Pienoismallit.net

Focke-Wulf Triebflügel

Saksalaisia insinöörejä ei sodan lopulla voinut syyttää ainakaan mielikuvituksen puutteesta. Focke-Wulf Triebflügel suunniteltiin pystysuoraan nousevaksi torjuntahävittäjäksi. Voimanlähteenä oli tarkoitus käyttää siipien kärkiin asennettuja patoputkimoottoreita. Koko rungon osa,johan siivet kiinnittyvät olisi ollut pyörivä ja siipien kulma säädeltävissä. Nousu olisi siis tapahtunut helikopterin tavoin ja vaakalentoon siipien asentoa olisi taas muutettu. Patoputkimoottorien käynnistykseen tarvittava nopeus olisi saavutettu pienillä rakettimoottoreilla,jotka olisivat aluksi pyörittäneet siipiä. Aseistukseksi suunniteltiin neljää tykkiä (MK108,MK 213).Huippunopeus olisi ollut luokkaa 1000 km/h. Mikäli suunnitelma olisi edennyt piirrustuspöytää pidemmälle olisi ongelmia taatusti ollut tiedossa ainakin nousuun ja laskuun liittyen. Amerikkalaiset kokeilivat konseptia sodan jälkeen ainakin Convair Pogo ja Lockheed XFV koneissa,joista kumpikaan ei edennyt prototyyppiä pidemmälle. Molemmissa oli tosin potkuri koneen keulassa. Laskeutuminen koneilla oli hankalaa olemattoman näkyvyyden takia.

Ostin Amusing Hobbyn sarjan aikoinaan nopeaksi maalinkuivumismalliksi. Sellaisena se ei toiminut,koska sarjan laatu aiheutti ikävän yllätyksen. Pari rakentamaani valmistajan panssarimallia ovat olleet laadukkaita,mutta tässä oli ongelmia sovitteissa ja valujälkikään ei ollut kauhena hääviä. Malli päätyi koekaniiniksi mm. metallimaalien ja chippailulitkun käytössä. Maaleina Alclad ja Mr. Hobby.

Kommentit

Onpa hassun näköinen lentolaite, tulee mieleen lasten piirroselokuvat ja kuuraketti ;-). Varmaankin tekniikka olisi tuottanut ongelmia ja varsinkin juuri laskuun liittyen…vai olisiko koneesta tullutkin Saksalaisten oma Yokosuka? Nuo pyöränsuojat ovat muuten aika veikeän näköisiä, ihan kuin leppäkertun siivet ;-).

Kaikin puolin siistiä työtä ja erittäin hyvin on maalikokeilut ja chippailut onnistuneet myöskin. Hieno ja ainakin harvinainen malli!
Rakennuksen aikaiset ongelmat eivät välity valmiista mallista, eli rakentajan voidaan katsoa onnistuneen.

Olikohan laskussa tarkoitus hyödyntää rakettimoottoreita vai oliko laskeutuminen sivuseikka? Amerikkalaisten projektit samasta aiheesta olivat mielenkiintoisia (kuten myös Sea Dart -vesikone) ja niissäkin hankalimmaksi taidettiin kokea vajoamisnopeuden arviointi nimenomaan laskussa.

Itselleni tulee tästä laitteesta mieleen aina se hetki kun siipirakennelman runkolaakeri hirttää kiinni. Se on kova jätkä joka jatkaa tehtävän loppuun.:)
A Lappalainen kirjoitti:
Itselleni tulee tästä laitteesta mieleen aina se hetki kun siipirakennelman runkolaakeri hirttää kiinni. Se on kova jätkä joka jatkaa tehtävän loppuun.:)
Heh, tosiaankin :-). Olisikohan kovin montaa halukasta ollut ensimmäisen koelennon tekemään?
Ensimmäinen koelento olisi varmaan tehnyt lentäjän elämästä erittäin jännittävän mutta lyhyen.
Mieleen tulee että kuinka moni näistä saksalaisten järjettömistä ideoista syntyi kun insinööriä uhkasi komennus itärintamalle…

Mallissa ei kyllä näy ongelmat, todella hyvää jälkeä.
Kiitoksia kommenteista Markku,Antti ja Lasse. :)