Handley Page Victor K.2
XL 231 "Lusty Lindy"

Operaatio Granbyn aikana koneisiin maalattiin nokkamaalauksia. Hemaiseviin naishahmoihin liittyi 55. laivueen tunnuksessa ollut keihäs. XH 671 sai nimen "Sweet/Slinky Sue", XH 672 "Maid Marian", XL 164 "Saucy Sal", XL 231 "Lusty Lindy", XM 715 "Teasin' Tina" ja XM 717 "Lucky Lou".
Muutama kone säilyi romutukselta, Granbyn veteraaneista "Maid Marian" on RAF:n museossa Cosfordissa, "Teasin' Tina" Bruntingthorpessa rullauskuntoisena ja mallin kuvaama XL 231 on rullauskunnossa Elvingtonissa, ja sillä ajellaan pitkin kiitorataa lentonäytöksissä.
(Mainittakoon, että Bob Prothero sai kunnian olla viimeisin Victorilla ilmaan noussut kapteeni, kun XM 715 nousi vahingossa noin 10 metrin korkeuteen rullausnäytöksessä Bruntingthorpessa 2009. Tuulenpuuska auttoi informaatiokatkosta: kaasuvipuja ei siirretty tyhjäkäynnille välittömästi kapteenin komennon jälkeen. Kesti muutaman sekunnin, ennen kuin Prothero sai kaasun pois. Tuona aikana kone ehti nousta kuitenkin jo lentoon. "She wanted to fly" sanoi haikealta ja ilahtuneelta vaikuttanut Bob.)
Great Wall Hobbyn sarja tarttui mukaan jokin aika sitten. Joskus aikoinaan rakentelin Revellin pakkaaman ikivanhan Matchboxin mallin (joka ei nyt loppujen lopuksi niin mörkö sarja ole, siitäkin saa suht pienellä vaivalla ihan siedettävän näköisen). Airfixin uutta sarjaa mietin hetken, mutta säilytystilarajoitteisena kiinnostuin pienen mittakaavan sarjasta varsinkin kun olin nähnyt tapahtumissa pari GWH:n sarjaa rakennettuna ja rakentajien kertoman mukaan sarja oli hyvä. Niinkuin se onkin. Osat käyvät paikalleen eikä mitoissa tai muodoissa ole mitään kummallisuuksia.
"Lusty Lindyn" siirtokuvat ovat Kits-Worldin tuotantoa. Hemp (camouflage beige) ja pintalakka Akanilta, light aircraft grey Humbrolin purkista. Paneelirajoissa Tamiyan harmaata panel lineria ja Abteilung 502:n öljyväristä sotkettu litku. Säistämiset öljyväreillä ja Vallejon pigmenteillä.
Pitkään jo näytti siltä että tämähän syntyy suoraan laatikosta muttei se taaskaan ihan niin mennytkään. Ainoat osat tosin jotka korvasin omatekoisilla, ovat rungon päällä olevat antennit. Ne olivat turhan järeää tekoa. Keltainen antenni on 0,25 mm styreenilevystä tehty. Loran- navigaatioantennin jalat 0,25 mm styreeniä ja päällä 0,3 mm messinkitankoa.
Eipä varmaankaan arvanneet 40-luvun lopulla korkealla lentävää ydinpommittajaa hahmotelleet Reggie Stafford ja Godfrey Lee, että 40 vuoden päästä siitä tankataan jenkkilaivaston hävittäjiä.
Referensseinä:
-Andrew Brookes: Victor Units of the Cold War, Osprey
-Steve Hazell: Handley Page Victor, Warpaint
-Martin ja Pete, oppaat RAF:n museolta Cosfordista
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.