Pienoismallit.net

F-16C AF87-0321

F-16 ei varmaan hirveästi esittelyjä kaipaa. Yksi jenkkien onnistuneimmista konsepteista, ensilentonsa jälkeen 1976 konetta on valmistettu liki 5000 kappaletta, ja tilauksia ainakin vuoteen 2025. Kone on käytössä Yhdysvaltojen lisäksi lukuisissa NATO-maissa, ja muissa liittolaisvaltioissa. Konetta valmistetaan myös ainakin Israelissa ja Japanissa.

Pitkän elinkaaren ansiosta koneesta on useampia tyyppejä, sekä yksipaikkaisena että kaksipaikkaisena koulutuskoneena. Alkujaan konetta valmistettiin Pratt & Whittneyn moottorilla (jota tämäkin malli esittää), ja myöhemmin myös General Electricin koneella. Ulkonäöllisesti nämä kaksi erottaa lähinnä ilmanotosta (pieni ero) ja suihkuputkesta, joka on huomattavasti näkyvämpi muutos. Tietysti vuosien saatossa koneeseen on tullut paljonkin muita pikkumuutoksia, antenneja, ilmanottoja, sivu- ja korkeusperäsintä jne.

Yhdysvaltojen ilmavoimien (USAF) ilmasotaan erikoistunut korkeakoulu (Weapons School) toimii Nellisin tukikohdassa Nevadassa, jossa vuosittain valmistuu kaksi kurssillista ylempiä upseereita. Samaisessa tukikohdassa järjestetään 4 - 6 kertaa vuodessa Red Flag -nimiset ilmasotaharjoitukset, joihin osallistuvat paitsi Yhdysvaltain joukot, myös muut Nato- ja liittolaismaat. Suomikin oli mukana Hornetteineen vuonna 2018. Harjoituksissa sotavalmiuteen nostetuista joukko-osastoista koostuva "sininen" armeija ottaa yhteen Nellisin vakiokalustoon kuuluvan "punaisen" armeijan kanssa. Punainen armeija lentää kahdella lentueella, 64th Aggressor Squadron näillä F-16 -koneilla ja 65th Aggressor Squadron F-15:llä. Koneet on maalattu simuloimaan vihulaisvaltion eri naamiovärityksiä, osassa jopa punatähdet tunnisteina (kuten tämänkin koneen tuoreemmassa versiossa: https://www.jetphotos.com/photo/8876865). Tilanteiden jälkikäteen ruotimista varten näissä Aggressor-koneissa on lentotilaa nauhoittavat laitteistot.

Malli on kasattu Academyn mallista, joka on ensijulkaistu vuonna 1990 ja uudelleenpaketoitu 2005. Uusinnassa ei ole muuta eroa edelliseen, kuin siirtokuva-arkki, joka tarjoaa alkuperäiseen verrattuna kaksi vaihtoehtoa, jenkki- ja korealaiskoneen, ja paremmat pikkumerkinnät (alkuperäisessä ei pikkutekstejä ole oikeastaan ollenkaan). Mallia haukutaan maailmalla, Hasegawan mallin huonommaksi kopioksi, ja ehdoton kehotus on jättää malli kaupan hyllylle ;o Noh, ihmettelen, miten voidaan puhua kopiosta, jos molemmilla on tarkoitus saada aikaan esikuvansa näköinen malli. Kaikissa näissä on osajako kohtuullisen samaa (myös Tamiya/Italeri/Kinetics mukaanlukien), ovatko ne siis toistensa kopioita? Vaikka malli on tuoreempi kuin Hasen kohtuu mainio malli, jättää osien sopivuus toivomisen varaa. Mallista voi rakentaa joko vanhemman F-16A -mallin tai uudemman F-16C:n. Periaatteessa… Nimittäin ainut ero, mitä Academy tarjoaa, on kaksi erilaista sivuvakaajaa. Eli jos tästä haluaa "täydellisen" C-mallin, pitää sitä päivitellä. Samoin aseistus on jossain määrin epätyypillinen, oikeastaan vain noi AIM-9 -ohjukset ovat käyttökelpoisia. Sarjassa ei myöskään ole mukana tuota yleistä keskitankkia, eikä edes ripustinta keskelle.

Mallin kohteeksi valikoitu Afterburnersin arkilla ollut 87-0321 -kone, joka on maalattu kolmiväriseen "Flogger" -kaavioon (siellä ei vihulainen pelkästään tule idästä!). Tuo puuttuva keskiripustin tuli pöllittyä Kineticin sarjasta, kuin myös noi siipien johtoreunassa olevat RWR (radar warning receiver) -antennit (beer cans). Tuo ohjaamon alla oikealla puolella oleva ilmanotto tuli turattua plasticardista (venttiilihän on tarpeeton, se sijoitettiin paikalleen ASPJ -häirintälaitteen jäähdytykseen, mutta laitteistoa ei koskaan koneisiin asennettu). Tuoreemmissa Block 52+ koneissa ei luukkua enää ole. Keskiripustimeen laitoin Mengin sarjasta (https://hpns.eu/shop/pienoismallit/model-kits-aircraft/1-48-lentokoneet/meng-sps-044-u-s-long-medium-range-air-to-air-missiles-1-48) AN/ALQ-188 Electronic Attack Training (EAT) podin, ja samasta sarjasta vasempaan siivenkärkeen ACMI-podin (lentotilan rekisteröintiin). Oikeaan siipeen "räkäpää" Sidewinderin (CATM-9 -nimellä taitaa kulkea), sarjan oma, josta leikkasin noista takasiivekkeistä ne rollerit pois. Ja tietysti noi kaksi 370 gallonan polttoainesäiliötä siipiripustimiin. Eli siis varsin tyypillinen kuorma näille Aggressor -lennoille.

Maalauksen toteutin AK:n Real Air -väreillä, vapaalla kädellä. Noi värirajat on ehkä hieman pehmeät, mutta menkööt. Koneet pidetään kohtuullisen puhtaina, siispä en tuota hirveästi liannut, maalauksen jälkeen Ultimaten Dark Dirt washi. Polttoainetankit sen sijaan olivat ainakin yhdessä referenssikuvassa (https://www.jetphotos.com/photo/6911464) kovasti saastaiset, ja kaksiväriset (huoltomaalauksen jäljiltä?). Ripustimissa näki useampaa väriä, joko naamioväreissä, taikka sitten harmaina. Päädyin keskiripustimess tuohon keltaiseen, siipiripustimet harmaiksi. Kuomun etuosaa sävytin keltaisella, ei kyllä kuvissa kauheasti erotu. Ohjaamo oli sen verran karu, että sijoitin sarjan mukana tulleen lentäjän penkilleen. Loppulakkaus Vallejon lakalla.

Kommentit

Kimmo K. 16.3.2021 13:35 Vastaa lainauksella
On ollut kiva seurata tämän mallin edistymistä. Lopputulos on hieno! Siisti ja tasapainoinen kokonaisuus.
Hiton tyylikäs maalaus. Ei ihan tavallinen harmaa ja se antaa myös eloa mallille.
Siirtokuvat hyvin ja pintakäsittely kaikin puolin nätti ja onnistunut.
Mukava, että olet tosiaan valinnut tuon maalikaavion, koska siinähän on taas yksi esimerkki jollekin saman mallin rakentajalle.
Tuosta viimeisestä kuvasta olisin kysynyt, että mikä on tuo tumma alue ja "pläntti" alapuolella keskellä runkoa peräsimestä keskelle -ja eteenpäin?

Ja aika hassu on tuo linkkisi kuva. Jospa se kuvaa tulevaisuutta hyviin pitkälle.
Pojotin muka taas liikaa, mutta kun laitan pojot, niin kirjoitan aina ensin tekstin. Minun visuaalinen silmä vaan kertoo niin. Paitsi, että oli tarkoitus antaa puolikas pois… kerrankos se lipsuu.
Timo Rissanen kirjoitti:
Tuosta viimeisestä kuvasta olisin kysynyt, että mikä on tuo tumma alue ja "pläntti" alapuolella keskellä runkoa peräsimestä keskelle -ja eteenpäin?
Tätäköhän tarkoitat? Jarrukoukku (arresting hook), kuin laivaston koneissa, mutta ei sovellu tukialuskäyttöön, vaan hätätilanteissa kentälle asennettuun vaijeriin laskeutumiseen.
"Punainen 21" vaikuttaa siististi rakentuneelta. Sontaiset lisätankit tuovat hauskaa kontrastia muuten puhtoiseen koneeseen. Metallisella jälkimarkkina-pitotputkella varustaisin itse tämän.
A Lappalainen kirjoitti:
Metallisella jälkimarkkina-pitotputkella varustaisin itse tämän.
Joo, mulla on pari- kolme noita metalliputkia. Mittailin sen verran, että olisi tuota nokan reikää pitänyt (ainakin) pienentää rajusti, nämä kun taisi olla tarkoitettu Tamiyalaiseen. Ehkä seuraavaan…
Tästä tuli todella näyttävä! Tasapainoinen kokonaisuus. Tykkään myös tuosta camovärityksestä.
Mielestäni myös todella hieno kokonaisuus. Erityisesti maalaustyöskentely on hienoa. Yksityiskohtiin en pysty ottamaan kantaa.
Kiitokset kommenteista ja pisteistä! Itse en ihan tyytyväinen tämän onnistumiseen ole, lähinnä toi siirtokuvatyöskentely oli jonkunlaista amokkia, ilmeisesti vanhentuneet liimat tuossa Afterburnerin arkissa. Esim. noi pienet nosto/sidontamerkinnät jäi pois, kun ei liimaa ollut niin paljoa jäljellä, että olisivat pinnassa pysyneet.