Pienoismallit.net

Avaruushävittäjiä

Lunadiver ja Spartanian

Kokoelman aiheena ovat rakentamani yksipaikkaiset scifi-avaruusalukset, jotka valmistuivat yhtä aikaa ja sattumalta niissä on paljon yhteisiä piirteitä.

Tuli katsottua ikivanhaa japanilaista avaruusoopperaa, jossa oli mielenkiintoisen näköisiä avaruusaluksia. Niistä ei enää juurikaan pienoismalleja löydy, paitsi jos 3D-printtaa. Niinpä tilasin Shapewaysta nylonista SLS-tekniikalla printatun Spartanian-avaruushävittäjän 1:144 mittakaavassa. Pakettiin ei luonnollisesti kuulunnut siirtokuvia.

Samaan aikaan teki mieli rakentaa Tenbowkissan sarjan Lunadiver Stingray 1:76 mittakaavassa. Sarjaan ei kuulunut siirtokuvia, ja Machinen Krieger -maailmaan kuuluu, että maalauskaavion voi itse keksiä. Paketin taidekuva tosin oli houkutteleva, mutta se vaati pieniä punaisia sisäkkäitä ympyröitä kilpiin.

Molemmissa malleissa oli samat ongelmat lähtötilanteessa: ei siirtokuvia eikä alustoja. Kummassakaan ei ole laskutelineitä, joten alusta on välttämätön. Ratkaisuksi tuli siirtokuvien tulostaminen ja alustojen tekeminen vanhoista pöytäviireistä. Näiden ratketessa yhtä aikaa alkoi siis molempien mallien tekeminenkin yhtä aikaa.

Lunadiver on laadukas resiininen sarja ja meni melko kivuttomasti kasaan. Joitain pikku rakosia piti täyttää milliputilla ja pikaliiman kanssa piti olla tarkkana. Spartanian koostui vain kolmesta osasta sekä 2mm muovitangosta leikatuista antenneista, mutta sen printatun pinnan laatu oli hirveän rakeinen. Käytännössä pinta piti peittää filler sprayllä sekä Mr.Surfacer 500 ja 1000 -silotteilla. Pinta piti hioa mielellään niin, ettei valkoinen printin pinta tullut näkyviin. Kaikkia paikkoja ei vaan pystynyt hiomaan.

Molemmat pohjamaalattiin mustalla ja pääväriksi tuli A.Mig Compass Ghost Grey, koska maalivalikoima oli suppea. Siirtokuvat piirsin Inkscape-ohjelmalla ja tulostin musteruiskutulostimella läpinäkyvälle pohjalle. Tuli tulostettua varmaankin huonoilla asetuksilla, koska värit ovat hyvin haaleat ja läpikuultavat. Valkoista ei voinut printata, joten Spartanianin valkoiset ruudut piti maalata käsin. Vanhennuksessa käytin A.Migin Starship Wash -litkua ja korostin paneelilinjoja. Spartanianin paneelilinjat olivat paikoin liian leveitä. Lunadiver on lakattu mattalakalla ja Spartanian taas satiinilla.

Kommentit

Mielenkiintoinen setti ja harvinaista scifi-herkkua näillä sivuilla. Hillitty kokonaisuus ja maltillinen, pidättyväinen vanhennus. Onneksi itse en ole vielä seonnut tuohon Ma.K.-maailmaan, tyyriinpuoleisia lisenssivehkeitä ovat. Näistä ei muuten tahdo ottaa amatööri tolkkua mittakaavan suhteen. Marmorijalustoista hienoa lisäarvoa ja plussaa. Ripaus eskapismia kuuluu kyllä mallirakennukseen samoin kuin RLM-väritkin.
Soveltuva musasuositus - E. Saarinen: Ohuessa ilmanalassa
Kiitoksia kommenteista :) Mittakaavasta on kyl hankala ottaa selkoa, kun toinen on pienempää mittakaavaa (1:144 vs. 1:72) ja silti isompi. Ei ole myöskään figuureja ja ohjaamot ovat epämääräisiä umpinaisia.
IT Lahtinen kirjoitti:
Soveltuva musasuositus - E. Saarinen: Ohuessa ilmanalassa
Olipas trippistä kuultavaa xd
Juu, tuo mittakaavakommentti oli tarkoitettu lähinnä yleisellä tasolla näistä SciFi-härveleistä. Välillä vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja yksityiskohtia, kun vehje on esim. kilometrien mittainen.

Muistan kerran kuulostelleeni sivukorvalla erään näyttelymallin kiivasta arvostelua, kun tuomari napisi ja nillitti oudon ulkoavaruuden aluksen taisteluvaurioista ja tekijä intti perustellusti vastaan. Tuomari ei ollut huomioinut, että räjähdysjäljet olivat atomiaseiden tuottamia ja satoja metrejä halkaisijaltaan. Arvatenkin referenssikuvatkin puuttuivat.