Pienoismallit.net

PBY-5A Catalina

"Tällaistako se aikoinaan oli mallailu"?

Suoraan kolmesta laatikosta…kohoniittikone.

Koettakaa jaksaa lukea, jos tällainen kiinnostaa.
Malli on ikivanhaa Airfixiä. Kirpparilta ostettu laatikko, joka on lojunut puolison riesana jo muuan vuoden. Mallin tahtoi velipoikani, jonka visuaalinen silmä pitää tätä kauniina - niin kuin se onkin ainakin oikeana koneena.
Laatikosta puuttui osia aika lailla ja jotkut osat olivat kuin uuniin laitettuja ja rotan jyrsimiä.

Tämän mallin ensimmäinen tuntematon tekijä oli aloittanut mallin hiomalla kohoniittejä pois vaikka mistä ja koettanut tehdä upponiitit tilalle ja myös paneeliurille sama homma.
Malli on kuitenkin kohoniiteillä oikeaa vastaava, joka näkyy monissa YouTuben ja Googlen kuvissa.

Onneksi sain tältä sivustolta ostettua Catalinan samanlaista paketointia kaksi kappaletta. Toinen oli kyllä sinistä valua ja nämä kaksi muuta valkoista ja niitä kaikkia kolmea paketointia jouduin käyttämään. Eli suoraan kolmesta laatikosta rakennettu ja lisätty jarrruletkut ja kuusi antennilankaa.

Aika samanlaista epätarkkuutta osien sovittelussa oli kaikissa, mutta vuolemalla, hiomalla eri karkeuksilla vesihiomapapereilla koetin jyystää sen minkä osasin.

Osia yhdistelemällä ja netin kuvia katselemalla yritin tehdä USA:n tunnuksin jonkunlaisen version, joka kävisi velipojalle Tyynenmeren kolmella värikaaviolla.
Sain myös apua koneen ulkoasusta ja muustakin kun laittelin tänne keskustelun. Kiitos kaikille, jotka antoivat vastauksia. Ja niiden perusteella on lisätty joitain osia.

Mallin kasaamisesta:

Hirveät määrät valupurseita, kieroja osia, kohdistusnastat väärissä paikoissa ja ohjeissa oli myös ihmettelemistä, koska osat oli numeroitu ohjeisiiin, mutta ei valuihin. Maalausohjeissa ei kerrottu kun ulkopuolen kaksi väriä ilman numeroita ja siirtokuvien paikkaa. Tosin niitä ei edes ollut, ennen kuin sain ne täältä ystävälliseltä mallarilta. Laitoin kaikki kierot osat lasilevyn päälle uuniin ja hetken kulutua niistä osa jo oikenikin.

Kirurgin veitsiä ja liimoja, vanupuikkoa, hammastikkuja, pensseleitä sekä teippiä meni aika lailla. Kuten myös oikean vaaleansinisen löytämiseksi emalimaalien sekoittelulla. Ei sekoittelusta ollut apuja kuin, että sain pääni sekaisin, että mitkä on jotakuinkin oikeat värit. Lopuksi päädyin Vallejon akryyleihin ja löytyi ehkä sopivat.
Ja tästä suurkiitoss kerhomme Akvavitikselle eli OPA Laitiselle, joka tietää ja tuntee suunnilleen ulkoa mikä väri ja olipa kone mikä tahansa. Myös van Goghin öljyväreillä koetin säistää lopputulosta.

Sivuikkunoiden liimaamisessa olin huolimaton. Olisi pitänyt vuolla sisältäliimattavat tarkemmin, koska kaksihan niistä irtosi ja rungon puolikkaat jo kasassa ja muutkin rei´ät. Tein 0,5 millisestä Evergreenistä uudet. Laitoin maskiteippiä lujasti kiinni ja entinen liima veitsellä pois ja Erikeeperiä Evergreeniin ja sit vaan maskiteipin avulla ujuttelin osan sisään ja vedin teipistä ikkunat kohdalleen ja päälle vielä Cristal Clearia. Ei tullut vieläkään kummoiset, mutta ei silmä erota 1:72 kaliberin mallista.

Ja jälleenhän minulla olisi ideana, että siveltimien jälkiä ei näkyisi. Kun ei ole sitä ruiskua, mutta nyt se ei kyllä joka paikassa onnistunut. Jouduin hiomisesta huolimatta maalaamaan liikaa kerroksia ja joissain kohti maali on paksua.
Suurin motkotus tulee kirkasosista, jotka piti maalata vielä muiden osien jo kiinni ollessa. Siis karmien maalit tärpätillä pois ja ja uudet maskit teipillä.

Eka maalaus ei tyydyttänyt ja näyttänyt hyvälle ja niinpä poistin maalit Lasolilla ohjamon kuomun takaa ja ylhäältä tumman sinisen ja takaa korkeusvakaajista. Valkeaan muoviin on vain niin huono peitto sinisellä Vallejon akryylillä, että piti vetää nyt uudelleen ohuitita kerroksia useita, että saisi ne pikkuiset niitit näkyviin. Samoin tein osalle ohjaamon kuomusta. Värien valinnassa olin siis

Laitoin lattiavahaa - olin jo laittanut ennen maalin poistoakin ja siirtiset ja lattiavahaa päälle. ( Siirtiksistä alempana). Sitten ajattelin vetää jo mattalakan pintaan. Lakka oli Pepeon Deco mattaa.
Annoin sen kuivua vuorokauden ja kas, mallin maalien väri olikin muuttunut. Tummat tummemiksi ja vaaleat hivenen kellertäviksi. Sieppas hieman.

Joistain paikoista hioin 3600:lla vesihiomatyynyllä lakkaa pois ja se lähti ikään kuin kääriytymään kuin Erikeeper sormista, mutta lähti kuitenkin.
Koko mallista en edes kuvitellut lähteä pari milliä kerrallaan lakkaa poistamaan. Olisikohan lakka ollut liian paksua? Myyyjä väitti, että se on hyvä lakka, mutta menin antamaan palautetta, niin hän sanoi, että lakan koostumus on muuttunut muidenkin antamista palautteista. Paskalakka.

No maalaus meni uusiksi samalla ja taas oikean sävyn löytämistä kalastamaan. Sama sävy olisi käynyt, mutta kun lakka on suurimmassa osassa konetta…

Maalien rajat koetin töpötellä epäskarpeikisi ensin toisella ja sitten toisella värillä pensselin kanssa, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen niin vedin rajat mattalakan jälkeen käsivaralla pensselillä muka tarkoiksi. No ne nyt on mitä on. Ja lakka päälle muutamia kertoja.

Siipien kanssa taistelu:
Kokonaisuutena siivet meni runkoon ja ihan vaakaan, mutta kun tuli samalla siipien alatukien liimaus, niin äh. Ne oli maalattukin valmiiksi, mutta eivät mahtuneet millään opilla paikalleen ja toiset olivat väljiä ja toiset liian lyhitä. Siis kaikissa kolmessa eri paketoinnissa.
Työstämällä taas veitsellä ja yhtä jatkamalla sain ne siipien kanssa ehkä jopa kohdalleen.

Kone on peräpainoinen, eli etupyörä jää ilmaan jos sen laittaa pöydälle. Tämä on korjattu laittamalla sarjaan kuuluvat tikkaat vasemman sivuampumon taakse. Ne vaan olivat liian lyhyet ja noin kolme milliä toisesta sarjasta laitoin jatkoksi puuttuvat millit.. Lisäksi niin heiveröiset, että tein muovisoirosta vahvikkeet sisäpintaan. Nyt kone on joka pyörä maassa oleva.

Kuomusta poistin vielä kertaalleen karmien maalauksen, koska eka maalauksessa teippi vuoti ja muutenkin siihen tuli liian paksu väri. Paikallaan ollessa kuomussa maskaus oli aika työläs. Silti kuomusta en saanut ainakaan kirkasta enää.

Siirtiksien kohoniittien päälle sain asettumaan ihan kohtalaisesti, kun käytin reilusti ja moneen kertaan pehmennintä ja välillä hiustenkuivaajalla aika kuumaa ilmaa päälle. Mutta missään ei taas näkynyt tuleeko esim. palkkitähdet molempiin siipiin ylä- ja alapuolelle, eikä noita siirtiksiäkään ollut kyllä pilvin pimein. Miljoonalaatikko avuksi.

Rungon etuosan kansallisuustunnusten siiirtokuvat meni myöhemmin läskisi. Jouduin hiomaan Bebeon "paksa"lakan kellertärtämiä siirtiksiä varovasti, mutta eihän se onnistunut ja koetin sitten maalata siirtokuvavirheet.
Sehän vasta röpelöiseksi menikin. Työvaihekuvissa se näkyy. Hioin siis koko keulan maalit siirtokuvineen pois ja sain uudet siirtikset kaverilta. Sitten uusi maalaus, kirkaslakka, siirtikset ja mattalakka. Antennilankojen virityksessä sössin hieman oikeanpuoleista siirtokuvaa keulassa ja siksipä vielä kolmas siirtokuva keulaan. Entinen siirtokuva jälleen pois hiomalla kirkaslakka alleja siirtis kiinni pahmentimen avulla. Lakat päälle jne…

Niissä kahdessä muussa paketissakaan ei ollut kaikkia osia ja toista oli aloitettu taas niittejä hinkkaamalla ja jne. Myös paneeliuraa yläsiivessä - jossa on moottorit - oli kaiverrettu piloille. Yläsiiven neljä - onko ne jotain anturoita - ? oli katkennut ensimmäisestä paketoinnista, toisen myyjä sanoikin, että siipi puuttuu ja kolmannessa oli taas paneeliura hiottu kuin sahalla, eli se roskiin, paitsi, että siitä sai ne neljä yläsiiven pikku palikkaa leikattua ja poraamalla alkuperäiseen siipeen reijät ja liimalla kiinni, niin nyt se vastaa aitoa..ehkä.
Kahdessä paketissa valu oli samanlaista ja yhdessä sinistä, jonka valurangoissa jopa numerot, jotka ei taas pitäneet paikkansa kahden muun paketoinnin kanssa.
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Ikivanhaa Airfixiä, Catalina 1:72. Ketutusketjuunkin kirjoitin kirkasosien mokasta:
Maskasin 1:72 olevat etuampumon ja tuulilasin jollain lailla, mutta korjailuahan siinä riitti. Toinen etuampumo on nyt paikalllaan, ensimmäisestä tulj sus.

Sitten tuli sivuampumoiden pattilasiosien vuoro. Kaarevaa pintaa on vaikea maskatakin ja raamit noin millin levyiset. Molemmille puolille tulee kaksi kupua ja että kk:t saisi ulos, niin ne kuvut pitää liimata molemmista päistä kiinni päällekkäin.
No maalaus meni suht hyvin - pikku korjailuja hammastikulla ja näytti jo hyvälle.

Meinasin liimata ne Erikeeperillä, mutta ajattelin kokeilla pikaliimalla kuitenkin. Nuppineulan päähän liimaa ja naks. Sinne meni - liikojen valujen kaiverrusten jälkeen molemmat. Mutta..
Sormiin oli jäänyt pikalimaa ja kun tartuin kiinni lasiosista, niin sameaksihan ne paloi osittain molemmat.

Nyt vaan nieleskelään ja aloitetaan alusta, koska en tuollaisia ilkee koneeseen laittaa.
Eihän tuota sameutta saa millään pois?
Onneksi oli siis vielä jäljellä uudet kupolit. No niiden maalaus maskeineen näytti hyvällle, mutta kun ne oli otettu eri sarjasta, niin maalauksen jälkeen huomasin, että pystysuuntaiset karmien raidat olivatkin eri paikoissa. Onneksi olin maalannut ne akryylillä, eli homma uusiksi.

Ohjaamon kirkasosissa olikin sitten taas miettiminen. Yksi oli ihan eri konemallista, eli noin nelisen milliä liian pitkä ja yhdessä oli pelkkä vakuumi ilman karmeja. Jäljelle jäi siis yksi ja sitäkin nakkisormen piti maskata useaan otteeseeen ja maalata kahdesti. Eka maali olikin siniharmaa, eli rungon keskiosan väri. Hinkkasin maalit pois ja uusi maskaus ja tummempi maali tilalle.
Korjauksia varsinkin keulan osalta riitti. Aina kun löysin netin syövereistä uuden sodanaikaisen koneen, niin aina myös oli jotain korjattavaa.
Maalien rajat kulkivat eri paikoista ja joissain ne oli ihan skarppeja ja joissin häivytettyjä ja joissain alaetuikkuna, joka on kirkasosa oli maalattu umpeen. Päädyin viimeiseen.

hpienoismallit.net/media/kuvat/15/96/77/159677.jpg

hpienoismallit.net/media/kuvat/15/96/78/159678.jpg
Maalaus siis muutamaan - viiteen - kertaan ja vesihionnalla maalirajoja eri paikkoihin ja maaleina Valllejon akryylit enimmäkseen. Myös Humbrolin emalit kelpasivat pyöriin yms.
Loppusilauksen maalipinnoille tein van Goghin öljyväreillä, että saisin elävyyttä pintaan. Hirveästi en alkanyt säistämään tätä enimmäkseen vedessä ja ilmassa ollutta konetta.
Mutta jotain pientä kuitenkin. Lähinnä pakokaasuvanat Vallejon pigmentillä, ja kohoniitttien päät lyijykynällä korostaen varovasti. Tuskin näkyy edes kuvissa, mutta livenä näkyy hyvin.

Antennilangat:
Ne on 0,12 millistä neonväristä pilkkisiimaa, jonka vedin mustan tussin terän läpi pariin kertaan.
Antennilangoista sain myös Oksasen Arilta kuvia ja mistä minne ne viritellään.

Aikamoinen työ olisi ollut laittaa ne kiinni niin kuin oikeissa koneissa kaikkien pikku prikkojen ja muttereiden kanssa. Mutta virittelin joka tapauksessa kaikki langat, joita ei ole missään ohjeissa eikä netistä löytyvissä kuvissa.
Tässä on kaikki antennilangat, joista katkoin joissain tilanteissa kaikki omaa hölmöyttäni. Useaan kertaan katkesi monta lankaa. Mustat langat kun ei näkyneet juurikaan, ja lankoja on aika paljon, niin pikku sipaisu veitsellä ja naps.

Myös liimaus tuotti päänvaivaa kun ei ollut enää 0,2 mm poranteriä, joilla olisin siimalle reijät poraillut. Veitsellä vaan ja liimauksella pari nystysää valurangasta, jotka näkyy Arin kuvissa. Virhe oli myös siinä, että liimailin osan antennilangoista ennen viimeistä lakkakerrosta ja maalien viimeistelyä, mutta syynä se, että antennilangat kun laittaa veitsellä tehtyyn koloon, niin korjaamistahan siinä langan vieressä muovissa on.

Musta antennilanka ei olekaan välttämättä oikea väri. Asiantuntijat täällä sanoivat, että ne peitettiin kuparilla ja kuparihan muuttaa väriään hapen ja meriveden kanssa ihan millaiseksi vaan. Joten lankojen esiin tuomiseksi maalasin kuparilla kaikki langat. Ohut Revellin kuparimaali lenteli koneen päälle pieninä pisaroina ja eikun uusi maali koneen yläpuolelle…Alkoi maalaaminen jo keittää päätäkin. Mutta opiksihan tämä on vaan.

[img]https://pienoismallit.net/media/kuvat/16/02/53/160253.jpg[/img]

Keulassa oleva vaijeri ei kuulunut sarjaan, mutta se on ankkurin vaijeri, joka menee etukuiluun. Tein sen ohesta kuoritusta sähköjohdosta ja kiertelin sitä kuin se olisi vaijerin näköinen ja maalasin metallilla.
Jarruletkut on 0,20 mustaa siimaa.
Jarruletkuja tulee kaksi molempiin laskutelineisiin.
Laskutelineet murtuivat kuitenkin kun malli oli useita kertoja pyörillään niin, että ne piti vaihtaa kokonaan uusiin. Samalla oli hyvä laittaa myös kahdet jarruletkut uusiin.

Muita mokia:
Etupyörä kun tulee pyöriväkisi, niin se pääsi irti telineestä ja Nelson-kissani oli seuraamassa työskentelyä. Kissoille vaistomainen asiahan on, että liikkuvan perään ja kovaa. Eli rengas pyöri lattialla ja kissa otti sen nopeasti kiinni ja söi sen samantien.

Toinen eturengas teon alle. Sen maalasin jo valmiiksi ja jätin hammastikun nokkaan kiinni. Aamullapa sitä ei enää ollut missään. Eli ilmeisesti kissa söi senkin yöllä. Kolmas tekeille.
Sitten mallin loppuvaiheessa koko etupyörän haarukka murtui, koska se on ollut niin paljon pyörillään. Katkaisin haarukan tyvestä, porasin kiinnikepalkkiin reijän ja istutun uuden "varaosan" paikallen. Onneksi jo laitettu jarruletku säilyi, mutta maalaus taas pyöräkuiluun ja etuhaarukkaan.

Etukuomun maalaus ja myös etuampumon maalaus oli vielä epätarkkaa ja niinpä päätin tärpätillä vetää raamien maalit pois kokonaan ja maskata ne uudelleen, Tämä vei aikaa monta päivää, koska osat ja antennilangat oli jo kiinni.
Toinen sivuampumon konekivääreistä oli eka kuvauksien jälkeen kadonnut ja löytyi ihme ja kumma kissan turkista. Uusi varaosa tilalle a siinä se nyt on.

Säistys:
En alkanut hirveästi likaaamaan konetta. Pakokaasuvanat Vallejon pigmentillä ja lyijykynällä kohoniittien päät. Mutta sekin vaikutti jo liian suttuiselta, joten pyyhekumilla koetin poistaa niitä hieman varsinkin alapuolelta. Ihan valkeaksi en sitä kuitenkaan jättänyt.
Mattalakka olisi ehkä ollut paras vaihtoehto ja vedinkin sen Vallejon mattalakalla, mutta ihmeellinen kiilto jäi jostain syystä.
Kuvissa antennilangat saattaa olla jostain löysällä, koska kuvauslämpötila oli palon alhaisempi, kuin rakennuslämpötila. Mutta ne saa kirittyä lämmöllä.


Kiitos vanhojen mallien myyjille; Ari Hildenille ja Samu Sahlstedille. Olen tyytyväinen myymiinne malleihin.
Kiitos Opa Laitiselle oikeiden Tyynenmeren värien löytämiseksi ja kiitos myös puolisolleni liki kolmen kuukauden keittiön pöydän valloituksesn kärsimisestä.

Miten sitä 60-70-luvulla tehtiin näitä "hienoja malleja"? Nykyisin on totuttu liian hienoihin valuihin ja kaiken maailman aineisiin, joilla saadaan malli kyllä hienoksi. Tähän malliin en käyttänyt 70-luvun jälkeisistä aineista muuta kun pikaliimaa ja siirtokuvapehmennintä.

Catalina on hieno kone ja siitä voi tehdä hirvittävän paljon eri versioita. Suosittelen, mutta uudemmilla valuilla ja paketoinneilla. Tykkäsin rakentaa varsinkin kun olen taatusti tehnyt tämän joskus 70-luvulla. Tuli jotenkin sellainen nostalgia fiilis.
Minun ja veljeni penskana tekemät ( katossakin oli yli 80-mallia, jotka ikävä kyllä paloivat talon mukana 6/72 )

Kerron kuvissani lisää ja saa antaa tukkapöllyä palautteissa ihan rohkeasti.
Aloitin 24.2. ja nyt…uskalsin julkaista.
Kiiitos jos jaksoitte lukea, kun kirjoitus pomppii asiasta toiseen, mutta kivaa oli rakentaa tällainen lapsuuden valusta tehty kone, vaikka välillä alkoi tuntua jo masokismille. Blogihan tästä olisi pitänyt tehdä.

Kommentit

Veksi 13.5.2021 18:34 Vastaa lainauksella
Huisin hieno maaalaus ja on ollut kyllä työnsarkaa.
Todella hieno proggis siitä, millaista mallailu oli entisvanhaan, jos halusi tehdä lähestulkoonkaan autenttisen ja näyttävän mallin.
Lähteitä ja kanssamallareiden vinkkejä on käytetty vähintäänkin kiitettävästi. Vaikka lopputulos ei ehkä täytä kaikinpuolin nykystandardeja, niin ainakin on todella hienoa mallailua.

Raimokin olisi tästä todennäköisesti ylpeä.

PS.

Nuo kallistuksenvakaajat. Voiko ne säätää kuvanmukaisesti ns. "flapeiksi"? Pisti vaan nyt silmään se.
Kyllähän tätä voi eräänlaisena työvoittona pitää. Mielestäni tietojen ahkera kerääminen ja niitten hyödyntäminen on saanut aikaan lopputuloksena mallin johon velipoikasi voi olla tyytyväinen.
Kyllä tästä huokuu oikea Old School-meininki. Hienoa että jaksoit puurtaa loppuun asti. Aina hyvä juttu että joku näitä vanhoja malleja tekee.
Aikamoinen työmaa ollut, mutta hienosti jaksoit saada mallin valmiiksi. Kissakin ollut tekemisessä mukana :D Tuon peräpainoisuuden korjaaminen epäautenttisilla tikkailla häiritsee mua ehkä eniten tässä.
Mika Kauranen kirjoitti:
Nuo kallistuksenvakaajat. Voiko ne säätää kuvanmukaisesti ns. "flapeiksi"? Pisti vaan nyt silmään se.
Siivekkeet = ailerons. Toinen kun nousee niin toinen laskee. Yleensä kuitenkin epäsymmetrisesti, ylös vähemmän ja alas hieman enemmän. Sauvaa kun vie oikealle, tai rattia tuon kokoluokan koneessa kääntää oikealle, oikea siiveke nousee ja vasen laskee. Samalla pitää painaa oikeaa jalkaa niin että siivekejarrutus kumoutuu. Kone alkaa kaartaa oikealle.

Laipat = laskusiivekkeet = (landing)flaps.

Niinhän se pistää silmään. Jos nekin ovat liikuteltavia, niin ne olisi kuvausta varten voinut asettaa luonnollisempaan asentoon.
No kylläpäs on ollut vastusta kerrakseen. Mutta "Vaikeuksien kautta voittoon!", kuten iskulause kuuluu ainakin meillä neukkumoottoripyörien harrastajilla :). Meidän Jerry-katti ei vielä ole pahemmin minun mallejani tuhonnut, mutta täytyypä pitää ronttia paremmin silmällä mallatessa.

Nuo neljä tappia siiven yläpuolella toki kuuluvat Catalinan varustukseen. Ovatten polttoainejärjestelmän huohotusputkia.

[img]https://pienoismallit.net/media/kuvat/16/04/64/160464.jpg[/img]
Lopussa kiitos seisoo!! Rakentelun ja maalauksen ”via dolorosan” jälkeen kuitenkin upea ilmestys!! Nosta hattua sinulle Timppa!!
Matti M 14.5.2021 13:46 Vastaa lainauksella
Melkoinen urakka vanhan mallin kimpussa mutta hieno on lopputulos, maalaus näyttää hyvältä, niitit erottuvat ylä- ja alapuolella hyvin, onneksi oli 3 sarjaa käytössä kun taloudessa on muoville perso kissa :-)
Sakari Pyörre kirjoitti:
Mika Kauranen kirjoitti:
Nuo kallistuksenvakaajat. Voiko ne säätää kuvanmukaisesti ns. "flapeiksi"? Pisti vaan nyt silmään se.
Siivekkeet = ailerons. Toinen kun nousee niin toinen laskee. Yleensä kuitenkin epäsymmetrisesti, ylös vähemmän ja alas hieman enemmän. Sauvaa kun vie oikealle, tai rattia tuon kokoluokan koneessa kääntää oikealle, oikea siiveke nousee ja vasen laskee. Samalla pitää painaa oikeaa jalkaa niin että siivekejarrutus kumoutuu. Kone alkaa kaartaa oikealle.

Laipat = laskusiivekkeet = (landing)flaps.

Niinhän se pistää silmään. Jos nekin ovat liikuteltavia, niin ne olisi kuvausta varten voinut asettaa luonnollisempaan asentoon.
Kiitos Sakari. Oppii taas uutta. Kone on tarkoitettu vaan kentällä lepääväksi.
Severi Mäkelä kirjoitti:
Aikamoinen työmaa ollut, mutta hienosti jaksoit saada mallin valmiiksi. Kissakin ollut tekemisessä mukana :D Tuon peräpainoisuuden korjaaminen epäautenttisilla tikkailla häiritsee mua ehkä eniten tässä.
Ne tikkaat eivät ole epäautenttiset, vaan kuuluvat sarjaan ja niille on myös paikka rungossa. Varmaan tällä on haettu juuri sitä, eää koneesta saa pyörillään olevan version. Katselin myös kuvia netistä ja niiden paikkakin on oikea.
Kiitos ymmärtämisestä tuon työnpaljouden määrässä. Nyt keittiön pöytä saa olla puolison iloksi ihan kokonaan vapaa…ainakin sunnuntaihin saakka..
Samu Sahlsten kirjoitti:
Kyllä tästä huokuu oikea Old School-meininki. Hienoa että jaksoit puurtaa loppuun asti. Aina hyvä juttu että joku näitä vanhoja malleja tekee.
Kiitos Samu kaikesta tämän mallin tällaiseksin saamisesta.
A Lappalainen kirjoitti:
Kyllähän tätä voi eräänlaisena työvoittona pitää. Mielestäni tietojen ahkera kerääminen ja niitten hyödyntäminen on saanut aikaan lopputuloksena mallin johon velipoikasi voi olla tyytyväinen.
Kiitti Antti. Velipoika on enemmän kuin tyytyväinen kun näki livenä tänään mallin. Nuo kuvat ei kyllä vastaa mielestäni mallia, mutta harjoittelemalla sitäkin homma jatkuu.
Hywä timo…Komia nostalgia malli…jarruletkut ja antennilangat huippusuperhyvin tehty tähän skaalaan…maalaus hyvä, hieman jos saisit tarkemmin maalattua kirkasosat niin vielä parempi…värit ovat hyvät, ehkä vielä voisi mielestäni varsinkin tässä skaalassa jopa hieman laittaa tummempia kohtia vielä tummemiksi ja vaaleampia kohtia vaaleammiksi mutta tämä on ”makuasia”…sitten suosittelisin sellaista mitä itsekkin käytän maalaustesti mallia, johon tekisit ainakin ensin pienet väritestit/lakkaukset ym…niin voisit välttää kenties massiiviset maalinpesu/uudelleen maalaus sessiot ja ennenkaikkea hermonystyröitä.

Ja onkos seuraava projekti jo tiedossa?
Johan Bergström kirjoitti:
Hywä timo…Komia nostalgia malli…jarruletkut ja antennilangat huippusuperhyvin tehty tähän skaalaan…maalaus hyvä, hieman jos saisit tarkemmin maalattua kirkasosat niin vielä parempi…värit ovat hyvät, ehkä vielä voisi mielestäni varsinkin tässä skaalassa jopa hieman laittaa tummempia kohtia vielä tummemiksi ja vaaleampia kohtia vaaleammiksi mutta tämä on ”makuasia”…sitten suosittelisin sellaista mitä itsekkin käytän maalaustesti mallia, johon tekisit ainakin ensin pienet väritestit/lakkaukset ym…niin voisit välttää kenties massiiviset maalinpesu/uudelleen maalaus sessiot ja ennenkaikkea hermonystyröitä.

Ja onkos seuraava projekti jo tiedossa?
Kiitti Johan ideoista.
Tähän tein väritestausta paljonkin, koska oli ainakin varaosia. Muyya kun malli on aloitettu jo helmikuun lopussa, niin jonnekin ne vaan hävisi.
Nuo maalipesut ja uudelleen maalaukset ja lakkaukset ovat ihan omia mokia ja kyllähän se vähän sieppasi, kun pinta ei miellyttänyt tai oli selkeitä virheitä.

Tuota tummennusta ja vaalennusta koetin öljyväreillä ja se oikeastaan onnistuikin kun konetta katsoo livenä, mutta vieläkin voimakkaammin olisin sitä voinut kyllä tehdä.

Seuraava projekti on todennäköisesti Raimo Leinon muistoa kunnioittava pensselillä maalattu joku vanha malli, minkä Raimokin oli tehnyt. Ehkä kilpa-auto jostain 30-luvulta. Hyllystä löytyy moniakin malleja, joita Raimo oli tehnyt.
Livenä tämä catalina olisi nähtävä…noissa tumma vaalee jutuissa kamera voi helposti syödä kontrastit…yleisesti ottaen itse pidän hieman yliampuvista kontrasteista varsinkin pienissä mittakaavoissa vaikkei ne oliskaan oikeat värit…juuri oikeilla väreillä maalatuista 1/72 tulee mielestäni helposti hieman turhan tummia ja synkeitä. Tämä siis vain oma mielipiteeni…

Jaahas timo keksitääs taas uusia juttuja ja pistetään pensselit taas heilumaan…
Johan Bergström kirjoitti:
Livenä tämä catalina olisi nähtävä…noissa tumma vaalee jutuissa kamera voi helposti syödä kontrastit…yleisesti ottaen itse pidän hieman yliampuvista kontrasteista varsinkin pienissä mittakaavoissa vaikkei ne oliskaan oikeat värit…juuri oikeilla väreillä maalatuista 1/72 tulee mielestäni helposti hieman turhan tummia ja synkeitä. Tämä siis vain oma mielipiteeni…

Jaahas timo keksitääs taas uusia juttuja ja pistetään pensselit taas heilumaan…
Kamera oli lainassa kaverilta. Oikea kunnon järkkäri, mutta kun itse kuvasin järkkärillä, niin se oli Canonin F1, eli paras siihen astisista filmikameroista ja kuvailin jopa myyntiin asti kuvia paljonkin.
Nykyjärkkärit digidigidii ei ole minun hommia ja tosiaan livenä tämä näyttää ainakin minun mielestä kohtuu hyvälle. Kuin myös mallin nähneiden mielestä.

Ja Johan, eiköhän laiteta tosiaan pensselit sutimaan. Minä ainakin aion tehdä Raimo Leinon muistolle jonkun mallin, joka tulee pensseleillä.