Pienoismallit.net

Handley Page Victor K.2

XL 231 "Lusty Lindy"

Handley Page Victorin osallistuminen Persianlahden sotaan alkoi elokuussa 1990, kun RAF:n 55. laivueen komentaja Wing Commander David Williams vastaanotti viestin jossa kerrottiin Irakin joukkojen hyökänneen Kuwaitiin. Laivue suuntasi välittömästi harjoituksesta Pohjois-Amerikan mantereelta kotitukikohtaansa Marhamiin. 55. laivue oli ainoa jäljelle jäänyt Victor-laivue, kun raskaat polttoainekuormat harvensivat konerivistöjä ja 1986 olikin lakkautettu koulutuslaivue 232. OCU (Operational Conversion Unit) ja 57. laivue. Tankkerit olivat joutuneet todella koville Falklandin konfliktissa ja loputkin elivät rakenteellisen virkaikänsä ehtoopuolta. Tarkoitus olikin lentää niillä "vähän ja nätisti" ja poistaa käytöstä jäljellä olevat kymmenen Victoria sitä mukaa kun ne saavuttavat poistoon tarvittavan määrän lentotunteja. Hussein aiheutti suunnitelmiin muutoksen ja 55. laivueen Victorit joutuivat tositoimiin kun ne saattoivat Lähi-itään suunnanneita Tornadoja ja Jaguareja tankaten niitä Ranskan ilmatilassa ja Välimeren yläpuolella. Joulukuuhun 1990 asti RAF:n VC10:t huolehtivat tankkerioperaatioista Bahrainista käsin kunnes Victorit lähetettiin avuksi Muharraqiin. Victorit tankkasivat enimmäkseen RAF:n Tornadoja, Buccaneereja, RAF:n ja Armee de l'airin Jaguareja mutta myös kaikkia muitakin koneita jotka olivat polttoainetäydennyksen tarpeessa. USA:n laivaston F-14A Tomcat lienee yksi epätavallisimmista Victorin periskoopista nähdyistä "janoisista asiakkaista". Victorit viettivät aikaa Bahrainissa useammalla eri komennuksella aina syyskuuhun 1993 asti jolloin ne kotiutettiin. 55. laivue lakkautettiin pian tämän jälkeen ja Victorin kunniakas ura RAF:ssä voitiin katsoa päättyneeksi.

Operaatio Granbyn aikana koneisiin maalattiin nokkamaalauksia. Hemaiseviin naishahmoihin liittyi 55. laivueen tunnuksessa ollut keihäs. XH 671 sai nimen "Sweet/Slinky Sue", XH 672 "Maid Marian", XL 164 "Saucy Sal", XL 231 "Lusty Lindy", XM 715 "Teasin' Tina" ja XM 717 "Lucky Lou".

Muutama kone säilyi romutukselta, Granbyn veteraaneista "Maid Marian" on RAF:n museossa Cosfordissa, "Teasin' Tina" Bruntingthorpessa rullauskuntoisena ja mallin kuvaama XL 231 on rullauskunnossa Elvingtonissa, ja sillä ajellaan pitkin kiitorataa lentonäytöksissä.

(Mainittakoon, että Bob Prothero sai kunnian olla viimeisin Victorilla ilmaan noussut kapteeni, kun XM 715 nousi vahingossa noin 10 metrin korkeuteen rullausnäytöksessä Bruntingthorpessa 2009. Tuulenpuuska auttoi informaatiokatkosta: kaasuvipuja ei siirretty tyhjäkäynnille välittömästi kapteenin komennon jälkeen. Kesti muutaman sekunnin, ennen kuin Prothero sai kaasun pois. Tuona aikana kone ehti nousta kuitenkin jo lentoon. "She wanted to fly" sanoi haikealta ja ilahtuneelta vaikuttanut Bob.)

Great Wall Hobbyn sarja tarttui mukaan jokin aika sitten. Joskus aikoinaan rakentelin Revellin pakkaaman ikivanhan Matchboxin mallin (joka ei nyt loppujen lopuksi niin mörkö sarja ole, siitäkin saa suht pienellä vaivalla ihan siedettävän näköisen). Airfixin uutta sarjaa mietin hetken, mutta säilytystilarajoitteisena kiinnostuin pienen mittakaavan sarjasta varsinkin kun olin nähnyt tapahtumissa pari GWH:n sarjaa rakennettuna ja rakentajien kertoman mukaan sarja oli hyvä. Niinkuin se onkin. Osat käyvät paikalleen eikä mitoissa tai muodoissa ole mitään kummallisuuksia.

"Lusty Lindyn" siirtokuvat ovat Kits-Worldin tuotantoa. Hemp (camouflage beige) ja pintalakka Akanilta, light aircraft grey Humbrolin purkista. Paneelirajoissa Tamiyan harmaata panel lineria ja Abteilung 502:n öljyväristä sotkettu litku. Säistämiset öljyväreillä ja Vallejon pigmenteillä.

Pitkään jo näytti siltä että tämähän syntyy suoraan laatikosta muttei se taaskaan ihan niin mennytkään. Ainoat osat tosin jotka korvasin omatekoisilla, ovat rungon päällä olevat antennit. Ne olivat turhan järeää tekoa. Keltainen antenni on 0,25 mm styreenilevystä tehty. Loran- navigaatioantennin jalat 0,25 mm styreeniä ja päällä 0,3 mm messinkitankoa.

Eipä varmaankaan arvanneet 40-luvun lopulla korkealla lentävää ydinpommittajaa hahmotelleet Reggie Stafford ja Godfrey Lee, että 40 vuoden päästä siitä tankataan jenkkilaivaston hävittäjiä.

Referensseinä:
-Andrew Brookes: Victor Units of the Cold War, Osprey
-Steve Hazell: Handley Page Victor, Warpaint
-Martin ja Pete, oppaat RAF:n museolta Cosfordista

Kommentit

Vaikuttava ilmestys. Katoin ekana että 72-mittakaavaa, mutta tekstin luettua hämmästyin. Uppoviivat aika järeitä tuohon mittakaavaan, mutta se on GWH:n vika, ei mallarin.
Upea tuotos!! Minullakin vähän leuat loksahtivat kun näin mittakaavan..😜 Kateellinen olen tuollaisen lopputuloksen tekijälle… Mutta oppia imen🙂
Siistiä jälkeä on saatu aikaiseksi skaalassa, joss enempi totuttu näkemään vain liikenneilmailun koneita. Vaikka samaa kokoluokkaahan tämä taitaa olla? Mallissa mitään moittimista, ainoastaan näissä nykyisissä, varsinkin taisteluun osallistuneissa, värikaavioissa. Kovasti ovat yksitoikkoisia. Malli sopii alustaansa kuin nenä päähän.
Onnistunut Victor. Samaa mieltä Tervon kanssa nykyisten länsikoneiden tylsistä kaavioista ja low-visibility merkinnöistä. Tämähän on tosin koneita käyttävien ilmavoimien,ei mallarin vika. Persianlahden aikaisissa koneissa sentään väriläiskinä taidetta nokassa,kuten mallissasikin.
Edellisiä kompaten, mittakaavan olettaisi rakennusjäljen perusteella olevan puolta isompi, hienosti olet saanut yksityiskohtia näkyviin tässäkin kokoluokassa. Mielenkiintoinen oli myös tuo taustatarina, kiitos siitä. Alusta sopii myös hyvin tämän koneen kanssa ja tuo eloa kokonaisuuteen kun kone muuten on tuttuun tyyliin tähän aikakauteen aika monotoninen.
Kiitoksia kommenteista.

Tylsän värinenhän tämäkin on. Aiempi vihreä/harmaa/valkoinen maalauskaavio olisi visuaalisesti paljon miellyttävämpi. Mutta minkäs teet.

Liikennekoneisiin verrattuna mikään iso tämä ei ole, pituus 24,5 ja kärkiväli 25 cm eli tuollaista A319-320 kokoluokkaa. Ei siis ihme, että RAF muunsi liikennekoneita tankkereiksi, TriStariin mahtui sama määrä jaettavaa polttoainetta kuin kahdeksaan Victoriin.

Alusta näytteli hyvin englantilaista tukikohtaa Vulcanin alla, nyt saatte päättää vihertääkö ruoho liikaa Bahrainia ajatellen vai onko tässä jo palattu komennukselta?:)
Upea teos Antilta jälleen siviilikoneiden jälkeen. Hienosti tehdyt skrätsiosat, koska ei niistä erota onko ne sarjassa vaiko ei.
Maalaus on monotoominen, mutta se on vain hyväksyttävä ja kuitenkin se on tasainen eikä pienet siirtikset hopeoi mistään.
Tuo mallikertomus/historian kertomus on sitä mitä toivoisi muiltain varsinkin kun tekee jotain muuta kun jonkun Me Bf-109:n normaaliin kuosiin.
Hep, ammattimies, hep ammattimie..lauloi aikoinaa Esa Pakarinen.
Ja kyllä kai siellä Bahrainissa täytyi olla monenmoista ruohoa.
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Niin maassa kuin sotilailla ja Husseinin joukoillakin. Siis ruohoa.
1/144 skaalassa totuudenmukaisen mallin tuottaminen on aina haastava tehtävä, Helpoiten se tietysti onnistuu, jos esikuva on mahdollisiman iso, jolloin mallin kokonaiskuvasta tulee sopivankokoinen. Jotkut kuitenkin nillittävät yksityiskohtienkin perään ja jos yksityiskohdat eivät ole kunnossa, niin too bad.

Jotkut kuitenkin ymmärtävät, että tässä mittakaavassa ei vaan pysty toteuttamaan niitä yksityiskohtia, joita pystyy toteuttamaan isommissa mittaskaaloissa.

Nämä lähtökohdat huomioiden todella hienosti toteutettu malli.

yt.
MK
Kiitokset, Timo ja Mika.
Hieno on. Aikamoinen peto ja ilmestys. Hienosti rakennettu malli. Haaveena on joskus rakentaa Falklandien aikainen Victor.
Kiitos kehuista. Tätä GWH:n sarjaa voin lämpimästi suositella jos vain mittakaava on mieleinen.
Vaikuttava ilmestys. Melkoista hienosäätöä on 144 skalassa näprääminen. Äkki katsomalla voisi olla suurempi mittakaavainenkin kone. Onnistunut lopputulos. Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta on tuo väri, Hemp. EIko muut britti koneet olleet lähinnä Desert Pinkillä ylimaalattuja.

E-P
Kiitoksia. Sinänsähän tuo Hemp ei liity millään tavalla Desert Stormiin, se juontaa juurensa 1980-luvun alkupuolelle, kun RAF maalasi Victorit, VC10:t, Nimrodit ja tiedustelu -Canberrat tuolla sävyllä.

Lentolaitteista ainakin Tornadoissa ja Jaguareissa käytetty Desert Pink on taasen nimenomaan erikoisväri, sitä kokeiltiin Kyproksella 80- ja 90-lukujen taitteessa ja ilmeisesti havaittiin toimivaksi noissa olosuhteissa. Desert pinkin huomattiin kuitenkin tummuvan ja kuluvan nopeasti. Paikkamaalina alkuun käytettiin maakalustoon kehitettyä "Leyland blush" -väriä joka oli tietenkin hieman erivärinen. Tästä syystä Persianlahden Tornadot ja Jaguarit olivat operaation loppupuolella todella kirjavia ja kulahtaneita.
Ahaa, no nyt valkeni. Kun asiaa muistelee, niin briteillähän on pitkät perinteet tiedustelulentokoneiden erikoisista värityksistä. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, miten tuohon Hemp sävyyn on päädytty.Todennäköisesti kompromissi, johon kukaan ei ollut todella tyytyväinen… ;) Kiitokset yleisselvityksestä.

E-P