DE-210 lumilinkoauto
Kinoksen pahin painajainen

Hytin takana olevassa rakenteessa on käsittääkseni lumilingolle käyttövoiman antava moottori. Voima siirtyy nivelakselin välityksellä lingon takaosassa olevan kulmavaihteen kautta paitsi puhaltimelle, myös erillistä akselia myöten lingon vasemmanpuoleiselle sivulle. Sitä kautta pyöritetään syöttöruuveja.
AVD Models oli itselleni aiemmin tuntematon valmistaja. Sarja oli todella hyvä: monessa kohtaa oli mietitty että ejektorien jäljet jäävät näkymättömiin. Irtonaiset, kumi-muoviseokselta tuntuneet renkaat olivat tiukkoja asentaa vanteelle, mutta menivätkin sitten moitteettomasti paikoilleen. Ainoana miinuksena voidaan katsoa, ettei mukana ole minkäänlaista maalaus- tai siirtokuvaohjetta. Siirtokuvavaihtoehtoja on kyllä runsaasti. Tämän yksilön merkinnät on valittu poikkitieteellisellä "sammaan mehtään" -menetelmällä, jota olen aiemminkin käyttänyt esim. värisävyjen valintaan. Auto on Venäjän kilvissä, mutta kylkiä koristavat edelleen neuvostoaikaiset logot; eihän sitä nyt kaikkea ehdi kolmessa vuosikymmenessä vaihtaa. Kuljettajafiguuri on Hasegawan laatikosta.
Tarkoituksena oli rakentaa kulkine näyttämään sellaiselta, kun se olisi jonkun lentokentän kalustoa. Nyttemmin uudempien lumenpoistokoneiden aikana suhteellisen vähällä käytöllä, mutta silti toimintakunnossa pidetty. Katolla ja konepellillä oleva nyöhä kuvaa kesät lepän alla säilytettyyn autoon kertynyttä likaa, ja konehuoneen takaosassa osin myös lingon moottorin pakoputken syytämää nokea. Neuvostokalustossahan häiveteknologia on aina luottanut suojaavan savuverhon muodostukseen. Lingon päällä taas ruskea pigmentti luo vaikutelmaa siitä, että toisinaan on saatettu lingota myös äiti Venäjän maaperää, kun täyttä varmuutta päällysteen tai betonilaatan reunojen sijainnista ei ole ollut.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.