Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1914–1938
Caudron G.III
Ilmailupataljoona, Santahamina, 9/1920
Kone oli yksi harvoista runsaasti saatavilla olleista tyypeistä Ranskan ilmavoimille 1. maailmansodan puhjetessa ja oli runsaassa käytössä vuosina 1914 ja 1915. Onpa tähystäjän kiväärillä ammuttu jopa Fokker Eindekker alas (Jean Chaput 12.6.1915). Hän sai siitä mitalin, joka myöhemmin pelasti hänen henkensä, kun luoti pysähtyi mitaliin. Helmikuussa 1916 oli vielä 141 GIII:sta etulinjapalveluksessa
Ennen sotaa Caudroneita saatiin myytyä Kiinaan 12 kappaletta vuonna 1913 presidentti Yuan Shih-kain joukoille. Niitä käytettiin vaihtelevalla menestyksellä paikallisissa kähinöissä.
Eräs RNAS:n kelluke-Caudron ohjasi panssaritykkivene Merseyn tykkitulta radiolla Rufiji jokisuiston taistelussa Saksan Itä-Afrikassa (nyk. Tansania) saksalaista kevyt-risteilijä Köningsbergiä vastaan 11.7. 1915. Useiden osumien johdosta risteilijä lopulta vajosi joen pohjaan jääden osittain pinnalle.
Suomeen ostettiin Ranskasta kuusi kappaletta Caudroneita vuonna 1920 ja kuusi lisää vuonna 1922. Ilmailutelakka valmisti vielä kuusi vuosina 1922-23. Koneet olivat ensimmäisiä nimenomaan koulutuskoneiksi hankittuja ja niissä oli tuplaohjaimet. Ohjaajaoppilaiden käsissä tapahtui lukuisia onnettomuuksia ja tyypin viimeinen lento oli huhtikuussa 1924.
Malli on itseasiassa täysresiinisten Omega-Modelsin ja Choroszy Modebudin mallisarjojen risteytys. Omegan sarjassa on nimittäin virheellisesti varhaisemman warppausmekanismeilla varustetun koneen lentopinnat. Pyrstössä ja yläsiivessä on lisäksi vääränmuotoiset lovet. Choroszyn mallissa ne olivat oikeamman muotoiset, mutta siinäkin yläsiipeen piti kaivertaa siivekkeet. Otin siis ne, sivuvakaajat ja moottorin (oli yksi ylimääräinen) sieltä. Omegan sarjasta otin oikeastaan vain runkogondolin, ohjaamon tuolit, alasiivet, kellukkeet ja osan siipien ja takatikkurungon välisistä tuista. Resiinisiä takatikkuja ei uskaltanutkaan yrittää käyttää, vaan korvasin ne suosiolla messinkisillä 1mm x 1mm messinkineliötangoilla. Samoin kaikki muut tangot ovat messinkiä. Kaikki muut osat ovat skrätsiä tai miljoonalaatikosta.
Mallia rakennettaessa tapahtui jokunen katastrofi. Ensimmäinen tapahtui, kun rupesin suoristamaan Choroszyn mallisarjan yläsiipeä. Se oli nimittäin lähes kaikkiin suuntiin kiero. Vaakatasossa se oli banaanimainen, hieman kuten taaksepäin käännetyt suihkarin siivet. Sitä en yrittänytkään oikoa kuumavesikäsittelyllä, vaan sahasin parista kohdin takaapäin siivet lähes poikki. Jätin vain vähän kiinni etuosastaan ja taivuttelin ja laitoin lisäpalikkaa väliin, kunnes muoto oli lähes suora. Tämä meni varsin OK. Mutta sitten kun rupesin suoristamaan kieroutta ylös-alas -suunnissa kuumavesikäsittelyllä, niin tein sen virheen, että laitoin koko siipiosan kuumaan veteen. Paperinohuet siiven jättöreunat käpristyivät siinä aaltopeltimäisesti mutkille. Vaikka kuinka yritin suoristella sitä lukuisilla yrityksillä, niin aivan täydellisesti ei suoristunut. Päämutkittelut sain kuitenkin oikaistua. Ah, noita resiiniosien riemuja. Jatkossa uskaltaa kuumentaa vain paksumpia kohtia. Sitten tuli se, että takarungon valmiiksi saatuani malli lensi lattialle ja takarunko pirstaloitui. Siipirakennelma säilyi yhtä kohtaa lukuun ottamatta ehjänä varmaankin siimatakiloinnin ansiosta. Tikkurungon takiloinnit oli jo vedetty ja kaikkia en saanut korjauksissa niin kireälle mitä ne aluksi oli. Sitten tuli se kellukeosien takiloinnin yhteydessä tapahtunut lattiallelento. Toisen puolen kelluke tappeineen irtosi ja uudelleenasennuksen jälkeen osa tapeista tuli uudelleen mitoittaa takiloinnin korjauksesta nyt puhumattakaan
Takilointi sinänsä oli tässäkin kova projekti, mutta oikeastaan tykkäsin siitä taaskin. Lukuun ottamatta tietysti noita korjaustoimenpiteitä. Se on tehty pääosin siimoilla. Joissakin paikoin, joissa siimojen kiristäminen ei millään olisi onnistunut, olen käyttänyt Albion Alloysin nikkeli-hopea 0,1mm metallilankaa. Eron tuskin huomaa.
Maalauksesta sen verran, että R. Myllymäen kirjassa: Ohjaamot, Suomen sotilaslentokoneet, on sivuilla 14-17 värikuvia entisöidystä, viimeisestä Suomessa valmistetusta Caudronista 1E 18. Siinä on yläpinnan väri tummanvihreä. Koneyksilöni on kuitenkin Ranskasta hankittu ja kellukekoneiden valokuvista kyllä näkee, että pinta on paljon vaaleampi ja ylä- ja alapintojen välillä ei ole eroa väreissä. Lisäksi eräässä toisessa museokoneessa on harmaa pinta (Datafile). Myös molemmat mallisarjat ehdottavat väriksi harmaata (H64 tai WWI French Navy Gray). Siksi päädyin tuohon harmaaseen sävyyn.
Mallisarjan hakaristejä ei kyllä voinut käyttää, vaan korvasin ne Galdecalsin siirtokuvilla.
Kiva, jos jaksoitte lukea😉
Lähteet (References): Windsock Datafile 94; R. Myllymäki, Ohjaamot, Suomen sotilaslentokoneet; K. Keskinen, K. Partonen, K. Stenman, Suomen ilmavoimat 1918-1927; K. Keskinen, K. Stenman; Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1993; Wikipedia
English summary:
Caudron GIII first flew at May 1913. In the beginning of WWI it was widely used in the French Aviation Militaire. In Finland 19 were used as trainers between 1920-24. The model is kit-bash of Omega Models and Choroszy Modelbud kits as the Omega kit has wrong shaped upper wing and tailplane for Finnish version. All booms were replaced by brass. All paint jobs with brushes. Rigging is mainly 0,1mm fishing line. In some places Albion Alloys nickel-silver 0,1mm wire was used. Kit swastikas were replaced by Galdecal decals.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
