoista testaamista.

Muistan lukeneeni joskus, että 1700-luvun lopulla kun laivojen pohjia ei vielä päällystetty kuparilevyillä, myrkkymaalina oli keitetty lyijymönjä, joka vedettiin pensselillä pohjaan. Aikansa suojavarustuksen ja työsuojelun johdosta nämä maalaajat eivät olleet pitkäikäisiä ja yleisin kuolinsyy oli lyijymyrkytys.
Kai Kauppi 24.10.2021 19:19 Vastaa lainauksella
Kiitoksia kommenteista Matti ja Raimo.

Tuo mainitsemani Artelje-kauppa on siitä hieno kauppa, että sieltä löytyy myös askartelumaaleja puhumattakaan muista maalaustarvikkeista ja -materiaaleista. Mukavinta on, että henkilökunta todella tietää myytävistä tuotteista kaiken. Käyttämäni värit ovat melkein kaikki ( poislukien lakat, Roslagenin mahonki ja spriipetsi) akryylivärejä (eli vesiohenteisia muovivärejä), joita nykyään saa mitä ihmeellisimmillä ominaisuuksilla. Kaikista parhaimpana pidän sitä, että saa värit "puhtaina". Niistä saa sitten sävyjä helposti. Usein sekoitemaaleista ei tiedä, mitä tapahtuu, kun sotkemaan alkaa.

Pohjamaali oli useimmiten tosiaan lyijymönjä (keitetty pellavaöljy+lyijypulveri), joka on perussävyltään oranssinpunainen. Ruotsalaiset käyttivät myös rautamönjää (järnmönja), jossa oli keitettyä pellavaöljyä, punamultaa (hematiittiä) ja runsaasti sinkkivalkoista. Ennen mönjäämistä pohja kyllästettiin pellavaöljyllä moneen kertaan ja siihen voitiin sekoittaa pigmenttiä esim. hiiltä. Pintakerrokseen eli mönjäykseen piti lisätä jotain, joka estäisi vesikasvien kiinnittymisen ja homesienen kasvun. Pelkkää pellavaöljyä nuo kasvit ahmivat mielellään. Jotenkin tähän Svalaniin sopi paremmin tuo valkomusta pohja, mutta tietenkin jos ihan historian mukaan mennään, sen pitäisi olla hieman punasävyinen. Voihan sen tietenkin vielä vaihtaa, jos omatunto alkaa pahasti kolkuttamaan ;)
Mielenkiintoista, että tuo lyijymönjä olisi ollut punertavaa.
Yleensähän malleissa ohjeet neuvovat maalaamaan pohjan valkoiseksi, ja toisaalta öljyväreissä lyijyvalkoinen on käytännössä se kaikkein puhtain valkoinen mitä voi käyttää. Nykyään se tosin taitaa olla kielletty EU:n alueella myrkyllisyyden vuoksi. Näin oli ainakin silloin kun itse olin taidekoulussa.

Vaan näin sitä oppii lisää.
Kai Kauppi 27.10.2021 01:17 Vastaa lainauksella
Lyijymönjä on lyijyoksidia. Tuo punainen väri johtuu pitkälle epäpuhtauksista. Se sekoitettuna keitettyyn pellavaöljyyn imeytyi pohjaan hyvin. Lyijyvalkoinen on lyijykarbonaattia. Sitä käytettiinkin myös paljon. Sen haittapuoli oli todella hidas ja hankala valmistusprosessi. Tässä Svalanissa "ei olla köyhiä mutta kipeitä lyijystä" :-)
t. toinen yökukkuja