Nagato

Pituutta mallilla on noin 30cm
Enemmän, isompia kuvia: imgur.com/a/JSPWhpw
Esikuvasta lyhyesti
Taistelulaiva Nagato laskettiin vesille Kuren laivastotelakalta 1919, ja palvelukseen se astui seuraavana vuonna. Lontoon laivastosopimuksen keskeytettyä seuraavien raskaiden alusten rakentamisen, se jäi sisaraluksensa Mutsun ohella viimeiseksi Japanin rakennuttamaksi taistelulaivaksi ennen 30-luvun lopun Yamato -luokkaa. Palvelukseen astuessaan Nagato-luokka oli maailmanlaajuisestikin taistelulaivojen kirkkainta kärkeä, erityisesti nopeutensa ja 16. tuuman pääaseistuksensa osalta. 30-luvulla alusta modernisoitiin muiden laivaston raskaiden yksiköiden tavoin melko rankalla kädellä. Muunmuassa boilerit korvattiin moderneimmilla, 16. tuuman tykkitornit korvattiin paremmin panssaroiduilla ja pidemmän kantomatkan omaavilla, alunperin Tosa-luokkalaisiin tarkoitetuilla torneilla, ja torpedopuolustusta parannettiin. Lisäksi alus sai Japanilaisille taistelulaivoille tunnusomaisen pagoda-maston. Vuosien varrella IT-kalusto myös muuttui ja kasvoi lentokoneiden käydessä suuremmaksi uhaksi.
Laivastonsa suurimpana ja kauneimpana Nagato sai yhdessä sisarensa kanssa usein toimia lippulaivana sekä rauhan, että Japani-Kiinan -sodan, sekä myös Toisen maailmansodan aikana. Loppujenlopuksi Laivan taistelutoimet jäivät käytännössä melkoisen vähäisiksi, ja pääaseistustaan Nagato pääsi käyttämään vasta Leyetenlahdella vuonna '44, joskin ilmeisen laihoin tuloksin, ja alus kärsi myös itse vaurioita. Laivaston resurssipulan vuoksi alus jäi lopulta korjaamatta, ja vietti lopun sodan kelluvana ilmatorjuntapatterina Yokosukan satamassa. Alus selvisi ainoana Japanilaisena taistelulaivana (jo silloin museoitua Mikasaa mukaan laskematta) sodasta, mutta lopulta se upotettiin Bikini -atollin ydinkokeissa vuonna 1946. Nagato lepää 33 metrin syvyydeessä tuolla paikalla vielä nykyäänkin, ja tätänykyä se on suosittu sukelluskohde.
Lähteenä tässä epäselvässä sepustuksessa toimi Wikipedia, oma pää ja Drachinifelin mainiot Youtube -videot. Jos kirjoittelen pehmoisia, niin saa ja pitää huomauttaa.
Mallini esittää alusta Toisen maailmansodan ajalta, noin vuodelta '41. Suurempana erona myöhempään on tutkan puute tuolta komentosillan päältä.
Rakentamisesta
Sotalaivakärpäsen puraistua mallariparkaa ensimmäisen "oikean" laivamallin valinta oli hiukan hankalaa. Keisarillinen laivasto Pagoda-mastoineen on ollut pitkään se oma juttu, mutta sen sisältä löytyy tarjontaa aika paljon, ja moneen mittakaavaan. Isomman 1/350 -mittakaavan botskit olisivat sinänsä vaikuttavampia, mutta toisaalta tuskailu pikkumittakaavan fotoetsien kanssa kuulosti jotenkin miehekkäältä, ja 1/700 -sarjat ovat mukavasti aika huomattavan halpoja isompiin verrattuna. Ikuisena individualistina esikuvankin valinta tapahtui suurinpiirtein periaatteella "mitä tahansa muuta kuin Yamato". Törmäsin sitten hiukan sattumalta tähän edulliseen Fujimin sarjaan, joka sisälsi vielä tottumattoman silmään hirveän ison näköisen arkin pikku-pikku fotoetsisälää, joten päätin sitten aloittaa tästä.
Sarjan saavuttua ensimmäinen reaktio oli toki "Ai se olikin NOIN pieni?!". Muuten sarja oli positiivinen yllätys, hyvää valua ja paljon osia. Ohjeet jättivät hiukan toivomisen varaa, erityisesti rakennusjärjestyksen ja fotoetsien osalta.
Rakentaminen oli tottumattomalle kauheaa pyristelyä maalaus- ja rakennusjärjestyksen, fotoetsien ja takiloinnin kanssa. Maaleina käytin lähinnä Tamiyan akryylejä, ja Kurenharmaata kuluikin purkkikaupalla, ilmeisesti valitsemani liian suuren ruiskun suuttimen vuoksi. Säistämiset on tehty Tamiyan litkuilla ja öljyväreillä. Takiloinnit ovat Uschin mainiota tavaraa. Niidenkin kanssa tuli sotkettua, vedin jonkun langan ilmeisesti liian kireälle, ja tuo etummainen salko katkesi ja sinkoutui venyvän langan siivittämänä muuten valmiin takiloinnin sekaan ja sotkeutui sinne melko hienosti. Korvasin salon sitten metallisella, ja se on nyt ainakin kestänyt.
Itse olen taputellut allekirjoittanutta selkään ihan jo koska sain tämän yleensä valmiiksi, aikalailla pois mukavuusalueelta mentiin. Varsinkin fotoetsit olivat melkoisen uutta asiaa, ja vaikka joitain portaikoita hukkuikin, niin valtaosa meni suurinpiirtein paikoilleen. Samoin mallin yleiseen "lookiin" olen melko tyytyväinen. Verrattuna tuohon galleriastani löytyvään edelliseen yritykseen laiva-aiheesta, on parannus mielestäni melkoinen. Parannettavaa toki on. Maalipinta on kaukana tasaisesta, ja yksityiskohtia mahtuisi aina enemmänkin, esim. IT-tykit ovat mielestäni tässä aika kolhon näköisiä.
Viimeiseksi laivamalliksi tämä ei varmasti jää. Trumpeterin 1:700 Dreadnought olisi hyllyssä odottamassa, mutta toisaalta joku IJN:n rakentamatta jäänyt paperilaiva polttelisi kohteena myös. Saa nähdä.
Ostin mallia varten parikin tuollaista pikku vitriiniä, jotta saan sen pölyltä suojaan. Ensimmäinen saapui kiinasta rikkinäisenä. Tämä toinen tuli ehjänä, mutta tuo pohjan peilipinta on ongelmallinen. En viitsinyt mallia laittaa suoraan tuolle pinnalle, joten askartelin sen päälle tuollaiset puupalikat. niitä paikalle liimatessa peiliin jäi tietenkin sormenjälkiä ja muuta roinaa, ja tuosta peilin muovipinnasta niiden putsaaminen sitä naarmuttamatta on näköjään mahdotonta, ja se näyttää nyt aika kamalalta. Saatan vielä poistaa koko peilin, ja korvata sen tyystin puulevyllä. Botski oli helpompi kuvata ilman tuota alustaa, joten valtaosa kuvista on ilman sitä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.