Pienoismallit.net

Il-2

Lähes kahden vuoden tauon jälkeen palailen taas palstalle, tällä kertaa neuvostoteknologian puitteissa:
Il-2 of the 1st Guards Assault Aviation Division of the 8th Air Army of the Red Army Air Force. Stalingrad 1943.

Iljušin Il-2 Šturmovik oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen maataistelulentokone. Il-2:sta tuli sodan aikana Neuvostoliiton ilmavoimien symboli. Se oli maailman ensimmäinen täysin maataistelukoneeksi suunniteltu lentokone (ensilento lokakuussa 1939). Konetta valmistettiin 42330 kappaletta, sisältäen helmikuussa 1945 palvelukseen tulleen IL-10 version. Tämä on ymmärtääkseni korkein koskaan valmistettu lukumäärä samaa sotilaskonetyyppiä. Koneista suuri osa tuhoutui sodan aikana.

Koneen koko eturunko nokasta ohjaamon takaosaan koostui 4–12 millimetriä paksusta, taivutetusta teräslevystä. Tämän vuoksi kone kesti hyvin pienikaliiberisia aseita ja maahansyöksyssäkin toi lentäjän usein vahingoittumattomana maahan. Taka-ampujaa panssarointi ei suojannut ja heillä olikin korkea kuolleisuus. Raskas panssarointi teki koneesta samalla kömpelön ilmataistelutilanteessa. Mm. Hartmann kertoi pudottaneensa näitä kuin "sorsia orrelta".

Il-2 oli kuitenkin pelätty vihollinen niin saksalaisten kuin suomalaistenkin maajoukkojen keskuudessa. Suomalaiset antoivat sille lempinimen: "Maatalouskone", joka kuvasi toisaalta sen ääntä, toisaalta sen tehtävää maataistelukoneena.

Kone lensi pääsääntöisesti hyvin matalalla ja jottei sitä yläpuolelta havaittaisi, jätettiin siipien yläpinnan kansallisuustunnukset pois.

Kone oli aluksi yksipaikkainen. Syyskuussa 1942 siihen muokattiin jatkettu cockpit, jossa oli tilaa taka-ampujalle. Vanhat yksipaikkaiset koneet muunnettiin kaksipaikkaisiksi.

Aseistus:
- Siivissä 2x23mm VYa tykit ja 2x7.62mm ShKAS konekiväärit
- Taka-ampujalla 12,7 mm UBT kk
- Pommikuorma max 2x250kg (tässä pienoismallissa) tai 8x82mm RS82 raketteja
- Myös 2x37mm tykkejä siipien alla käytettiin myöhään 1943 alkaen. Nämä tekivät koneesta kuitenkin entistäkin kömpelömmän.

Il-2:n camo oli pääsääntöisesti joko vihreä-musta, vihreä-vaaleanruskea tai vihreä-vaaleanruskea-tummanharmaa. Talviaikaan käytettiin päälle ruiskutettua liitujauhoa.

Sarja oli taattua Tamiyan laatua. Osat istuivat mukisematta, eikä suurempia modifikaatioita tarvinnut tehdä.

Kommentit

Hieno kokonaisuus. Erikoisesti pistävät positiivisesti silmiin kuomun liikuttteluun tarkoitetuissa "kiskoissa" rasvaisuus. Kai niissä joku liukupinta oli. Taka-ampujan kk on hieman epäskarppi, mutta kuomun raaamit hienoot kuin myös koko kuomun ympäristö ja maastoväri hyvä.
Voisitko valaista miksi spinneristä lähtee taaksepäin tuollainen tumma säistämiseen liittyvä vana? Vuotiko sieltä öljyä, vaikka ei kai siellä niin paljon öljyä voinut olla. Vaseliiini vissiin. Siis kuva 1.
Voin olla ihan väärässäkin, kun tässä heräiltyäni katselen.

Mutta tyytyväinen saat olla malliisi.
Kiitos Timo! Joo, jonkun sortin öljy- tai vaseliinivuotoa siinä tavoittelin.
Hyvännäköinen Il-2, tasapainoinen kokonaisuus. Omasta mielestä tässä kyseisessä lentokonetyypissä on ollut aina esteettisen hyvät muodot, samalla kuitenkin räyhäkkään ja tehokkaan näköinen. Hyvin tehty malli tähän mittakaavaan.
Kiitos Jean! Yeps, kyllä Sturmovikissä on samanlaista "rumaa" kauneutta kuin I-16 Ratassa.
Kalle Korkala kirjoitti:
Sturmovikissä on samanlaista "rumaa" kauneutta kuin I-16 Ratassa.
Kyllä, molemmissa on omalaatuiset muodot.
Hieno, paras mitä olen sinulta nähnyt! Tauko teki hyvää? ;)

Olet käyttänyt runsaasti tummaa (mustaa?) washia. Sopii hyvin tähän: työkone, ei millään erityisellä rakkaudella huollettu. Jonkin muun maalaisessa tai jonkun itsetuntoisen upseerin koneessa tämä likamäärä olisi ehdottomasti liikaa, mutta tähän se sopii hyvin.
Kiitos Sakari! Oikeassa olet, Humbrolin mustaa washia käytin ja tuntuu juuri tähän "maatalouskoneeseen" sopivan.