Pienoismallit.net

Vought F-8E Crusader

Last gunfighter

Voughtin tehtaan F-8 (alkujaan F8U) kehitettiin F7U Cutlassin seuraajaksi laivaston speksaamana. Vaatimuksena äänennopeuden ylitys (1,2 mach), 30000 jalan toimintakorkeus ja nousunopeutena 25000 jalkaa minuutissa. Lisäksi laskunopeudeksi piti saada alle 100 mph. Korean sodan kokemuksilla vaadittiin myös järeitä aseita, neljä 20mm tykkiä. Koneeseen rakennettiin poikkeava, liikuteltava siipi, jota nostettiin etureunastaan 7 astetta nousun ja laskun ajaksi, jolla saatiin lentäjälle parempi näkyvyys. Koneen suunnittelu aloitettiin 1952 ja se lensi ensilentonsa 1955. Operatiiviseen tukialuskäyttöön kone saatiin 1957.
Vietnamin sodassa konetta käytti sekä laivasto, että merijalkaväki. Laivasto operoi konetta tukialuksilta, merijalkaväki Etelä-Vietnamin kentiltä. Konetta käytettiin sekä hävittäjänä, aseistettuna AIM-9 Sidewinder-ohjuksilla, sekä "pommirekkana", aseina pommit sekä Zumi -ilmasta maahan ohjukset.
Viimeiset F-8 -koneet poistuivat käytöstä 1976, tiedustelukäytössä RF-8G palveli aina vuoteen 1987.

Tämä on taas näitä viime vuosisadalla hankittuja malleja, tarkemmin vuonna 1990 syksyllä kävin työmatkalla L.A:ssa ja Las Vegasissa. Monogramn mallia en ollut Suomessa nähnyt, joten tämä tarttui käteen jossain Vegasin Wall Martissa. Ja kuten niin moni sen aikaisista ostoksista jäi seisomaan kaappiin yhä kasvavaan pinoon.

Mallina ihan Crusaderin näköinen kone, Monogramin sen aikaista laatua, kohoviivoineen. Ohjaamo kohtuu yksinkertainen verrattuna muihin sen aikaisiin Monogramin malleihin. Osien sopivuus noita siivenkärkiä lukuunottamatta ihan kohtuullinen, noh, ohjaamon kuomun saranoinnin sopivuus oli myös surkea. Aseistuksena tarjolla merijalkaväen koneeseen isot pommit (Mk-83?), laivaston koneeseen neljä AIM-9 -ohjusta. Ainakin merijalkaväki käytti tätä paljon noiden Zumi -ohjusten kanssa, niitä ei tähän hätään mistään saanut. Wikipedian kuvassa kone on pienemmillä Mk-82 -pommeilla ja tyhjillä ohjuskiskoilla. Kiskot näyttivät niin alastomilta että oli pakko sijoitta ohjus kummallekin puolelle. Valitsin kahdesta siirtokuvavaihtoehdosta toteutukseen merijalkaväen koneen DaNangista noin vuodelta 1966.

Malli tuli maalattua lähinnä Vallejon maaleilla, samoin lakkaus Vallejoa. Metalliosia värittelin AK:n True Metal -tahnoilla ja suihkuputkeen lämpöjälkiä Tamiyan "meikkipaletista".

Taas yksi vanha synti pois käsistä ja isohko laatikko pois kaapista tilaa viemästä.

Kommentit

Maukkaasti elämää nähneeksi viimeistelty ristiretkeläinen. Pommit taitavat olla Monogramin omaa designiä, kun ei ne näytä Mk83:lta eikä M117:lta vaan ehkä jotain siltä väliltä. Muuten, tuo TER ei jaksa kantaa kuin kahta Mk83:a.
A Lappalainen kirjoitti:
Maukkaasti elämää nähneeksi viimeistelty ristiretkeläinen. Pommit taitavat olla Monogramin omaa designiä, kun ei ne näytä Mk83:lta eikä M117:lta vaan ehkä jotain siltä väliltä. Muuten, tuo TER ei jaksa kantaa kuin kahta Mk83:a.
Joo, ihan OOB. Itsekin ihmettelin noita pommien ulkonäköä, kun ei oikein vastaavaa löytynyt. Ja kun ne oli paikoillaan, selvisi myös se, miksi noi oikeesti on vaan alhaalla ja tuossa ulommassa ripustimessa, sisäpuoli estää tuon ohjuspatteriston alemman ohjuksen käytön. Noh, Monogramhan aseistaa laivaston koneen ohjuksilla ja merijälkaväen noilla mielikuvituspommeilla.
Massiivisen näköinen rumilus koneeksi, mutta mallina hivelee silmiä.
Varmaan A Lappalainen on oikeassa noiden siipikuormien suhteen. Näyttää jo päällisin puolin siltä, että ei ihan pienillä kierroksilla nouse ainakaan tukialuksilta tai E-Korean kentältä kuin riisipellolle. Ja heiveröisen näköisillä laskutelineillä ei varmaan tulla alas asti kone ehjänä jos joutuu tuleman lastin kansa vaikka jonkun häikän takia.

Mallia passaa esitellä eikä myöskään ole ihan joka päivä näitä tällä saitilla. Myös kiva säistys tuo eloa mallille ja maalaus + siirtikset istuvat hyvin

Teen itsekin kohoniiteillä olevaa vanhaa Airfixiä, niin olisin kysynyt, että oletko hionut tässä niitä jostain pois edes osittain? Kuvissa niitä ei näy kuin tuossa lähikuvassa keulasta. Mulla alkaa maalaus ulkopinnoille ja meinasin pitää niitit - vaikka ei ne edes niiteiltä näytä - paikallaan. Mutta kun koneeseen tulee kolmea eri väriä, niin mitenkähän niittien kohdillä maali käyttäytyy.
Timo Rissanen kirjoitti:
Teen itsekin kohoniiteillä olevaa vanhaa Airfixiä, niin olisin kysynyt, että oletko hionut tässä niitä jostain pois edes osittain? Kuvissa niitä ei näy kuin tuossa lähikuvassa keulasta. Mulla alkaa maalaus ulkopinnoille ja meinasin pitää niitit - vaikka ei ne edes niiteiltä näytä - paikallaan. Mutta kun koneeseen tulee kolmea eri väriä, niin mitenkähän niittien kohdillä maali käyttäytyy.
Niin tuosta kuormasta, merijalkaväki käytti tätä maakentiltä, paljon raskaammalla kuormalla kuin laivasto tukialuskäytöstä. Eli tässä lähinnä mahdoton on juurikin tuo Antin mainitsema ripustimen maksimikuorman ylitys. Paljonhan kuva näkee niin että ripustimessa on kaksi peräkkäistä TER-ripustinta, joissa kummassakin kaksi Mk 82-pommia. Ja lisänä noi Zumi -ohjukset. Ei noi päätelineet tietääkseni ongelmia aiheuttaneet, etutelinen tuon jättönsä takia teki koneesta vaikean ohjattavan laskuissa, jotka oli tehtävä melko isolla nopeudella, ja myös isolla pystynopeudella. Kansimiehistö ei pitänyt koneesta, ilmeisesti useampikin päätyi imuaukosta sisään, samoin koneen takana ei pitänyt kävellä moottorin käydessä.

En noita pintakuvioita hionut, mitä nyt saumoja siistiessä alapuolelta hioutui sauman kahtapuolta jonkinverran, onneksi ei montaa poikkisaumaa ollut, ovat "mahdottomia" paikata. Isot pojathan kaivertavat noi panelirajat uusiksi, itse en katsonut aiheelliseksi, kun kerran uppoviivoitettujakin malleja tästä on. Ruiskulla maalatessa ihan sama, onko noi koho- taikka uppokuviota, siveltimellä muistikuvien mukaan ainakin valkoisella on ikävä taipumus vetäytyä noista kohokuvioista pois (toki myös uppoviivojen reunoilta), tietenkin riippuen pohjakäsittelystä, maalista, ohenteesta ja siitä kuuluisasta Kuun asennosta ;-)
Kiitti hyvästä vastauksestasi. Aina ihminen viisastuu täälläkin kun on tällaisia Akvavitixiä kertomassa.
Mulla on kolme pakettia samaa konetta, niin pittää kokkeilla joutaviin osiin maalausta, mutta kohoniittejä en poista. Siirtiksien laittaminen niiden päälle on sitten tulevaisuutta vielä..
Tank juu.
Timo Rissanen kirjoitti:
Siirtiksien laittaminen niiden päälle on sitten tulevaisuutta vielä..
Paljon vaan jotain pehmennintä, ja vaimon hiustenkuivaajaa (mulla mallihuoneessa oma, kun vaimon paloi jotain siirtiksiä lämmitellessä!). Olin varma, ettei tuota nokan punaista tähtivyötä saisi 30 vuotta vanhoilla kuvilla paikalleen, mutta menivät yllättävän kivuttomasti, toisin kuin tuo laatikossa lepäävä Nastro Azzurro -Honda, josta on jo kaksi yritystä :(
Lentäjällekin koneen parkkeeraaminen tukialuksen kannella on ollut varmasti mielenkiintoinen kokemus- verrattavissa Vigilanteen, jossa myös on pitkä "etuylitys". Kertomuksien mukaan tuntui hurjalta katsoa olkansa yli kansimiesten käsimerkkejä samalla kun käänsi konetta siten, että nokkapyörä kulki kannen reunaa ja siinä vaiheessa pilotti itse olikin jo kannen ulkopuolella.

Pilotit tykkäsivät Crusaderista. Moni laivue vaihtoi sittemmin Phantomeihin, eikä lentäjät pitäneet ajatuksesta "turhan" asejärjestelmäupseerin mukana raahaamisesta. Eräs näkemys oli, ettei ole eikä tule olemaan sellaista WSO:ta joka korvaisi tykit ja 100 kiloa polttoainetta. Laivastohan ei saanut ikinä toivomaansa tykkiaseistettua Phantomia.
Tervo Salminen kirjoitti:
etutelinen tuon jättönsä takia teki koneesta vaikean ohjattavan laskuissa, jotka oli tehtävä melko isolla nopeudella, ja myös isolla pystynopeudella.
Perustelut???

Jos jätöllä tarkoitetaan tuota polviniveltä, niin tuo rakennehan pitää muita paremmin luontaisesti nokkatelineen suorassa maakosketuksen jälkeen. Suurilla nopeuksilla suunnan tarvittavat muutokset hallitaan sivuperäsimellä ja sen tehon vähetessä päätelineen jarruilla. Lisäksi Crusaderissa oli rullauksen helpottamiseksi hydraulitehosteinen nokkapyöräohjaus, jota käytettiin sivuperäsinpolkimilla.

[img]https://pienoismallit.net/media/kuvat/15/97/40/159740.jpg[/img]
Ari Oksanen kirjoitti:
Tervo Salminen kirjoitti:
etutelinen tuon jättönsä takia teki koneesta vaikean ohjattavan laskuissa, jotka oli tehtävä melko isolla nopeudella, ja myös isolla pystynopeudella.
Perustelut???

Jos jätöllä tarkoitetaan tuota polviniveltä, niin tuo rakennehan pitää muita paremmin luontaisesti nokkatelineen suorassa maakosketuksen jälkeen. Suurilla nopeuksilla suunnan tarvittavat muutokset hallitaan sivuperäsimellä ja sen tehon vähetessä päätelineen jarruilla. Lisäksi Crusaderissa oli rullauksen helpottamiseksi hydraulitehosteinen nokkapyöräohjaus, jota käytettiin sivuperäsinpolkimilla.

[img]https://pienoismallit.net/media/kuvat/15/97/40/159740.jpg[/img]
No ainakin tuon enkku-Wikipedian mukaan: "and the poorly designed, castering nose undercarriage made it hard to steer on the deck. "
Ookei, eli ropleemia oli kannella kruisailussa eikä itse laskukiidossa, kuten erheellisesti käsitin.

Komea Crusader-malli jokatapauksessa. Itseäni viehättää juuri tuon aikakauden NAVY:n ja Merijalkaväen koneiden maalauskaaviot värikkäine tunnuksineen. Pystyykö tuosta sarjasta rakentamaan siiven siihen yläasentoon? Entä onnistuuko siivenkärkien taitto?
Ari Oksanen kirjoitti:
Pystyykö tuosta sarjasta rakentamaan siiven siihen yläasentoon? Entä onnistuuko siivenkärkien taitto?
Siipeä ei saa yläasentoon, tähän oli silloin viime vuosituhannella jotain muutossarjoja myynnissä. Siivenkärjet olisi helpompi laittaa taitettuun asentoon, sen verran noiden avatuksi asentaminen teetti töitä, eikä toi alapuoli, varsinkaan tuon kansallisuustunnuksen alla ole ihan virheetön.

Hasegawan mallissa nämä taitaa olla molemmat mahdollista, Oskari Balikilla erinomainen toteutus (ihan toista luokkaa kuin mulla): pienoismallit.net/galleria/malli_7621/
Tero Tyni 27.3.2021 10:45 Vastaa lainauksella
Hieno Crusader! Monogrameistakin saa ihan hienoja, ei tarvitse olla Hasea saadakseen hyvää jälkeä. Taitoa vaatii toki tekijältä.

Nuo pommit muistuttavat kyllä enemmän mark 117:aa kuin mark 83:aa, vaikkakaan eivät aivan muototarkkoja olekaan. TER pystyy hyvin painorajojen puitteissa kuljettamaan kolmea 117:aa. Eri asia on sitten, miten koneen aerodynamiikka ja muodot sallivat täyden lastin. Esimerkiksi A-4 Skyhawkin ripustimissa 2 ja 4 ei voinut TER:ssä olla kuin kaksi pommia tai rakettisäiliötä, koska laskutelineluukku esti kolmannen ripustamisen (m81 pommi ehkä poikkeus).

Koneeseen jos haluaa Zuni-raketteja, niin yleisimmässä käytössä oli 127 mm:n (viiden tuuman) raketit LAU-10-säiliössä. Näitä säiliöitä oli TER:iin kiinnitettyinä 1-3 kpl riippuen miten oli saatavissa. Välillä oli pulaa ammuksista. Erikoinen konversio oli kahden viiden tuuman Zunin kasetti, joka kiinnitettiin Sidewinderin ohjuskiskoon F-8- ja F-4-hävittäjissä. Viiden tuuman Zunissa oli muuten sama rakettimoottori kuin Sidewinder-ohjuksessa. Näitä kahden raketin säiliöitä en ole nähnyt aftermarkettinakaan, joten kai skrätsäykseksi menee.

Pienempää 69 mm:n Zunia käytettiin myös, vaikkakin vähemmän. Nämä oli lähinnä LAU-3-säiliöissä.

Merijalkaväki (Marines) ja ilmavoimat (USAF) käyttivät raketteja Vietnamin rähinän loppuun asti. Laivasto (Navy) luopui raketeista 60-luvun lopun vakavien lentotukialusonnettomuuksien jälkeen.

Pidän mallin yleisilmeestä ja siitä kuinka maalaus on onnistuttu tekemään mielenkiintoiseksi ja kuitenkin realistisen näköiseksi. Vitsit, nyt alkaa tehdä mieli itselläkin F-8:n mallin hankkimista.
Paljon vaan jotain pehmennintä, ja vaimon hiustenkuivaajaa (mulla mallihuoneessa oma, kun vaimon paloi jotain siirtiksiä lämmitellessä!). Olin varma, ettei tuota nokan punaista tähtivyötä saisi 30 vuotta vanhoilla kuvilla paikalleen, mutta menivät yllättävän kivuttomasti, toisin kuin tuo laatikossa lepäävä Nastro Azzurro -Honda, josta on jo kaksi yritystä :(
[/quote]
Kiitti taas vinkistä. Tukankuivaajaa en ole käyttänyt vielä koskaan. Ei ole tullut edes mieleen. Pehmentimiä löytyy.
Tero Tyni kirjoitti:
Vitsit, nyt alkaa tehdä mieli itselläkin F-8:n mallin hankkimista.
Samaa mietin minäkin.
Mukava nähdä 50-luvunkin suihkarikalustoa, poikkeaa muotoilultaan aika tavalla nykykalustosta. Minulle aiemmin aika tuntematon kone, mutta näiden mallien kauttahan aina oppii lisää. Huomio kiinnittyy tuohon hyvinkin takapainoiseen ja matalaan asentoon missä kone maassa ollessaan on, ei varmaankaan tarvittu lisäpainoja nokassa tämän mallin kanssa? Persoonallinen ratkaisu on myös nuo ohjusten ripustimet ja laukaisukiskot joilla ohjukset on tuotu tuohon koneen kyljelle. Maalaustyö ja säistäminen kyllä varsin hyvin onnistunutta…helppohan tällaisesta mallista on pitää!
Markku Rinne kirjoitti:
ei varmaankaan tarvittu lisäpainoja nokassa tämän mallin kanssa?
Joo, ei tarvinnut edes testata että kestääkö se pyörillään ;-)
Asiallinen Crusader. Ainoa "puute", laskutelineluukkujen reunojen kuuluisi olla punaiset kuten tuohon aikaan laivaston ja merijalkaväen koneissa oli
Raine Luotonen kirjoitti:
Asiallinen Crusader. Ainoa "puute", laskutelineluukkujen reunojen kuuluisi olla punaiset kuten tuohon aikaan laivaston ja merijalkaväen koneissa oli
Näin ei ohjeissa ollut (ei sinällään yllätys), mutta ei niitä ollut nähtävissä myöskään tuossa Wikipedian kuvassa tästä yksilöstä.
Ei myöskään aika monessa aikakauden kuvassa, kuten ei myöskään museokoneissa.
Eli ei tuosta mitään sääntöä voi tehdä.