Pienoismallit.net

N/AW A-10A Thunderbolt II

Fairchild-Republic A-10 Thunderbolt II (lempinimi: Warthog, suom. Pahkasika) on vuonna 1972 ensilentonsa lentänyt Yhdysvaltain ilmavoimien maataistelukone. A-10 on ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien lentokone, joka on suunniteltu erityisesti tukemaan yhdysvaltalaisia maajoukkoja sekä hyökkäämään vihollisen maakohteiden kimppuun. Kone on edelleen käytössä ja sen käyttöä on päätetty jatkaa jopa vuoteen 2040 saakka, melkoinen ura siis tälle konetyypille. Konetta on valmistettu hieman yli 700 kappaletta.

Thunderbolt ei kovin nopea kone ole ja sen matkalentonopeus on vain noin 550 km/h ja koneen huippunopeus on ainoastaan 834 km/h. Kone on kuitenkin varsin kestävä panssarointinsa ansiosta, ohjaamo on rakennettu 17 millin paksuisen titaaniammeen sisäpuolelle ja sen päälle on asennettu luodinkestävästä panssarilasista valmistettu kuplamainen kuomu. Koneessa on myös tehokas sammutusjärjestelmä ja osittain vikasietoinen ohjausjärjestelmä. On monia valokuvia jossa Thunderbolt on ammuttu lähes seulaksi, mutta niin vain on kone tuotu takaisin tukikohtaan.

Thunderboltin ensisijaisena aseena on seitsenputkinen 30 mm General Electric GAU-8 Avenger, joka kuuluu suurikokoisimpiin ja tehokkaimpiin Yhdysvaltain asevoimien käytössä oleviin konetykkeihin. Se on gatling-tyyppinen ase, jonka tulinopeus on jopa 3 900 laukausta minuutissa ampuen köyhdytetyllä uraanilla terästettyjä ammuksia, tosin ylikuumenemisen välttämiseksi aseella ammutaan enintään kahden sekunnin mittaisia purskeita. Aseen ääni on kyllä helposti tunnistettavissa sian röhkimistä muistuttaen.Tykin lisäksi lentokoneen aseistukseen voi kuulua 7 200 kg:n verran muuta aseistusta, kuten erilaisia ohjuksia ja pommeja. Thunderboltia on pidetty tankintappajana kuten Ju87 Sukaakin pidettiin aikoinaan, mutta varsin suuri merkitys Thunderboltilla on ollut myös muiden maakohteiden tuhoamisessa, eikä väheksyä voi sitäkään että se on ollut merkittävä maajoukkojen moraalin kohottaja.

Vuonna 1979 Thunderbolt versio A-10A ( sarjanumero 73-1664 ) päätettiin muuttaa kaksipaikkaiseksi yö-/ joka sään koneeksi. Testilentojen jälkeen laajemmista koneiden muutostöistä kaksipaikkaisiksi luovuttiin ja tämä yksilö jäi ainoaksi. Ulkoisia eroja ohjaamon lisäksi oli korkeammat sivuvakaajat. Koneessa oli sama GAU-8 tykki, mutta pienemmällä ammusrummulla ( 750 laukausta ) koska alkuperäinen ei enää sopinut, alkuperäisen rummun kapasiteetti on 1350 laukausta. Ammusrumpu sijaitsee välittömästi alaviistoon ohjaajan takana. Tämä kaksipaikkainen versio ei enää lennä, vaan on museoituna Air Force Flight Test Center museossa, Edwardsin lentotukikohdassa Kaliforniassa.

Tämän maailman ainoan kaksipaikkaisen Thunderboltin päätin siis tehdä ja malliksi valikoitui Hobby Bossin sarja. Pintadetaljoinniltaan ja yksityiskohdiltaan sarja oli varsin hyvä, osien sopivuus ei mitään parasta A-luokkaa, mutta ei täysin luokatonkaan. Muutama rakenneratkaisu oli hieman heikosti suunniteltu. Esimerkiksi moottoreissa kompressorien siivet olisivat saaneet olla irrallaan jne. Hobby Bossille tyypillistä taitaa olla suurpiirteiset ohjeet ja vielä kehnommat maalausohjeet. Aseille ( ohjuksille ja pommeille ) oli kyllä tarkat maalausohjeet, mutta itse koneelle ei ja varsinkaan sisäpuolelle ei juuri lainkaan. Tästä kaksipaikkaisesta koneesta ei juuri valokuvia sisätiloista edes ole, joten mentiin yksipaikkaisten tiedoilla.

Aseistuksena kaksi AIM-9L Sidewinderiä, kaksi GBU-10 pommia, neljä MK-20 rypälepommia, kaksitoista MK-82 pommia ja ALQ-131 podi. Epätyypillinen asekuorma normaaleissa rynnäkkötehtävissä, mutta tähän testiversioon se sopinee.

Kaksi A-10 Thunderboltia vieraili myös Suomessa Turku Airshowssa 18-19.6.2011, koneet olivat esillä maanäyttelyssä.

Kommentit

Terve Markku!

Hieno "Pahkasika". Jos en väärin muista, niin taisi loppuvuosinaan itse Rudel olla tätä suunnittelemassa.
Ainoa nillitys tulee kuvien valoisuudesta, olisivat voineet olla kirkkaampia?

YT
Kalle
Kiitos Kalle!

Näin tosiaan on kerrottu että Rudel olisi ollut vaikuttamassa A-10:n kehitystyöhön ja kerrotaan myös että kaikkien suunnitteluryhmän jäsenien piti lukea Rudelin Stuka-lentäjä kirja, tiedä sitten onko totta vai tarua. No, mikäpä ettei…Rudel jos kukaan tosiaan tiesi miten tankkeja, laivoja, siltoja jne. tuhotaan, taisi olla yli 2000 kohdetta romuna hänen jäljiltään!

Tuo valokuvaus ei vain tahdo onnistua, hieman suttuisiksi jää, liekö syynä huono valaistus paikassa missä kuvaan, vaiko kuvaajassa…veikkaan kuitenkin jälkimmäistä.
Kauttaaltan huoliteltua jälkeä, sekä rakentaminen, maalaus että siirtokuvat! Asekuorma tosiaan aika yltiöpäinen, mutta esittelee hyvin, mitä kaikkea tähän voidaan ripustaa.

Kuvista tosiaan sen verran, että kauttaaltaan noi on aukon verran alivalottuneita (saman suuntaista sinun muissakin malleissasi). Valon vähyyttähän kompensoidaan pidentämällä valotusaikaa, yhdellä pykälällä pidemmäksi (tai avaamalla aukkoa yhden pykälän, josta vaan syvyysterävyys kärsii).
Kiitos Tervo!

Korjasin noiden kuvien valotusta hieman ( en tiedä onko se edes luvallista, mutta korjasinpahan kuitenkin ), saattaa ne vieläkin olla puolen aukon verran liian alivalottuneita. Kiitos vaan valokuvausneuvoista, vaikka on se kuvaaminen minulle siitä huolimatta täyttä hepreaa, säätöjä vääntelen sinne tänne kunnes huomaan että pahempaa jälkeä vaan syntyy. En tiedä onko tuo kamera ottanut itseensä…pahoittanut mielensä ja saanut vaikkapa maalipölyä sisuksiinsa kun tuossa melko lähellä mallauspaikkaa majailee? Syväterävyyden kanssa tuntuu myös olevan aina jotain häikkää. Ennen kun oli filmijärkkäri, niin kuvaaminen oli niin helppoa ja kuvat teräviä…nykytekniikalla ei tunnu onnistuvan mikään…outoa.
Markku Rinne kirjoitti:
Ennen kun oli filmijärkkäri, niin kuvaaminen oli niin helppoa ja kuvat teräviä…nykytekniikalla ei tunnu onnistuvan mikään…outoa.
Itse taas kokenut, että digijärkkäriin filmijärkkäristä siirtyessä vasta alkoi oppia miten kuva saadaan edes teknisesti oikeaksi. Filmipuolella kun sen virheellisen kuvan sai viikon- parin päästä, niin ollut enää mitään muistikuvaa millä asetuksilla kuva oli otettu, ja miten sitä pitäisi korjata. Nyt näet tuloksen suoraan takanäytöltä, ja voit laukoa siihen asti että se on kunnollinen.
Markulta on totuttu näkemään mainiota työnjälkeä, eikä tämä A-10 tee linjaan poikkeusta. Hyvä esimerkki myös siitä, mitä kaikkea koneeseen voi kuormata. Vääristääkö kuva vai onko toinen rungon alla oleva MER hieman eri kulmassa?

Hobby Bossin Mk 82:t vaikuttavat myös jotenkin "laihoilta". Intruderin sarjassa on sama ongelma, tosin siinä ne taisivat olla nimetty Mk 81:ksi.
Kiitos Antti!

Ei valehtele kuvat, kyllä tuo vasemman puolen ripustin on hieman nitkahtanut. Tai itseasiassa itse ripustin on kyllä rungossa oikein kiinni ja samassa kulmassa, mutta siinä oli ikään kuin laukaisukisko noita pommeja varten, niin se on hieman nitkahtanut väärään kulmaan ripustimeen nähden. Aika hankalat oli laittaa kun ei ollut kunnon kohdistuksia, samoin oli myös pommien kohdistaminen heiveröisten kiinnikkeiden varaan.

En noiden MK-82 pommien suhteen suurta eroa havainnut aitoihin verrattuna, tuossa kuva: odan954.artstation.com/projects/J3gyv

Tietääkö muuten kukaan mikä on tuo "ovenkahvan" näköinen "rauta" koneen pohjassa hieman nokkatelineestä taaksepäin?
Tervo Salminen kirjoitti:
Itse taas kokenut, että digijärkkäriin filmijärkkäristä siirtyessä vasta alkoi oppia miten kuva saadaan edes teknisesti oikeaksi. Filmipuolella kun sen virheellisen kuvan sai viikon- parin päästä, niin ollut enää mitään muistikuvaa millä asetuksilla kuva oli otettu, ja miten sitä pitäisi korjata. Nyt näet tuloksen suoraan takanäytöltä, ja voit laukoa siihen asti että se on kunnollinen.
On se varmaan noinkin ja kun homman hallitsee ( painotuksella…kun hallitsee ), niin teknisesti varmaan ovat parempilaatuisiakin. Toisaalta, filmiaikana oli pakko keskittyä kameran säätöihin, tarkennukseen ja muuhun hieman vakavammin, ei ollut varaa räpsiä tuosta lonkalta vaan kun rullassa oli 24 tai 48 ruutua.
Markku Rinne kirjoitti:
Tietääkö muuten kukaan mikä on tuo "ovenkahvan" näköinen "rauta" koneen pohjassa hieman nokkatelineestä taaksepäin?
Kohtilentosydeemin antenni.

[img]https://pienoismallit.net/media/kuvat/15/93/93/159393.jpg[/img]

Oheisten kuvien tyylinen "hantaaki":

farm3.static.flickr.com/2425/3660547662_4ea08e3e69_o.jpg

aircraftwalkaround.hobbyvista.com/a10/a10belly2.jpg

www.l3harris.com/all-capabilities/n15-series-homing-loop-antennas

Ari
Rudelin osuus A-10:n syntyhistoriassa on tavanomaiseen tapaan lähtenyt vähän laukalle. Eli ei hän ollut konetta suunnittelemassa, mutta suunnittelijat kyllä ammensivat hänen kokemuksistaan. Käytännössä se tarkoitti ilmeisesti hänen muistelmiensa lisäksi sitä, että hänet kutsuttiin seminaariin kertomaan kokemuksistaan. Sattumoisin Siivet-lehti julkaisi juuri taannoisen artikkelinsa luettavaksi:
siivet.fi/sotilasilmailu/a-10-warthogin-kielletty-natsitausta/

Mitä malliin tulee, niin oikein siistihän se on. Yksilö on myös mielenkiintoinen, en tiennyt (tai muistanut), että tällainen on ollut olemassa. Ainoa mikä pisti silmään oli, että puhaltimen siipiä olisi voinut elävöittää esim. syvyysvaikutelmaa lisäämällä. Voi olla ihan vaan kuvakulmakysymyskin, lähinnä tämä huomio nousi neljännestä kuvasta, jossa siipien väliset raot eivät näy. Ja toki oikeassa koneessa alue jää varjoon, mikä vaikuttaa selvästi ilmeeseen, mutta keinotekoiset varjostukset ovat tietenkin makuasia, enkä ole itsekään niitä juuri harrastanut.
Lainaus:
Korjasin noiden kuvien valotusta hieman ( en tiedä onko se edes luvallista, mutta korjasinpahan kuitenkin )
Valotuksen korjaaminen ja muu normaali, kuvan teknisen laatuun liittyvä kuvankäsittely on toki sallittua. Kiellettyä on vain itse mallin virheiden korjaaminen kuvasta.
No, sieltä Arin ehtymättömästä tietopankistahan asia selvisi, kiitos tiedoista! Enpä olisi antenniksi ihan ensimmäisenä mieltänyt tuon epätavallisen muodon takia, täytyypä vielä maalata tuo oma "hantaaki" mustaksi.
Kiitos Kalle kommenteista!

Minäkin luin tuon Siivet lehden artikkelin tässä pari päivää sitten kun se ilmestyi ja siinähän tuo Rudelin osuus hyvin tuli esiin.

Olet aivan oikeassa noiden kompressorien siipien suhteen, hieman valjuksi jäi ja sitä itse myös harmittelin, olisipa ollut irrallisena osana nuo siivet niin olisi saanut niihin helpommin eloa. Nyt kun ne ovat syvällä tuolla imukanavassa ja varsinkin kun niiden kärjet ovat kiinni seinämissä niin en enää "uskaltanut" lähteä niitä säistämäänkään. Nyt ne on pelkästään maalattu ( Vallejon Dark Aluminium ).

"Valotuksen korjaaminen ja muu normaali, kuvan teknisen laatuun liittyvä kuvankäsittely on toki sallittua. Kiellettyä on vain itse mallin virheiden korjaaminen kuvasta."


No hyvä juttu, virheiden korjausta kuvista en osaisikaan ;-).
Terve Markku!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä Sinulla seuraavaksi työn alla? Itselläni ICM:n 1/32 I-16 29 Rata venäläisessä vihreä-musta camossa.
Moi vaan Kalle! Tuo Rata on kyllä persoonallisen näköinen kone ja sinänsä simppelin näköinen, mutta ei kuitenkaan ihan yksinkertainen rakentaa ainakaan tuossa 1/32 skaalassa. Pakoputkisto ja miksei myös laskutelineet aiheuttaa omat haasteensa. Itse olen rakentanut samaisen 1/48 skaalaan.

Itsellä työn alla Hasegawan RAF:n Harrier GR7, persoonallinen sekin. Minä olen näköjään jäänyt jumiin näihin nykypolven lentohärpäkkeisiin ;-).
Hyvältä näyttää A-10, kyseinen konehan rakennettiin GAU-8 Gatlingin ympärille eikä toisinpäin kuten yleensä.
Kiitos Jean! Niin, kyllä kait tuo pääase oli päätetty jo ennen kuin A-10:n suunnittelu oli loppusuoralla, eli suunnittelussa tuli ottaa huomioon että juuri nimenomaan tuo ase siihen tulee. Ensimmäisissä prototyypeissä kaiketi oli M61 Vulcan korvaavana aseena. Tuolla aseella ja sen painolla ammuksineen on muutenkin aika moinen merkitys koneen tasapainoon ja lento-ominaisuuksiin, siksipä esim. hylsyjä ei lennätetä taivaan tuuliin. Samoin kun tuo tykki otetaan koneesta irti huollon ajaksi, pitää kone tunkata peräpäästä jotta se ei nouse pystyyn. Saman huomasin kyllä tuossa pienoismallissakin, aika paljon lisäpainoa joutui keulaan laittamaan.
Meinasin kommentoida jo kun huomasin koneen tulleen sivuille, mutta ajatttelin odottaa, että viisaat henkilöt kirjoittavat tietämyksiään ensin, koska minulle kone ei ole niin tuttu, että voisin siitä jotain sanoa.
Niinpä avaan sanallisen pienen arkun miltä kone minusta näyttää visuaalisesti.

Malli on suorastaan herkullisen häköinen, vaikka teettää tuosta synttärikakku - joita muuten mestarileipurit taikoo vaikka mistä aiheesta.
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Kummityttöni valmistui keväällä kätilöksi, niin kaverit yllättivät täytekakulla, joka oli verenpunainen synnyttäneen naisen istukka..
Kaikki täsmää ja minua on aina ihmetyttänut, että miten saat kuomut noin skarpisti maalatuksi ja molemmin puolin. Ja vielä kuomujen kirkkaus?? Kiillotatko ne jollain lopuksi?

Niitit asianmukaisesti puhtaaseen koneeseen tehdyt, mutta ei yhtään kyllä voimakkaammin enää, ettei mene överiksi.
Niistä kysymys, että tehostatko niitä jollain työkalulla vai tyydutkö sarjan omiin. Sama muissakin koneissasi?

Tässä taas oiva näyte taidoistasi ja vaikka kuvia olisi voinut valottaa tosiaan puoli aukkoa lisää, niin kyllä näistä hyvän käsityksen saa.
Pääsääntöisesti aiemmat kuvat ainakin ovat hyviä. Harva noin hienoja kuvia saa edes digijärkkärillä.
Kiitos Timo kommenteista…taidan jättää kuitenkin tuon kakun teon ;-).

Eipä noissa kuomuissa sinänsä mitään ihmeellistä, valmismaskiteippejä yleensä käytän jos malliin vain on sellaiset saatavilla…ellei, niin sitten on vain itse tehtävä ne maskit. Tässä oli…seuraavassa ei, Kabuki teipistä tehdyt maskit kyllä ehdottomasti parhaat, Montex maskeja pyrin välttämään koska taipuu huonosti. Huolellisuuttahan se vain vaatii niiden asettelu ja todella tiiviisti paineltava kiinni. Tuleehan minullekin niitä vuotoja joskus, ne vuotomaalit vain on raaputeltava varovasti pois, vaikkapa hammastikulla…ellei lähde niin Tamiyan keltakorkkisella lähtee sitten ainakin. Noissa kirkasosien muoveissa vain on mallikohtaisiakin eroja, jotkut sallii voimakkaankin raaputuksen, toisessa saattaa heti tulla naarmu. Mitään erityisiä kiillotusoperaatiota en niihin yleensä tee, kameran linssiliinalla ja linssinpuhdistusaineella joskus pyyhin jos teipeistä on jäänyt liimajäämiä tai muuten vain pölyä.

Noiden niittien ja paneeliurien suhteen menen pääasiassa mallin ehdoilla, eli minkälaiset urat ja niitit mallissa…sellainen lopputulos. Liimasaumojen kohdalta ja kittauksessa/hionnassa umpeen menneet urat avaan urakaivertimella ja pienellä poran terällä umpeen menneet niitit…näin pääasiassa. Mitään niittityökalua en edes omista ja kauttaaltaan koko konetta en ole koskaan käsitellyt.

Tässä mallissa nuo niittirivit ja muutkin yksityiskohdat erottuu kyllä hyvin kun kone pääosin suht. vaalea, vaikkakin on käytetty tummanharmaata Washia eikä mustaa. Tämän mallin pintadetaljointi muutenkin oli minusta kyllä hyvällä tasolla, eli onnistui Hobby Boss ainakin sen suhteen.
Markku Rinne kirjoitti:
Kiitos Timo kommenteista…taidan jättää kuitenkin tuon kakun teon ;-).

Eipä noissa kuomuissa sinänsä mitään ihmeellistä, valmismaskiteippejä yleensä käytän jos malliin vain on sellaiset saatavilla…ellei, niin sitten on vain itse tehtävä ne maskit. Tässä oli…seuraavassa ei, Kabuki teipistä tehdyt maskit kyllä ehdottomasti parhaat, Montex maskeja pyrin välttämään koska taipuu huonosti. Huolellisuuttahan se vain vaatii niiden asettelu ja todella tiiviisti paineltava kiinni. Tuleehan minullekin niitä vuotoja joskus, ne vuotomaalit vain on raaputeltava varovasti pois, vaikkapa hammastikulla…ellei lähde niin Tamiyan keltakorkkisella lähtee sitten ainakin. Noissa kirkasosien muoveissa vain on mallikohtaisiakin eroja, jotkut sallii voimakkaankin raaputuksen, toisessa saattaa heti tulla naarmu. Mitään erityisiä kiillotusoperaatiota en niihin yleensä tee, kameran linssiliinalla ja linssinpuhdistusaineella joskus pyyhin jos teipeistä on jäänyt liimajäämiä tai muuten vain pölyä.

Noiden niittien ja paneeliurien suhteen menen pääasiassa mallin ehdoilla, eli minkälaiset urat ja niitit mallissa…sellainen lopputulos. Liimasaumojen kohdalta ja kittauksessa/hionnassa umpeen menneet urat avaan urakaivertimella ja pienellä poran terällä umpeen menneet niitit…näin pääasiassa. Mitään niittityökalua en edes omista ja kauttaaltaan koko konetta en ole koskaan käsitellyt.

Tässä mallissa nuo niittirivit ja muutkin yksityiskohdat erottuu kyllä hyvin kun kone pääosin suht. vaalea, vaikkakin on käytetty tummanharmaata Washia eikä mustaa. Tämän mallin pintadetaljointi muutenkin oli minusta kyllä hyvällä tasolla, eli onnistui Hobby Boss ainakin sen suhteen.
Kiitos Markku tyhjentävistä tai minulle täydentävistä vastauksista.
Tuota maskiteippiä täytyy tilata. Mutta on ja vain Tamyan teippejä ja jos tuo teippi, jonka mainitsit jopa taipuu, niin helpottaa jo joissain paikoissa.

-Timppa
Timo Rissanen kirjoitti:
Tuota maskiteippiä täytyy tilata. Mutta on ja vain Tamyan teippejä ja jos tuo teippi, jonka mainitsit jopa taipuu, niin helpottaa jo joissain paikoissa.
Niin, näistä valmismaskien ( konekohtaiset ) valmistajista tunnetuimmat ovat varmaankin Eduard , Montex, Peewit, DN Models jne. Kabukiteipistä ( tai vastaavista tehtyjä ) ovat Eduardin ja Peewitin, keltaisia väriltään. Samaa tai lähes samaa tavaraa on Tamiyan rullissa myytävä maskiteippi joka on siis todella hyvää.

Montex on väriltään mustaa ja hieman jäykempää/sitkeämpää, samankaltaista DN Modelsin tavara mutta väriltään harmaata. Noita maalivuotoja on minulle tullut juuri näiden jälkimmäisten kanssa touhutessa.
Markku Rinne kirjoitti:
Timo Rissanen kirjoitti:
Tuota maskiteippiä täytyy tilata. Mutta on ja vain Tamyan teippejä ja jos tuo teippi, jonka mainitsit jopa taipuu, niin helpottaa jo joissain paikoissa.
Kiitti taas.

Niin, näistä valmismaskien ( konekohtaiset ) valmistajista tunnetuimmat ovat varmaankin Eduard , Montex, Peewit, DN Models jne. Kabukiteipistä ( tai vastaavista tehtyjä ) ovat Eduardin ja Peewitin, keltaisia väriltään. Samaa tai lähes samaa tavaraa on Tamiyan rullissa myytävä maskiteippi joka on siis todella hyvää.

Montex on väriltään mustaa ja hieman jäykempää/sitkeämpää, samankaltaista DN Modelsin tavara mutta väriltään harmaata. Noita maalivuotoja on minulle tullut juuri näiden jälkimmäisten kanssa touhutessa.
Itse käyttänyt "pahoissa" paikoissa maskina BMF-kalvoa. Se pitää jopa sivellinmaalauksen vuodot kurissa, juurikin tuon työn alla olevan F-16:n ilmatankkausluukku ja APU:n luukku tuli tuolla teipattua, siveltimellä Ultimaten pohjamaali alle ja AK:n True Metal päälle. Eikä vuotanut. Lisäksi huomattavan helppo leikata, vaikka leikattavat rajat olisi hyvinkin hennosti esillä.
Tervo Salminen kirjoitti:
Itse käyttänyt "pahoissa" paikoissa maskina BMF-kalvoa. Se pitää jopa sivellinmaalauksen vuodot kurissa, juurikin tuon työn alla olevan F-16:n ilmatankkausluukku ja APU:n luukku tuli tuolla teipattua, siveltimellä Ultimaten pohjamaali alle ja AK:n True Metal päälle. Eikä vuotanut. Lisäksi huomattavan helppo leikata, vaikka leikattavat rajat olisi hyvinkin hennosti esillä.
Kuukkeloin tuon BMF-kalvon ja se heitti kyllä maajussien sivuille, että miten heinäpaalit pyötäytetään valoisiin muoveihin.. Mutta pitää kaivella lisää.
Kiitti vinkistä. Löydän vatmaan oiean tuotteen.
Timo Rissanen kirjoitti:
Kuukkeloin tuon BMF-kalvon ja se heitti kyllä maajussien sivuille, että miten heinäpaalit pyötäytetään valoisiin muoveihin.. Mutta pitää kaivella lisää.
Kiitti vinkistä. Löydän vatmaan oiean tuotteen.
;-) Bare Metal Foil. www.hobbylinna.fi/tuote/matte-aluminum-bare-metal-foil/BMF011/
Tervo Salminen kirjoitti:
Timo Rissanen kirjoitti:
Kuukkeloin tuon BMF-kalvon ja se heitti kyllä maajussien sivuille, että miten heinäpaalit pyötäytetään valoisiin muoveihin.. Mutta pitää kaivella lisää.
Kiitti vinkistä. Löydän vatmaan oiean tuotteen.
;-) Bare Metal Foil. www.hobbylinna.fi/tuote/matte-aluminum-bare-metal-foil/BMF011/
Kiitti Mestari.
Komea on pahkasika, aikaisempia kehuja konpaten, siistä työtä. Itse en saa siistejä kapiineja aikaa edes valmismaskeilla…

Tiedä sitä kumpi päätettiin, ensi tykki vai lentokone. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että GAU-8 putki on koneen keskilinjalla ja nokkapyörä on epäkeskeisesti toisessa reunassa. Kirjallisuudessa on mainittu myös, että tykin rekyylivoima oli suurempi kuin koneen moottorien työntövoima. Tarkoitti ilmeisesti tapausta, jossa ammusvarasto tyhjennetään kerralla.

Ja onhan sitten se vertailukuva, jossa GAU-8 ja kupla volkkari ovat rinnakkain. Kupla näyttää aika pieneltä.

Minulla on muistikuva, että pari A-10 vieraili Lappeenrannan lentonäytöksessä joskun 90-luvun puolivälin paikkella.

E-P
Kiitos E-P kommenteista!

Onhan tuo tosiaan aika erikoisen näköinen vaikkapa juuri tuon epäkeskeisen nokkapyörän vuoksi. Koneen rullatessa ja kääntyessä on pilotin huomioitava että kääntösäde on erilainen riippuen kääntyykö vasemmalle vai oikealle ;-) Jenkeillä on pitkä historia noiden Gatling tyyppisten aseiden kanssa, eikös ensimmäinen konekivääri tuolla rakenteella ollut jo Yhdysvaltain sisällissodassa, tosin silloin vielä käsikammella veivattava? Nykyisin on käytössä juuripa lentokoneissa eri kaliiberein konekivääreistä konetykkeihin ( Hornetissa myös ). Tuosta rekyylistä…eipä kannata ampua pitkiä sarjoja ettei kone pysähdy ( tai jopa ala peruuttamaan )!

Totta tosiaan, olipa A-10 pari jo aiemmin Lappeenrannassakin…toukokuussa 1995.
Onnittelut Markku ansaitusta pokaalista!
YT
Kalle
Onnea Savonmuan ukeliltakin. Monesko?
Kimmo K. 23.3.2021 19:07 Vastaa lainauksella
Onnittelut Viikon malli -tittelistä. Upea A-10!
Meni ihan oikeaan osoitteeseen! Onnittelut, hieno on A-10 edelleen.