M3A1 Lee

"So how do I get to Bourbon Street?" M3A1 Louisianassa 1942.

"Louisiana. So how the heck do we find Bourboon Street?"

Takomin M3A1 Leen ilmestyminen markkinoille ilahdutti minua suuresti, koska juuri tämän Leen yleisilme poikkeaa niin paljon kakista muista keskiraskaista M3-vaunuista. Ajattelin myös, että vaunun valtava yhtenäinen valettu rungon yläosa olisi oiva harjoitusalusta säistämiselle. Sitä en hoksannut, ettei tämä alatyyppi koskaan päässyt ns. tositoimiin, joten kaikki maalausvaihtoehdot ovat Yhdysvalloista. Mutta tämä yleisilmeeltään sämpylää muistuttava panssarivaunu on silti minusta ilmeikäs ja sympaattinen. Figuuri on Miniartin. Kasvot olivat tavallista huonommat ja maalaus meni vähän jyrkäksi, mutta toivottavasti ukko tuo malliin vähän sävyä ja väriä.

Takomin malli oli pääpiirteissään erinomainen kasattava, ja ykstyiskohtien taso oli varsin riittävä. Risuja lähinnä siitä, että vain osa periskoopeista on läpinäkyvästä muovista - mikä järki siinä on? Telat olivat hyvä, "link-and-length", ja kasaamista varten on okein sapluunakin. Hasste oli mitoittaa irtopalat juuri oikean ittaiseksi pätkäksi, koska telakenkien väliin jää ilmaa, mutta rako on arvioitava silmämääräisesti. Valitettavasti johtopyörässä ei ole säätöjä, mikä teksisi hommasta helpompaa. Aivan erinomaista oli se, että Takom kai ainoana valmistajana tekee telojen linkit kiertyvissä kohdissa valmiiksi mutkalle, kuten ne menevät - tämän pitää vaan itse hoksata ja seurata ohjeita tosi tarkkaan. Irtotelakengät eivät siis ole samanlaisia. Ohjeet ovat hienolla paperilla ja maalauskaavioista, joita on peräti seitsemän hyvin samanlaista, on värikuvat. Ihan hienoa, mutta hieno paperi on ilmeisen kallista, koska maalausohjeiden siluetit ovat kirjaimellisesti tuuman kokoisia! Suurennuslasillakaan ei vanha mallari näe kuin summittaiset paikat merkinnöille. Työkalukiinnikkeet ovat huonot, ja korvasin ne etsiosilla. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja helppokin malli.

Pahoittelen spämmäystä, mutta nyt on ollut hyvät olosuhteet valokuvaamiselle!