Pienoismallit.net

Bell Boeing V-22 Osprey

Bell Boeing V-22 Osprey on Yhdysvaltain ilmavoimien ja merijalkaväen palveluskäytössä oleva VTOL-kuljetuslentokone, joka suoritti ensilentonsa vuonna 1989 ja otettiin palveluskäyttöön 2005. Se suunniteltiin alun perin korvaamaan Yhdysvaltain ilmavoimien raskaat ja keskiraskaat kuljetushelikopterit. Koneen ensisijainen tehtävä on sotilaiden kuljettaminen paikasta toiseen, minkä johdosta koneen matkustamotilassa on istuinpaikat 24 henkilölle. Konetta käytetään myös raskaan kaluston, kuten sotilasajoneuvojen ja vaikkapa tykkien kuljetukseen. Ospreyta ei Yhdysvaltojen lisäksi ole muualla käytössä kuin Japanissa.

Osprey on kääntyväroottorinen lentokone, jossa yhdistyy kiinteäsiipisen matkanopeus sekä helikopterin kyky nousta ja laskeutua pystysuoraan, koneen toimintasäde on myös vastaavia helokoptereita pidempi. Koska kyseessä on myös tukialuskäyttöön tarkoitettu ilma-alus, sen roottorit taittuvat kokoon ja siivet kääntyvät rungon suuntaisiksi hangaarisäilytystä varten. Tämä lisää entisestään käytettävän teknologian monimutkaisuutta. Ilman onnettomuuksia tämä tiltrotor kone ei ole selvinnyt vaan alkutaipaletta leimasivat nimenomaan useat ongelmat ja onnettomuudet.

Tämä erikoinen lentolaite vieraili myös Rissalassa 18.-19.06.2016 Tour de Sky Suomen Ilmailuliiton päälentonäytöksessä. Kone oli Yhdysvaltojen Ilmavoimien CV-22B tyyppinen kone ja rekisteritunnukseltaan 12-0063.

Sellainen Rissalassa vieraillut kone oli tarkoitus tehdä ja malliksi valikoitui Italerin sarja. No, eipä siitä yksityiskohdiltaan aivan täysin vastaavaa syntynyt kun tuo sarja oli oikeastaan MV-22 tyyppiä, eli Merijalkaväen versio kyseisestä koneesta. No, hankin sitten hartsisen Black Dogin conversio setin jolla joitakin yksityiskohtia sai samankaltaistettua. Tämän lisäksi tein jonkin verran muutostöitä hiomalla ylimääräisiä patteja pois ja tekemällä styreenilevystä uusia, tankkauspuomi piti lyhentää jne. Siirtokuvat ovat Caracal Modelsin setistä, jossa oli tunnukset ja maalauskaavio USAF 12-0065 koneelle.

Italerin sarja oli tyypillinen tälle valmistajalle, ohjeet epäselvät ja osien sopivuus alle keskitason. Eniten harmitti se, että siivekkeet oli valettu kiinni siipeen suoraan asentoon, jolloin oletuksena että moottoritkin on silloin suoraan eteenpäin. Mitä vielä, pitihän ne moottorit saada tähän epätyypilliseen pystyasentoon ja silloin siivekkeet tietysti piti saada nyökälleen alaspäin. No, sahaamalla siivekkeet irti, laittamalla syntyneisiin koloihin valurankaa ja styreenilevyn suikaleet ja kitillä muotoilu niin suht koht mukavasti homma lopulta hoitui ja sain siivekkeet ulkoisesti näyttämään siltä kuin pitääkin. Moottorien ja potkurien kiinnitys oli tehty hieman hankalasti sisäpuolisten lukitusrenkaiden avulla, joten se aiheutti hieman harmaita hiuksia kun esim. moottoria ei päässyt ennakkoon kasaamaan täysin valmiiksi, vaan loppukasaus piti tehdä vasta kun moottori/potkurihässäkkä kiinnitetään siiven päähän.

Ei tämä projekti mennyt muutenkaan kuin Strömsöössä. Koneen pyrstö on noiden avoimien lastiovien takia ainoastaan yläreunastaan rungossa kiinni. No, siitä kun konetta nostin niin kuinka ollakaan pyrstö jäi kouraan ja kone tipahti lattialle ( kone oli jo lähes valmis, maalattu/lakattu ja siirtokuvat laitettu ), pikkuosia ei vielä, eikä moottoreita. Hetken katseltuani totesin, ei mitään hätää kaikki ehjänä ja pyrstö uudelleen kiinni. Konetta käännellessäni kuului lastiruumasta kolinaa, ajattelin että keulan lisälyijypallerot ovat irronneet keulasta…oli nekin, mutta oli siellä myös kaksi istuinta ohjaamosta! Siis irronneet liimauksesta ja mahtuneet tulemaan vielä ohjaamon ja ruuman välisestä oviaukosta!! No, mikä neuvoksi, ajattelin jo jättää istuimet kokonaan pois mutta ei sitä voinut tehdä kun ohjaamossa on noin isot lasipinnat muutenkin. Ei muuta kuin sahaamaan ohjaamon lasituksia irti ja onnistuihan sekin sitten vaikka pahaa pelkäsin. Istuimet uudelleen liimaten kiinni ja lasitukset takasin. Vielä tuolla lastiruuman lattian alla lyijypallerot iloisesti vieriskelee!

Kommentit

Kohtaamasi vaikeudet eivät lopputuloksesta näy. Asiallisen näköinen kalasääski. Jotenkin tämä kone kuuluukin rakentaa mootorit pystyasentoon,kuten olet tehnyt. :)
Paljon olet tehnyt töitä tämän härpäkkeen kanssa, mutta mitäs tässä lopputuksessa muka mättää? Ei mikään, jos kokonaisuutta katsotaan.
( Loppuiko nykysuihkarit/hävittäjät kesken Rinteen mallitehtaasta:D)?

Kiva, että olet tehnyt harvinaisen mallin tälle sivustolle ja on vaan taas niin hyvin tehty, että aivan turha on tällaisen nakkisormen pensseliukon alkaa niuhottamaan mistään.

Hieno on ja mielellään taas näytän tätä, niin kuin muitakin malleja(si) 90-vuotiaalle isälleni, joka on aina tehnyt käsillään kaikkea pientä ja opastanut meidät lapsensa joskus 60-70-luvulla pienoismallien pariin. ( Tosin minulle ja velipojalle kävi niin kuin muillekin silloisille mallien rakentajille, että ei niihin kärsivällisyys aina riittänyt ja koneet+laivat oli mitä oli.
Harmittaa, kun niistä ei ole yhtään jäljellä. Osa koneista tuhottiin kiinanpommeila tahallaan ja parhaimillaan meidän huoneen katossa oli varmaan 70-100 konetta roikkumassa ja aseteltu ilmataistelun mukaisesti, mutta sitten minulla vähän lipsahti leipomisen suhteen ja jätin rasvan hellalle ja unohdin sen siihen ja paloi koko omakotitalo:D ).
Ps. en ole leiponut 16.6.1972 jälkeen, mutta pullia olen syönyt.
Kiitos Veli-Matti ja Timo kommenteistanne!

Noiden moottorien asennon suhteen joo tämä on se lähinnä oikea silloin kun kone on paikallaan maassa tai rullaamassa, tosin lievästi etukenossa niiden pitäisi olla mutta Italeri ei siihen antanut mahdollisuutta. Timolle; -kyllä nykysuihkareita vielä riittää, mutta tuo Osprey sattui vain olemaan pinon päällimmäisenä ;-). Enkä nyt tiedä, mättääkö sinänsä mikään lopputuloksessa, mutta eipä tämä nyt hirveästi mieltä ylentänytkään. Motivaatio vain on silloin hieman koetuksella kun huomaa että ei mallin valmistajakaan ole ihan täysillä ollut mukana konetta suunnitellessaan. Tuo on Timo ollut todella murheellinen juttu tuo teidän tulipalo, lähes pahimpia mitä voi sattua kun ei henkilövahinkoja lasketa.
Markku Rinne kirjoitti:
Kiitos Veli-Matti ja Timo kommenteistanne!

Noiden moottorien asennon suhteen joo tämä on se lähinnä oikea silloin kun kone on paikallaan maassa tai rullaamassa, tosin lievästi etukenossa niiden pitäisi olla mutta Italeri ei siihen antanut mahdollisuutta. Timolle; -kyllä nykysuihkareita vielä riittää, mutta tuo Osprey sattui vain olemaan pinon päällimmäisenä ;-). Enkä nyt tiedä, mättääkö sinänsä mikään lopputuloksessa, mutta eipä tämä nyt hirveästi mieltä ylentänytkään. Motivaatio vain on silloin hieman koetuksella kun huomaa että ei mallin valmistajakaan ole ihan täysillä ollut mukana konetta suunnitellessaan. Tuo on Timo ollut todella murheellinen juttu tuo teidän tulipalo, lähes pahimpia mitä voi sattua kun ei henkilövahinkoja lasketa.
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
No olihan se aikamoinen juttu, varsinkin kun koin itseni syylliseksi. Malleja saa, mutta kaikki valokuvat lapsuudesta meni niin kuin rakkaat muistoesineet ja olihan mallitkin hieman muistoesineitä.. valokuvia ei rahalla saa.

Näen vieläkin kun ummistan silmäni sen näyn, että keittiön ikkunoista tulee liekit ja palo on levinnyt yläpohjaan, josta se tulee alas joka puolelle. Asuttiin ihan uudella Siilinjärven kk:lta noin 16 km:n päässä olevassa Vuorelan kylässä, josta Kuopioon oli vain 10 km ja Rissalaan 7.
Naapurit koetti soittaa apuun nuo palokunnat, mutta eivät lähteneet, koska Vuorela oli Siilinjärveä. Toisen kunnan alueelle ei ollut lupa lähteä siihen aikaan.

Siilin palokunta ( yksi vanha Natikka ja kaksi palomiestä) näki noin viiden kilsan päästä mustat savut ja kutsuivat heti Kuopiosta lisävoimia, eli virka-apua. No se oli jo myöhässä ja ne alkoi kastella vaan naapuritaloja, jotka jo alkoivat katoista savuamaan.
Olin 13 vuotias ja itkuhan se pääsi enkä voinut katsella moista näkyä ja läksin metsään.

Isäni nyt 90-vee on ollut aina optimisti ja löytää kyllä jokaisesta asiasta hyvät puolensa. Hän tuli sinne autokoulunsa oppilaan ajotunnilla saatuaan tiedon, että elämänsä työ palaa.
Tapasimme lähellä jo savuavia raunioita ja hän sanoi minulle ihan ensimmäisenä - muistan tämän ikäni:
"Elähän Timppa nyt itkua väännä. Sattuuhan niitä vahinkoja kenelle vaan. Talossa on tiiliseinät pystyssä ja sokkeli kasassa, eli alakerta ei ole seiniltään palanut kun se on betonia.

Pyyhkäistään palaneet paikat pois ja rakennetaan tilalle vaan uusi ja parempi talo. Äitisikin on naputtanut minulle koko ajan, että tuo keittiösn ikkuna on liian korkealla. Nyt pudotetaan se äitis mieliksi alemmaksi.
Voi ihmettä kun saisi tuollaisen optimistisen ajattelutavan perinnöksi. Kärsivällisyyden olen ehkä saanut perinöksi, mutta että löytää joka ikisestä huoinosta asiasta aina ensimmäisenä joku hyvä puoli, niin se on vuosien varrella huomattu aivan käsittämättömäksi lahjuudeksi. Vieläpä nytkysinkin kun ikää on ja muisti pätkii, niin iloisuutta riittää…
Jälkikasvun kanssa hämmästeltiin tätä ja viereen parkkeerattua Herculesta Rissalassa. Keli oli järkyttävä. Konetta esitelleet amerikkalaiset olivat taas hyväntuulisia ja kertoilivat laitteesta ja sen ominaisuuksista mielellään. Yläpuolen Gunship grey vaikuttaisi juuri sopivan sinertävältä. Minkä merkkistä maalia käytit?
Kiitos Antti kommenteistasi! Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä kone livenä, ei varmaankaan niitä maailman hiljaisimpia vispilöitä? Joo, silloin taisi olla aika sateista ja tuulista, näin ainakin valokuvien perusteella; www.airplane-pictures.net/photo/738434/12-0063-usa-air-force-bell-boeing-cv-22b-osprey/

Yläpuolen väri tosiaan Gunship grey ja maali Akan 72040 ( FS36118 ), mutta eipä sitä suoraan sellaisena voinut käyttää, jouduin vaalentamaan ja taittamaan sävyä sekoittamalla valkoista ja vaaleanharmaata sekaan. Koemaalauksessa tuli ensin jotenkin oudon violetin sininen enkä ollut siihen oikein tyytyväinen. Pohjamaalina harmaa Ultimate Primer.