Pienoismallit.net

London taxi

Austin FX4

Musta Lontoon taksi on varmaankin kaikille tuttu Lontoossa käyneille. Pirssien mallit ovat aikojen kuluessa luonnollisesti vaihtuneet moneen otteeseen, ja nyt rakentamani versio on Austin FX4, joita valmistettiin n. 75.000 kappaletta vuosina 1958-97. Tällä hetkellä uusin käytössä oleva malli on FX2.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mm. London taxi, black cab, ja ainakin meikäläiselle aiemmin tuntematon Hackney carriage (tämä erikoinen nimi juontaa juurensa Britannian parlamentin vuonna 1654 säätämään "taksilakiin", jolla kuskien toimintaa valvottiin. Hackney on paikkakunta, joka nykyisin on osa Lontoota, ja se oli aikanaan tärkeä hevostenkasvatusalue).

Taksitoiminnan pitkään historiaan liittyy paljon mielenkiintoisia juttuja. Mustan surman aikaan oli kiellettyä nousta taksiin, jos yski, eli todennäköisesti sairasti paiseruttoa. Taksin myös pitää olla niin korkea, että knallipäinen matkustaja mahtuu hyvin sinne. Yksi piirre, jota olen itsekin monesti ihaillut, on autojen erittäin pieni, noin 8,5 metrin kääntösäde. Taksit pystyvät kääntymään kadulla vastakkaiseen suuntaan hyvinkin näppärästi. Lontoossa on noin 21.000 taksia ja saadakseen taksiluvan kuskien pitää muistaa ulkoa 25.000 katua ja parikymmentä tuhatta paikkaa kuuden mailin säteellä Trafalgarin aukiolta.

Rakensin mallini Revellin 1/24 mittakaavaisesta sarjasta, joka oli hyvin simppeli ja aika kökkö. Muotit ovat todennäköisesti vastaavasta Aoshiman mallista. Esim. moottoritila muodostui pelkästään yhdestä osasta, johon oli valettu moottoria muistuttava klimppi ja vähän muuta sälää. Päätin liimata suosiolla konepellin kiinni Auton sisusta oli hyvin askeettinen, ja esim kaikki polkimet puuttuivat siitä. Vannoutuneet automallarit eivät varmastikaan koskisi pitkällä tikullakaan tähän malliin, mutta päätin kuitenkin rakentaa sen kaveriksi aiemmin tekemääni Lontoon kaksikerroksiseen bussiin. Mietin kauan kehtaanko laittaa mallini tälle saitille, mutta päätin kuitenkin julkaista tekeleeni.

Ruiskutin korin aluksi Tamiyan valkoisella Fine surface primerilla, jonkä päälle ruiskutin Tamiyan kiiltävää mustaa paukkupullosta. Kiillotin lopuksi korin Tamiyan Fine Compoundilla. Sisäosiin käytin Humbrolin ja Vallejon värejä. Kaikkein vaikein rasti oli metallisten ikkunanpuitteiden mallaaminen. Käyttämällä maskiteippiä ja Alcladin kromiväriä sain ne mielestäni jotenkuten hoidettua.

Kommentit

Ensimmäisen kuvan vilkaisulla tietojen jälkeen oli ensimmäinen ajatus että nyt on muuten laadukas ja tarkka sarja. Tekstissä mainitsit kuitenkin skaalan olevan 1:24 eli oletan tuon 1:144 tulleen vanhasta tottumuksesta?

Eihän tuossa mitään hävettävää ole miksei voisi tänne laittaa.

Rakentelun osalta näyttää edelleenkin todella hyvältä, mutta autoissa suosittelen käyttämään ikkunankarmeissa, valokehyksissä ynnä muissa bare metal foilia ennemmin kuin maalaamaan hopealla. Hopea yleensä näyttää… noh, hopealta/harmaalta ja usein tuo malliin lelumaisuutta.
"Musta kuin Lontoon taksi". Eikös niin tavata sanoa?
Eli musta on ja taksilta näyttää, joten onnistumista on ollut kasaamisessa. Olen samoilla linjoilla Markuksen kanssa, eli hävettävää ei ole ja vaikka olisikin, niin saa kai niitä silti tänne laittaa. Itse ainakin olen laittanut ja laitan vastaisuudessakin.

BM foil-vinkki annettiinkin jo, ja aiheeseen liittyen totean vain, että onpa Alcladillakin saatu melko hyvää jälkeä aikaiseksi. Tekniikkaa, joka on foilausta vaikeampaa ja tuottaa yleensä vähemmän tyydyttävän tuloksen. Jos meinaat foilata, niin aina tuore terä veitseen, muuten menee foilit kurttuun. Ja vanupuikoksi Tamiyan valmiste. Niillä pärjää alkuun ja miksei pidempäänkin. Ai niin, malttia tarvitaan myös. Ja jos menee kiville, niin heti foili irti, koska tunnin kuluttua se on jo hankalampaa.

Vänkärin puolen pyyhkijä on hieman hassussa asennossa. Ja rumahan tuo automalli on, mikä ei tietenkään ole mallarin vika - kiitos kuuluu Austin insinööreille. Vannoutuneista automallareista en tiedä, mutta hauskan customin moisesta Austinista kyllä saisi. Isolohko sekä remmiahdin keulille, ehkä choppaus ja mataprofiilirenkaat. Kyllä mahdotonkin taipuu kelvolliseksi malliksi, kun vaan viitsii ja vääntää - ja kokee maaperän omakseen.

Yleissivistävä historiikki tarinan alussa on plussaa ja mukavaa tietoa, joka muuten jäisi pimentoon.
Tally-ho 19.3.2021 15:31 Vastaa lainauksella
Kiitos kommenteista Markus ja Mikko. Olisin itse asiassa käyttänyt ikkunanpuitteisiin BM:n foilia, mutta se tuntuu olevan loppu kaikkialta. Jenkkilässä on kuulemma koronan takia toimitusvaikeuksia. Tässä mallissa ikkunoiden karmit oli muotoiltu auton koriin eikä lasiosiin. Niitä on minun mielestäni hankalampi saada mallattua siististi. Olisikohan automallareilla jotain hyvää vinkkiä tähän tilanteeseen.

Mitä noihin tuulilasinpyyhkimiin tulee, niin näyttäähän se vasemman, eli kuskin viereisen puolen viippaimen asento hassulta, mutta monissa kuvissa se on juuri noin. Pyyhkimen sulka on niin pitkä, että se ei mahdu sivukarmin ohi vaakatasoon. Muutamissa kuvissa sulat ovat tosin lyhyemmät ja molemmat viippaimet vaakatasossa.
Kai se on makuasia, missä karmi on. Näen painajaisia jos se on lasissa, koska lasi on helpompi sotkea kuin maalattu kori. Siis foilatessa ja maalatessa. Monissa jenkkisarjoissa se on onneksi korissa, ja tämä on oma näkemykseni.
Vinkkini on vain, että hanki foilia tai käytä alumiiniteippiä. Olen parit listat tehnyt jälkimmäisestä, ja sekin on omalle kädelle maalausta parempi ratkaisu. Youtubessa cccp digital studion heebo käyttää erikeeperiä ja elintarvikealumiinikalvoa hyvällä menestyksellä. Aikamoinen savotta, mutta hyvin toimii. Kaikkea voi harjoitella esim koriin, jota ei eds aio rakentaa valmiiksi. Siinäpä toinen vinkki, pääasia on että mallailu maistuu ja on mukavaa.
Karmit olen itse foilannut aina neljästä palasesta. Eli toisin sanoen karmien pysty- ja vaakaosat omista palasistaan. Foili on kuitenkin niin ohutta ettei saumaa kyllä näe jos ei tiedä mihin kohtaan tihrustaa. Ja nimenomaan niin päin, että aloittaa listan "kuperalta" puolelta jottei foilia tarvitse venyttää missään kohtaa. Aikaa se vaatii, mutta eipä se maskiteipinkään asettaminen ihan sormia napsauttamalla käy.

Itse käytän työkaluina hammastikkua, normaalia bulkkivanupuikkoa sekä samaa terää joka veitsessä kulloinkin sattuu kiinni olemaan. Moni sanoo että aina uusi, mutta en ole itse kokenut tätä tarpeelliseksi. Kai tässä sama on kuin kaikessa muussakin eli tapoja on yhtä monta kuin tekijöitä. Hammastikulla saa paineltua reunat syvennyksiin riittävän tarkasti eikä puu tunnu jättävän jälkiä, vanupuikko tuntuu usein olevan vähän turhan laakea päästään.
Tally-ho 20.3.2021 09:18 Vastaa lainauksella
Mikko ja Markus, kiitos tosi paljon hyvistä vinkeistä! Täytyypä ryhtyä harjoittelemaan jollain vanhalla autolla. Ainoa ongelma on se, että multa on loppumassa BM-foili, ja sitä ei tunnu saatavan mistään. Pitää varmaan ruveta käyttämään rouvan alumiinifoliota 🤣