Pienoismallit.net

Citroën 2CV

Charleston Rouge

Tarkoitettu välipalamalliksi, mutta kestoa silti yhtä kauan kuin normaalilla mallilla…

Citroën 2CV tuskin vaatii kenellekään selittelyjä. Heräteostos, kun sattui osumaan kaupassa eteen komea
Hellerin paketointi. Mennään suoraan malliin liiemmäti turinoimatta.

Tämä oli jälleen yksi ikuisuusprojekti, 27.11.2018 alkoi tämän rakennus ja valmistui 13.02.2021. Pari muuttoa, ero, lattiavahinkoja… Malli on kokenut kovia, mutta silti aika hyvä siitä tuli.
Hellerin valussa ei itsessään juurikaan valittamista ole, muutamia purseita ikävissä paikoissa ja kromatut osat… Noh, niiden laadussa olisi ollut aika paljonkin parantamisen varaa.
Suurimmat ongelmat tulivatkin osien mitoituksessa. Esimerkiksi kori oli vaikea mahduttaa sille annettuun tilaan, mutta suurempi ongelma oli saada moottori kohdalleen: sen kun laittoi oikeisiin tappeihinsa, moottoripaketti tuli niin paljon eteen ettei valorautaa saanutkaan kohdalleen! Jouduin siis hieman raakaa voimaa käyttäen pakottamaan moottoripaketin alustan alle (en halunnut enempää purkaa).
Lisäksi, tietenkin mallin vasta valmistuttua, huomasin ettei valorautakaan ole mittatarkka - se on toispuoleinen. Ei paljon, mutta juuri sen verran että minua häiritsee :)

Rakentaminen sujui muuten oikein hyvin, penkkien tikkauksen maalasin purppuralla ja itse istuinosan muistaakseni Vallejon Desert Sandilla, artistisia vapauksia otettu vähän.
Maalauksen osalta suurimpia ongelmia oli sekä karmiininpunaisen (Revell) että Ferrarinpunaisen (Revell) toimivuus; nuo hankalat värit ei tykkää Model Masterin harmaasta primeristä, ilmeisesti se on liian sileää tavaraa. Joten jatkossa vedetään pohjat Sinellin mustalla taas - aiheuttaa vaan ikävän paksun kerroksen helposti.

Vanteet on Ferrari rediä tai Fiery Rediä Revelliltä, sisustassa pääosin Vallejoa ja Model Masteria, silkkimusta Revell karmeissa ja pyyhkijänsulissa sekä lokasuojissa ja katto taisi olla antrasiittia. Maalaukset tietysti pensselillä sutien, kuten aina :)

Siirtoakuvat menivät muuten mallikkaasti, mutta oikean takaoven kahvan alle jäi pahvimössöä jota en pois saanut edes siirtokuvan irrottamalla ja yrittäen putsata. Kello oli tässä vaiheessa 05:40 yöllä, joten totesin sen olevan riittävän hyvä. Työtunteja rauhallisella menolla varmaan lähemmäs 100 kpl, monia kohtia hinkattu kymmeniä kertoja uudestaan, kun en koskaan ollut tyytyväinen - osin tämän takia kaikki lasit on enemmän tai vähemmän pilalla, tai ainakin naarmuilla.

Kommentit

No niin, vaikeuksien kautta voittoon - toivottavasti. Värien puolesta tyylikäs ajopeli. Maalipinnan epätasaisuus hieman pistää silmään. Melkein tekisi mieli suositella automallien maalausta peräti ruiskulla tai vaikka Tamiyan TS spraylla. Sillä saa pienen harjoittelun jälkeen yllättävää jälkeä aikaan. Ei se toki maailman paras maali ole, mutta, edullinen ja helppo käyttää.
Mikko MM Mäkelä kirjoitti:
Värien puolesta tyylikäs ajopeli. Maalipinnan epätasaisuus hieman pistää silmään. Melkein tekisi mieli suositella automallien maalausta peräti ruiskulla tai vaikka Tamiyan TS spraylla. Sillä saa pienen harjoittelun jälkeen yllättävää jälkeä aikaan. Ei se toki maailman paras maali ole, mutta, edullinen ja helppo käyttää.
Kiitos kommentista, kiva kuulla että värimaailma miellyttää :)
Tuo maalipinta on sellainen asia, että itkettää ihan ja yleisesti suurin syy sille, että työt seisoo. Tuo punainen tosiaan roskiintuu äärettömän herkästi, joka aiheuttaa nyppyjä (maalin parasta ennen-päiväys on mennyt jo vuosia sitten, tämä aivan varmasti vaikuttaa). Olisi ollut vähän tarkempi maalaushetkellä, niin olisi tullut tasaisempaa… Ruiskuun en vielä halua panostaa, kun tilat ja rahat ei oikein siihen toimi. Tulevaisuudessa kyllä tarkoitus hankkia halpa kompura ja toimiva ruisku, mutta nyt mennään näillä.

Sutimisen jäljet on oikeastaan ainoa ongelma, johon yritän tekniikalla pureutua. Mullahan on tuolla tuo Brewster, jonka maalipinta on niin virheetön kuin pensselillä voi saada, tai näin ainakin uskon. Siinä tosin kerroksiakin oli se noin pari-kolmekymmentä, sikäli kun muisti palvelee.
Jep, katsoin lentsikan kuvasarjan. Siinä maali tosiaan näyttää tasaisemmalta kuin Rättärissä.
Hieman tuntuu kirvelevältä että käyttää työtä vaatineen mallin maalaukseen vanhentunutta maalia sillä riskillä ettei kaikki menekään ihan odotusten mukaisesti. Meinaan vaan että Revellin maalipurkki maksaa 2 euroa kun taas rakennussarja kymmenen tai 20 kertaa enemmän. Jos vihjeitä saa antaa, niin kannattaa vanhat maalit viedä Sorttiin ja ostaa tuoretta tavaraa vähän kerrassaan.
Tuo maalin uusinta on "työn alla", ongelmana on vaan se, että akryylimaaleja ei meinaa hyviä olla.
Tamiya on siedettävää, Humbrol ja Model Master vähän niin ja näin. MM pohjamaalina on erittäin helposti käsiteltävää, mutta sen pinta on turhan sileä muille maaleille.

Mallistolla on hyvä tarjonta, mutta päivitys maaleihin etenee hiljakseen…
Mikko MM Mäkelä kirjoitti:
Jep, katsoin lentsikan kuvasarjan. Siinä maali tosiaan näyttää tasaisemmalta kuin Rättärissä.
Hieman tuntuu kirvelevältä että käyttää työtä vaatineen mallin maalaukseen vanhentunutta maalia sillä riskillä ettei kaikki menekään ihan odotusten mukaisesti.
Näin tällein lievästi ooteenä; nyt on uus mattalakkakkin hankittu. Citadelin sellainen, kun ei muuta akryyliversiona löytynyt. Stormshieldiä siis seuraavaksi mattalakaksi, katotaan josko paranis. Nuo MM:n maalit muuten ei roskaannut samalla tavalla kuin Revellit, mutta musta tuntuu ettei ne ole täysin vesiliukosia :(
Matti Peltola kirjoitti:
Nuo MM:n maalit muuten ei roskaannut samalla tavalla kuin Revellit, mutta musta tuntuu ettei ne ole täysin vesiliukosia :(
Ai mun käyttämät maalit?
Olen käyttänyt Humbrolin ja Revellin emaleita, jota eivät ohennu vedellä. Tamiyan akyylit eli X-sarja ovat akryylimaaleja, eli voidaan ohentaa vedellä, muttei kannata, koska toimivat parhaiten Tamiyan ohenteella, joka on vesiliukoinen (80 % isopropanolia ja 20 % veteen liukenematonta ohenninta, joka seassa liukenee veteen).
Sitten ovat Tamiayn lakkamaalit eli LP:t, jotka eivät ole vesiliukoisia. Välillä käytän penkeissä tms. ja pienissä osissa Vallejon akryylejä, mutta en isossa pinnoissa.
Maalaushommani vaativat siis hyvän tuuletuksen. Jos saisin akryylit omissa käsissäni toimimaan, suosisin vesiliukoista lähestymistä. Mutta toistaiseksi lienee tyydyttävä liuotintouhuiluun.
Tamiyan akryylit eli X-sarja ovat ihan erilaisia kuin mitkään muut kokeilemani akryylimaalit, ja ihmettelen niiden luokitusta.
Mikko MM Mäkelä kirjoitti:
Ai mun käyttämät maalit?
Tarkoitin Model Masteria. Vallejolla on aitoja vesiliukosia, kaiketi. Model Masterit ihan OK, Tamiya toimii myös ihan siedettävästi vedellä - Vallejot toimii todella hyvin. Game Air taitaa olla se, mistä parhaat vesiliukoset löytyy, ehkä… Mutta opettelua opettelua, kokeilua ja maalikasan uusimista hiljalleen :)