Harrier GR Mk.7

Moi Markku!
Hienon mallin olet jälleen tehnyt. Nipotusta en löytänyt. Lisäksi historiikki oli hyvä!
YT
Kalle

Hienosti olet Hasen mallin saanut kasaan, itse en tuohon vuosikymmeniä sitten pystynyt, oli se vaan niin karsea niputettava (kone laskeutui pystysuoraan roskikseen)! Harmittavan usein Hasen paketoinneista tosiaan puuttuu aseistusta, tyhmää Weapons Kittien jälkimarkkinointia, kun niistä saat maksaa melkein mallin hinnan :(

Just sama Harrier-malli on mulla työn alla. On tässä ne muutamat kohdat, jotka ovat kinkkisiä: ilmanottoaukot, siiven liitos runkoon ja noiden laskutelineiden asennus niin, että kaikki ottavat maahan yhtäaikaa.

Aseistusta ei todellakaan hirveästi mukana tule ja Britti-Harrierissa niitä olisi tarvinnut tulla sarjan mukana. Nuo weapons setit kun eivät hirveästi mitään tarjoa tähän. Korkeintaan Maverickit eikä muuta. Pavewaytkin ovat hieman eri mallia noissa seteissä, mutta ehkä menisivät täydestä. Eduard on tehnyt aftermarkettina noita lämpökameroita ym. joita mahan alle voi laittaa.

Hasegawa sai sen helpon maineen 80-luvulla, kun se työnsi ulos noita suht koht iisejä 1/72-malleja. Oma kokemukseni esim. 1/48 skaalan Tomcateista, Horneteista ja Harriereista on se, että tekemistä riittää. Tämän skaalan Phantom oli aika helppo, mutta huomaa jo kuinka vanhentunut se mallisarjaperhe on uusien kilpailijoiden myötä. 80-luvulla Hasen Phantomit olivat jotain aivan mahtavaa.

Tilausta kyllä olisi myös tämän koneen suhteen jo uudelle sarjalle. Kinetic? Tamiya taitaa nyt keskittyä F-4:sten tekemiseen vähäksi aikaa.

Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Nätti Harrier. Ainoa miinus,että ei nähnyt eilen omin silmin museolla. Sinullahan on kyllä kohta laivueellinen malleja tulossa näytille. :) Juu,eivät mene kaikki Hasegawat ja Tamiyatkaan askia ravistamalla kasaan. Ovathan ne toki helppoja,jos pitää vertailukohtana jotain vacu tms. muuta hirvitystä,jossa on lopulta enemmän kittiä,kuin muovia. :D Itse en jaksa enää paskojen sarjojen kanssa tapella ja siksi Kineticin FRS.1 Sea Harrier on keskeneräisenä laatikossa. Pitäisi se kyllä vielä joskus taistella valmiiksi…

Petri Jaakkonen kirjoitti:

Upea malli! Harrier on yksi meikäläisen lemppari-koneista!! Etenkin FRS1 ja 2 versiot.

Älyttömän tyylikkään lopputuloksen olet, Markku saanut aikaan👍👍

Kiitos Petri! Joo, pitihän se tämäkin tehdä jonka omin silmin on päässyt näkemään ja olihan tämä hieman erilainen rakenneratkaisuiltaankin.

Kalle Korkala kirjoitti:

Moi Markku!
Hienon mallin olet jälleen tehnyt. Nipotusta en löytänyt. Lisäksi historiikki oli hyvä!
YT
Kalle

Kiitos Kalle!

Tervo Salminen kirjoitti:

Hienosti olet Hasen mallin saanut kasaan, itse en tuohon vuosikymmeniä sitten pystynyt, oli se vaan niin karsea niputettava (kone laskeutui pystysuoraan roskikseen)! Harmittavan usein Hasen paketoinneista tosiaan puuttuu aseistusta, tyhmää Weapons Kittien jälkimarkkinointia, kun niistä saat maksaa melkein mallin hinnan :(

Kiitos Tervo! Itse en ole vielä yhtäkään mallia roskikseen lähettänyt vaikka läheltä on joskus liipannut ;-). Joo, kyllähän noihin lisäosiin usein saa menemään sen mallin hinnan, pitää aina puntaroida onko se todella tarpeen. Sisäpuolen etsit pyrin useimmiten hankkimaan, niillä saa ohjaamoon kuitenkin aina parempaa ilmettä eikä taidot oikein riitä mittariston yksityiskohtien maalaamiseenkaan. Kaikki muut lisähärpäkkeet sitten tarpeen mukaan ja mielellään keskittää ne sitten johonkin tiettyyn yksilöön joka muuten yksityiskohtien suhteen olisi aika vaatimaton.

Tero Tyni kirjoitti:

Just sama Harrier-malli on mulla työn alla. On tässä ne muutamat kohdat, jotka ovat kinkkisiä: ilmanottoaukot, siiven liitos runkoon ja noiden laskutelineiden asennus niin, että kaikki ottavat maahan yhtäaikaa.

Aseistusta ei todellakaan hirveästi mukana tule ja Britti-Harrierissa niitä olisi tarvinnut tulla sarjan mukana. Nuo weapons setit kun eivät hirveästi mitään tarjoa tähän. Korkeintaan Maverickit eikä muuta. Pavewaytkin ovat hieman eri mallia noissa seteissä, mutta ehkä menisivät täydestä. Eduard on tehnyt aftermarkettina noita lämpökameroita ym. joita mahan alle voi laittaa.

Hasegawa sai sen helpon maineen 80-luvulla, kun se työnsi ulos noita suht koht iisejä 1/72-malleja. Oma kokemukseni esim. 1/48 skaalan Tomcateista, Horneteista ja Harriereista on se, että tekemistä riittää. Tämän skaalan Phantom oli aika helppo, mutta huomaa jo kuinka vanhentunut se mallisarjaperhe on uusien kilpailijoiden myötä. 80-luvulla Hasen Phantomit olivat jotain aivan mahtavaa.

Tilausta kyllä olisi myös tämän koneen suhteen jo uudelle sarjalle. Kinetic? Tamiya taitaa nyt keskittyä F-4:sten tekemiseen vähäksi aikaa.

Kiitos Tero! Mielenkiinnolla jään Harrieriasi odottelemaan, jospa se nähtäisiin täälläkin ;-). Aika samanlaiset ongelmakohdat olet näköjään "löytänyt" kuin itsekin. Kun mainitsit nuo laskutelineet niin huomasin noista oman koneeni kuvista että vasemman puolen pyörä näyttäisi olevan ilmassa, mutta se johtuu kuvausalustasta joka tällä kertaa on pahvilaatikko, eli ei aivan tasainen. Kyllä ne pöydällä ottaa kiinni jokainen. Todella huolellinen kyllä pitää niiden asennuksessa olla kun kosketuspisteitä on noin monta.

Hyvä selvitys tuohon Hasegawan "erinomaisuuteen", itse monesti miettinyt mistä nuo ylenpalttiset kehut valmistajan suhteen on tullut, itsellä ainoastaan 1/72 skaalan Brewster on nuo kehukriteerit täyttänyt.

Phantom on minullakin tulossa työn alle tässä koht. puoliin, tosin sarja on Zoukei-Mura, aivan uusi tuttavuus minulle, saapa nähdä onko siinä vastinetta rahoille, kallishan se sarja nimittäin oli.

Muistan kun taistelin Thunderboltin kanssa. Ihan tosissaan meinasi moneen otteeseen käydä näin: pienoismallit.net/profiilit/6091/kuvat/kuvapankki/kuva_145801/

Ja kuitenkin lopulta siitä tuli Viikon Malli!

Ei siis pidä luovuttaa.

Veli-Matti Sivonen kirjoitti:

Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Nätti Harrier. Ainoa miinus,että ei nähnyt eilen omin silmin museolla. Sinullahan on kyllä kohta laivueellinen malleja tulossa näytille. :) Juu,eivät mene kaikki Hasegawat ja Tamiyatkaan askia ravistamalla kasaan. Ovathan ne toki helppoja,jos pitää vertailukohtana jotain vacu tms. muuta hirvitystä,jossa on lopulta enemmän kittiä,kuin muovia. :D Itse en jaksa enää paskojen sarjojen kanssa tapella ja siksi Kineticin FRS.1 Sea Harrier on keskeneräisenä laatikossa. Pitäisi se kyllä vielä joskus taistella valmiiksi…

Kiitos Veli-Matti! Tuon museon hieman missasin kun luulin että noiden kokoontumisrajoitusten takia homma on jäissä, olisi tietty pitänyt varmistaa. No, ensi kerralla sitten…laivueellinen ;-)

Aika samanlaiset aatokset minullakin on noiden mallisarjojen suhteen. Sitä on tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi ettei aivan luokattomien sarjojen kanssa halua enää tapella…ihan riittävästi sitä on puuhaa aina mallia kohden näiden keskikertaisten ja jopa hyvien mallienkin kanssa. Jääpähän se aivan turhalta tuntuva jyrsiminen ainakin vähemmälle.

Kalle Korkala kirjoitti:

Muistan kun taistelin Thunderboltin kanssa. Ihan tosissaan meinasi moneen otteeseen käydä näin: pienoismallit.net/profiilit/6091/kuvat/kuvapankki/kuva_145801/

Ja kuitenkin lopulta siitä tuli Viikon Malli!

Ei siis pidä luovuttaa.

Hyvin osuva sarjis ja aika tuttua varmaan meille kaikille :-). Thunderbolt? Onkohan multa mennyt jotain ohi kun en sellaista huomannut?

Tässä: pienoismallit.net/galleria/malli_14989/
YT
Kalle

Kalle Korkala kirjoitti:

Tässä: pienoismallit.net/galleria/malli_14989/
YT
Kalle

No niinpä olikin, en enää muistanut tätä P-47:aa ja Thunderboltilla ajattelin tätä modernia ( A-10 ) versiota jonka juuri itse sattumalta tein. Hieno on malli ja tittelinsä ansainnut!

Varsin näyttävä 20. laivueen Harrier. Omastakin kaapista tämä löytyy, ja työn alle päätynee jossain vaiheessa. Hyvä tiedostaa nuo monen muunkin mainitsemat ongelmakohdat kasaamisessa.

Millä maalasit tämän? Omaan silmääni kahden harmaan kontrasti on hiukka liian iso? Kuomun räjähdyslangoista erityismaininta, onko siirtokuva vai miten ne on toteutettu?

Harrier tarjoaisi hyvän mahdollisuuden sotkea koneen kyljet ja pohja oikein kunnolla nokisiksi, mutta tässä kun on spesiaalimaalaus pyrstössä, puhtaus pukee mallia. Tykkipodit GR.7:ssa olivat muuten tyhjät, osassa koneita ne vaihdettiin eräänlaisiin "siivekkeisiin".

Nätin Harrierin olet saanut aikaiseksi. Näissä on omat haasteensa. Tuohon laskutelineongelmaan löysin joskus netistä hyvän kikan: Kannattaa jättää taaempi runkoteline viimeiseksi liimattavaksi. sen avulla voi säätää siipien aputelineet osumaan "maahan" samaan aikaan.

A Lappalainen kirjoitti:

Varsin näyttävä 20. laivueen Harrier. Omastakin kaapista tämä löytyy, ja työn alle päätynee jossain vaiheessa. Hyvä tiedostaa nuo monen muunkin mainitsemat ongelmakohdat kasaamisessa.

Millä maalasit tämän? Omaan silmääni kahden harmaan kontrasti on hiukka liian iso? Kuomun räjähdyslangoista erityismaininta, onko siirtokuva vai miten ne on toteutettu?

Harrier tarjoaisi hyvän mahdollisuuden sotkea koneen kyljet ja pohja oikein kunnolla nokisiksi, mutta tässä kun on spesiaalimaalaus pyrstössä, puhtaus pukee mallia. Tykkipodit GR.7:ssa olivat muuten tyhjät, osassa koneita ne vaihdettiin eräänlaisiin "siivekkeisiin".

Kiitos Antti! Sieltä Antin tietopankista löytyy aina yllättävästi tietoa ja oivallusta, pitäisi varmaan viestitellä ennakkoon ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään ;-).

Akanin maaleja käytin, Dark Sea Gray BS638 on tuo yläpuoli ja Medium Sea Gray BS637 alapuoli, peräsimen vaalean sininen on oma sekoitus. Kyllä minäkin tuohon värieroon kiinnitin huomion mutta menin kuitenkin sarjan ohjeilla, ehkä tuo Medium Sea Gray pitäisi olla aavistuksen tummempi? Siirtokuvilla on nuo räjäytyslangat, kalvon reunat kyllä näkyy kun läheltä katsoo. Maalaamalla poistaisi tuonkin ongelman mutta valmismaskithan se vaatisi ehdottomasti, en tiedä onko sellaisia edes?

Kyljissä suihkusuuttimien tienoille on kyllä pakokaasujäämiä laitettu, eivät oikein näy kun jäävät noiden lisäpolttoainesäiliöiden taakse. Katselin kyllä useita valokuvia joissa pakokaasu ja öljyvalumat olivat töhrineet tosiaan koneen kyljet ja siipien tyvet aina korkeusperäsimille asti aika mallikkaasti, en vain itse tohtinut lähteä ihan niin voimakkaalle linjalle. Joskus kyllä houkuttelisi pistää oikein överiksi ja tässä olisi ollut siihen oiva tilaisuus. Samalla on tehnyt mieli kokeilla johonkin tukialushävittäjään, mitä suolakäsittelyllä saisi aikaan…sen ehkä joskus vielä teen.

Ilmakos noissa tykkipodeissa on nuo keltaiset suojat nokalla, täyttä rekvisiittaa koko podit siis. Hyvä tieto tämäkin. Nuo siivekkeet oli vaihtoehtona tässä Hasen sarjassa, olisi ehkä pitänyt laittaa ne näiden feikkipodien sijaan.

Samu Sahlsten kirjoitti:

Nätin Harrierin olet saanut aikaiseksi. Näissä on omat haasteensa. Tuohon laskutelineongelmaan löysin joskus netistä hyvän kikan: Kannattaa jättää taaempi runkoteline viimeiseksi liimattavaksi. sen avulla voi säätää siipien aputelineet osumaan "maahan" samaan aikaan.

Kiitos Samu kommenteista! Tuo onkin hyvä vinkki että tekee koneesta ensin kolmipyöräisen ja vasta sitten lisää tuon keskitelineen. Niinhän se on että eihän kolmijalkainen tuolikaan keiku koskaan ;-). Nuo telineiden kiinnitystapit ja niiden kolot ovat hieman epämääräiset joten ne saa asettumaan kyllä melkein mihin kulmaan tahansa. Kulutuspintoja hiomalla voi toki myös yrittää häivyttää pienet erot.

Samu Sahlsten kirjoitti:

Nätin Harrierin olet saanut aikaiseksi. Näissä on omat haasteensa. Tuohon laskutelineongelmaan löysin joskus netistä hyvän kikan: Kannattaa jättää taaempi runkoteline viimeiseksi liimattavaksi. sen avulla voi säätää siipien aputelineet osumaan "maahan" samaan aikaan.

Tämä on hyvä kikka. Näin olen myös itse päätynyt tekemään, nimittäin yleensä aina ohjeiden mukaan asennettu pääpyöräteline nostaa mallia niin, että jompikumpi aputeline siivessä nousee ilmaan. PAITSI kun tein tämän Kineticin Sea Harrierille (FRS.1) niin ilmenikin, että pääpyöräteline asettuu liian syvälle, eli se jäisi ilmaan, jos asialle ei tekisi mitään. Tämä oli pieni yllätys. Yleensä on saanut lyhennellä päätelinevartta. Helpompi oli sitten irrottaa aputelineet ja viilailla niitä hieman lyhyemmiksi.

Tuo harmaiden kontrastiero johtuu osaltaan siitä, että pohjan väri on oikeastaan Dark Camouflage Grey. Mutta näiden harmaiden kanssa on vähän niin ja näin. Jos ottaa maalin suoraan purkista esim. Humbrolin numeroa 156 niin se on aivan liian tumma. Minä käytin omaani MRP:n sävyä 375, ja jouduin sitäkin hieman vaalentamaan.

Minusta tämä Medium Sea Grey on hyvä silmälle. Ehkä oikea sävy on sinisempi ja vähän tummempi, mutta liian tumma alaosakaan ei minusta ole kovin nätti.

Markku Rinne kirjoitti:

Siirtokuvilla on nuo räjäytyslangat, kalvon reunat kyllä näkyy kun läheltä katsoo. Maalaamalla poistaisi tuonkin ongelman mutta valmismaskithan se vaatisi ehdottomasti, en tiedä onko sellaisia edes?

Itseäni hirvittäisi ruveta niitä maalaamaankaan, itsevarmuutta ja vakaata kättä se vaatisi.

Markku Rinne kirjoitti:

Joskus kyllä houkuttelisi pistää oikein överiksi ja tässä olisi ollut siihen oiva tilaisuus. Samalla on tehnyt mieli kokeilla johonkin tukialushävittäjään, mitä suolakäsittelyllä saisi aikaan…sen ehkä joskus vielä teen.

Johonkin vaikkapa Afganistanin veteraaniin se sopisikin- ja varmasti sinulta onnistuu.