Pienoismallit.net

Erävene

Pirkkalainen erävene 1200-1300 -lukujen taitteesta

Pienoismalli perustuu länsihämäläisen ja hämäläis-satakuntalaisen veneen malliin, joka on muodoltaan keulasta ja perästä jyrkästi lähes pystysuoraan nouseva. Sen vesilinjan pituus on koko veneen pituudesta vielä suurempi kuin savolaisveneessä. Keula ja perä nousevat vain vähän keskilaidan tasoa korkeammalle. Tämän tyypin veneet saattoivat olla hyvinkin suuria (esim. kirkkoveneet) käsittäen jopa 14-15 hankainparia. Tämä malli on tarkoitettu 3-4 miehelle käsittäen kaksi hankainparia. Todelliset mitat olisivat: pituus 6,75m ja leveys 1,43m. Mallin mittakaava on 1:15. Malliin on rekonstruoitu apupurje, jota ehkä käytettiin mentäessä avotuuleen. Sivutuulia ei veneen kiikkeryydestä johtuen voitu purjein ajaa. Purje oli suhteellisen pieni vain n. 4 neliömetriä johtuen veneen ominaisuuksista. Koska purjemateriaali oli sarkaa, joka varsinkin kastuessaan venyi, se vahvistettiin nahalla tai kaksoiskankailla diagonaaliviistouksin. Pääasiallisin liikuntamuoto oli kuitenkin soutaminen, joten masto purjeineen oli helposti poistettavissa ja se sopi hyvin veneen sisälle. Takiloinnin malli on suurelta osin saatu viikinkiveneistä. Peräsin on myös viikinkimallia tuettuna yläsidoksen lisäksi rungossa olevalla tapilla. Matalissa vesissä peräsin voitiin poistaa ja käyttää tarvittaessa melaa ohjailuun. Airojen hankaimet olivat puunhaaroista lisättynä sidoksilla, jotka pitivät airon paikoillaan ja mahdollistivat huopaamisen. Mallin varustukseen on tehty: jalkajousia, kaarijousia, kirveitä, miekkoja, keihäitä, pussitettu verkko, säkillinen viljan siemeniä yms., nuolia jousiin, runsaasti köyttä sekä pari tynnyrillistä esim. paloviinaa (eihän ylävesireissuja ilman sitä voinut tehdä :) - ja perinne jatkuu :) ).
Mallin rungon tekeminen alkoi kölipuun/steevien saahamisella 6mm:n vanerista. Kölipuuhun liimattiin pohjalauta sekä steeveihin kaiverrettiin punningit kylkilaudoitusta varten. Sitten ne kiinnitettiin alustavaneriin. Myös 6mm:n vanerista sahatut muotokaaret (9kpl) kiinnitettiin alustaan oikeille kohdilleen. Muotokaariin liimattiin leivinpaperi, koska ne eivät missään kohdin saaneet liimautua kylkilaudoitukseen eikä pohjalautaan kiinni. Sen jälkeen sitten laudoitus (lautoina 10x2mm lehmuslista), joka vaati usein laudan pahvimallin, koska sekä keulassa että perässä täytyi supistuksien mennä kohdalleen. Liimana oli epoksiliima keulassa ja perässä muuten Eri Keeper Plus. Kun laudoitus oli valmis, seurasi hionta, joka oli hyvä tehdä mallin ollessa vielä muotokaarien päällä. Samoin tässä vaiheessa porattiin reiät puunauloja varten ja niihin liimattiin coctailtikkunaulat, jotka hiottiin muotoon. Sen jälkeen runko irrotettiin alustasta ja muotokaarista.
Laitoihin pasutettiin ja liimattiin vielä reelinkilistat ulkopuolelle 5x3mm ja sisäpuolelle 4x2mm. Painokaaret pasutettiin ja liimattiin sitten sisäpuolelle muotokaarien kohdalle. Piitoiksi (poikittaistuiksi) tulivat etu- ja peräpenkkien tuet, soutupenkit ja maston tuki. ”Niittauksien” jäljet tehtiin naskalilla. Keula- ja peräpolvet tehtiin myös 10x2mm:n listasta ja ne tukivat keulan ja perän. Rungon vanhennus ulkopuolella tehtiin petsilakalla (Tikkurilan pähkinä) ja hiomalla sekä lopuksi pintaan puolikiiltävä Unica Super 20. Sisäpuolelle tuli ns. Roslagenin mahonki (terva+vernissa+havupuutärpätti) kahteen kertaan. Masto on 6mm:n mäntypyöröä kavennettuna yläpäästä ja raakapuomi 4mm:n pyöröä kavennettuna päistä. Takilan vanhennus on myös tehty petsilakalla ja Unicalla. Purje on pellavakangasta värjättynä kahvilla ja vahvistukset ovat räsymattonauhaa sekä reunoihin on ommeltu petsivärjätty pellavalanka. Hankaimet, plokit ja knaapit ovat tehty quatambu-puusta, koska se on kestävää ja helppoa työstää (alkuperäiset olivat tietenkin koivua tai muuta kovaa kotimaista puuta). Köydet ja rihmokset ovat erivahvuista petsivärjättyä kalastajanlankaa. Airot, peräsin ja mela ovat 10x3mm:n lehmuslistasta muotoiltuja.
”Tilpehööriin” veneen sisällä on käytetty: eri vahvuisia lehmus- ja tammilistoja, coctailtikkuja, grillitikkuja, 0,5-1mm:n peltiä, messingin palasia, 0,5-1mm:n rautalankaa, vahvaa karhunlankaa, hiekoitussepelin kiviä jne. Kerron tarkemmin, jos jotakuta kiinnostaa.

Hieman historian havinaa:
Hämeen heimo liitettiin 1200-luvun puolivälin aikoihin kiinteästi Ruotsin valtakuntaan ja katolisen kirkon piiriin lähinnä Birger-jaarlin toimesta. Siihen aikaan olivat vielä Ähtärin ja Keuruun seudut jylhien metsien peittämät, joissa lappalaiset metsästivät ja kalastivat. Hämäläisten asuttamat alueet päättyivät Toijalan (Akaa) seuduille ja siitä Tampereen seudulle saakka kuuluva alue oli muinaista Pirkkalaa. Pirkkala laskettiin kuuluvan siihen aikaan Satakuntaan. Vakinainen asutus päättyi Ruoveden seuduille ja pohjoinen Häme ja Keski-Suomi olivat hämäläisten ja pirkkalaisten omistuksessa olevia erämaakappaleita, jotka omisti joko yksi mies tai ne saattoivat olla kokonaisen kylän yhteisomistuksessa. Näitä erämaakappaleita sanottiin miehenmetsiksi. Hämäläisten ja pirkkalaisten pellot olivat pieniä ja hallanarkoja. Sen vuoksi heidän tärkein elinkeinonsa oli metsästys ja kalastus. Erämaakappaleille lähdettiin suurin joukoin keväällä toukotöiden jälkeen, kun vallitsevat tuuletkin olivat melkein myötäisiä lounaistuulia helpottaen liikkumista. He tulivat veneillä Näsijärven reittiä myöten ja siitä haarautuvia Ähtärin, Pihlajaveden ja Keuruun reittejä myöten kukin omalle alueelleen. Näillä matkoilla kulkivat tavallisesti eri talojen miehet yhdessä, sillä paikoin tarvittiin toisten apua vedettäessä veneitä telapuita pitkin koskien ohitse. Veneissä oli kalastusvälineitä, jousia ja keihäitä metsästystä varten, kirveitä ja työkaluja sekä myös miekkoja ja aseita mahdollisia kahakoita varten. Vesistöjen haarautuessa erämiesten joukko aina pieneni, kun kukin ryhmä suuntasi kulkunsa omaa eräpirttiään kohti. Jokaisella oli oma pirttinsä, joka oli rakennettu jonnekin suojaisaan lahdenpoukamaan heidän omalle eräpalstalleen.
He kuivattivat kalat auringonpaisteessa kapakaloiksi, joita käytettiin veronmaksuunkin. Kaloja myös suolattiin ja säilytettiin pytyissä viileissä maakuopissa. Erämiehet kaatoivat kaskia ja polttivat sen sekä kylvivät sitten kaskimaan. He polttivat tervaa ja joissakin paikoissa valmistivat rautaa soista ja järvistä saadusta rautamalmista. Pääasiallisena ravintona heillä oli kala, leipä ja nuotiolla paistettu metsäriista. Näin kului erämiesten kesä kiireessä ja kovassa työssä. Naiset, lapset ja vanhukset olivat kotona Pirkkalassa hoitamassa kotitiloja. Vasta syksyllä ennen jäiden tuloa erämiehet lastasivat veneensä täyteen kalaa, viljaa, metsän riistaa sekä edellisen talven turkiksia ja palasivat nyt vallitsevien pohjoistuulien saattamana jälleen kotiin. Miesten paluu oli suuri juhla pirkkalaiskylissä. Osa miehistä jäi eräpalstoille talviriistan ja turkisten pyyntiin odottamaan seuraavaa kevättä.
Tärkeä asia oli myös lappalaisten verottaminen. Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukon aikaan asti olivat lappalaiset olleet itsenäistä kansaa. Kun kuningas ei ollut saanut heitä alamaisikseen, tarjosi hän lappalaiset niiden omaksi, jotka saattaisivat heidät Ruotsin valtion alaisuuteen. Silloin lähtivät pirkkalaiset ja pakottivat lappalaiset taipumaan. Syntyi monia katkeria taisteluita, mutta ylivoimaa vastaan oli lappalaisten viimein taivuttava ja väistyttävä. Pirkkalaiset saivat kuninkaalta kirjeen, jossa lappalaiset luvattiin pirkkalaisten haltuun kaikkine veroineen ja lohivesineen sillä ehdolla, että antoivat valtiolle hallitusvallan tunnustamisen merkiksi muutamia kiihtelyksiä oravannahkoja. Pirkkalaiset hallitsivat lappalaisia Jäämerelle saakka ja kantoivat heiltä verot. Näin pirkkalaiset vaurastuivat. Heidän suuruuden aikansa kesti noin kaksisataa vuotta. Vanhojen perimätietojen mukaan viimeiset taistelut pirkkalaisten ja lappalaisten välillä käytiin 1400-luvun viimeisinä vuosina. Omistamistaan eräkappaleista, jotka menivät yleensä perintönä suvussa, pirkkalaiset maksoivat valtiolle veroa. Erämaat laskettiin kuuluviksi niihin pitäjiin, mistä niiden omistajat olivat
kotoisin. Pirkkalaisten erätalous päättyi vuonna 1552, kun kuningas Kustaa Vaasan käskystä erämaat määrättiin kruunun omaisuudeksi. Kuningas lähetti Savonlinnan päällikölle Kustaa Finkelle määräyksen siirtää savolaisia erämaille. Erämaiden omistajat saivat kuitenkin pitää erämaansa, jos muuttaisivat sinne pysyvästi asumaan. Muussa tapauksessa ne annettaisiin toisille. Pirkkalan erämaat saivat siten asukkaansa pirkkalaisista ja savolaisista.

Tärkeimmät lähteet:
- Osmo Perälä: Puuvene
- Björn Landström: Laiva
- Seppo Zetterberg: Suomen historian pikkujättiläinen
- Lauri Santamäki-Martti Helin: Pirkanmaan lukemisto
- Akseli Gallen-Kallelan maalaukset
- Eric Vasströmin ja Rafael Rindellin piirrokset
- Internet: Mannila-Savola suvun alkujuuret, lukuisat kuvat mm. aseista sekä muista yksityiskohdista
- Ruoveden ja Sysmän kirkkoveneet

Kommentit

En tiedä veneenrakentamisesta mitään, mutta ei voi kuin taaskin kerran ihailla tällaista skrätsiprojektia. Hienoa suomalaista kultuurihistoriaa. Historiataustoituskin on mainio.
RaimoK 11.1.2021 17:32 Vastaa lainauksella
Kai,
hyvin realistisen näköinen malli kädestäsi taas. Ja mielenkiintoinen historiikki.
Kuinka tarkkoja piirustuksia sinulla oli käytettävissä?
Tero Tyni 11.1.2021 20:44 Vastaa lainauksella
Tämä on hieno. Juuri olen lukemassa lahjaksi saamaani Suomen historiaa ja sattuman oikusta olen juuri tässä aikavaiheessa ja pirkkalaiset, hämäläiset ym. Birger Jaarlit tulevat tutuiksi. Nuo on mainioita nuo sen ajan kuninkaiden nimet: Maunu Ladonlukko ja Olavi Sylikuningas.

Ajankohtaan nähden pirkkalaisilla ja muillakin on ollut yllättävänkin korkeateknologista materiaalia. Jotenkin olen kuvitellut sen ajan veneet jotenkin alkeellisimmiksi. Hienosti kuvittaa veneesi tätä historian lukemista.

Paljoakaan en osaa sanoa veneestä muuta kuin hattua nostan.
Kiitoksia kommenteista Mika, Raimo ja Tero.

Lisäsin kuvan rungon linjapiirroksesta (Perälä: Puuvene). Suurin ongelma oli, kun kaarista ei ollut kuvaa kuin keskimmäisestä. Katselin mallia nimenomaa kirkkoveneistä. Hieman muutin toteutusta takilan takia. Ihan tarkkoja kuvia ei tietenkään sen ajan veneistä ole - on vain tarinoita ja taiteilijoiden näkemyksiä. Pirkkalaiset saivat kuitenkin paljon vaikutteita nimenomaa lännestä, joten monet yksityiskohdat peräytyvät viikinkeihin.
Hurjalta tuntuu että joku pystyy luomaan tällaisen, kun esikuva on noinkin kaukaa historiasta. Tosi hienosti kyllä toteutettu malli.