Pienoismallit.net

Tonavan vartija

Roomalaisten apujoukkojen sotilas noin vuoden 200 jaa. paikkeilla.

Tämä figuuri on jatkumoa tavoitteelleni tehdä sarja figuureita, jotka kuvaavat roomalaisten sotilaiden ulkoasun muutosta tasavallan ajalta myöhäisantiikkiin.
Kokoelma karttuu hitaasti, mutta karttuu kuitenkin.

Figuuri kuvaa Rooman apujoukkojen (auxiliarii) sotilasta Tonavan rajalta (Limes) toisen vuosisadan lopulla tai kolmannen vuosisadan alussa jälkeen ajanlaskun alun. Alaotsikossa annettu vuosi 200 on vain suuntaa antava ja perustuu sotilaan varustukseen, pääasiassa kypärään.

Rooman armeija koostui Mariuksen uudistusten jälkeen täysin raskasaseisista legioonalaisista. Legiooniin puolestaan kelpuutettiin vain Rooman kansalaisia. Taistelukentällä tarvittiin kuitenkin myös kevytaseisia, ratsuväkeä jne. ja lisäksi tarvittiin enemmän sotilaita. Sillä oli rajansa mitä Rooma itse pystyi tuottamaan.

Ratkaisuna tähän ongelmaan olivat apujoukot, jotka oli koottu provinssien asukkaista, jotka eivät olleet kansalaisia. Monesti nämä joukot säilyttivät pitkälle omat kansalliset erikoispiirteensä ja osaksi myös varusteensa, mutta ulkoasussa näkyi myös selvä "roomalaistuminen". Tietyt erot säilyivät satoja vuosia verrattuna legiooniin. Esimerkiksi kuuluisaa levyhaarniskaa, lorica segmentata, ei tiedetä koskaan olleen apujoukkojen käytössä, vaan nämä käyttivät pääosin rengashaarniskaa. Toisaalta legioonalaisillakin oli kautta Rooman armeijan historian käytössä rengashaarniskoita, ja levyhaarniska hävisi suhteellisen nopeasti myös legioonista. Ei sen takia, että se olisi ollut huono varustus, vaan sen valmistamisen ja ylläpidon teknisen vaikeuden ja kalleuden takia.

Apujoukkojen sotilaille oli usein luvattu palkkioksi palvelusajan päätyttyä Rooman kansalaisuus. Tämä oli varmaankin yksi merkittävä syy sotilaille Rooman armeijaan värväytymiseen, mutta pitää muistaa, että monessa heimossa oli ollut aina tapana, että soturit palvelivat jotain ylimystä, eli sotilaan ammatti ei ollut provinssien asukkaille mitään uutta ja ihmeellistä. Apujoukot toimivat täysin Rooman armeijan osana, eivätkä esimerkiksi välttämättä jäänneet heimonsa tai kansansa omalle vaikutusalueelle. Mitä pidemmälle Rooman historiassa edetään, sitä hämärämmäksi käyvät erot varsinaisten legioonien ja apujoukkojen välillä. Caracallan annettua kansalaisuuden kaikille valtakunnan ihmisille, hävisi yksi perustavaa laatua oleva tekijä legiooninen ja apujoukkojen välillä. Figuuri sijoittuu tähän murroskohtaan Rooman historiassa. Jako apujoukkoihin ja legiooniin kuitenkin pysyi vielä jonkin aikaa olemassa, mutta Rooman armeija oli muuttumassa, ja myöhäisantiikissa termit olivat lopulta kadonneet lähes täysin. Siitä myöhemmin, kun ajankohtaa kuvaava figuuri valmistuu.

Sotilaamme on varustettu melko tyypilliseen apujoukkojen varustukseen Rooman pohjoisilla alueilla. Miehellä on roomalainen sotilasviitta, joka oli tavallinen sekä legioonilla, että apujoukoilla. Sen sai napitettua edestä ja siinä oli tukeva huppu suojaamaan päätä talven viimoilta ja syksyn sateilta. Asuste oli luultavasti raskas, mutta suojasi hyvin kantajaansa välimeren ihmisten näkökulmasta katsottuna melko ankarilta olosuhteilta Tonavan varrelta aina skotlannin rajoille asti.
Haarniskana miehellä on normaali rengaspanssari. Sen alla on talviolosuhteisiin sopiva pitkähihainen tunika. Jalassa on pitkät housut, jotka eivät olleet roomalaisille normaali varuste, mutta apujoukoilla yleisiä. Kuitenkin Germanian ja Britannian raja-alueilla myös aidot roomalaiset alkoivat käyttämään housuja käytännön syistä. Talvi on ankara opettaja. Saappaat sotilaalla ovat kunnon talvijalkineet varustettuna lämpimillä säärystimillä. Ollaan kaukana etelä-Euroopan roomalaisten avoimista sotilassaappaista, jotka olivat sandaalimaisia.
Päässä miehellä on niin sanottu apujoukkojen ratsuväen kypärä malli E, jota käyttivät nimestä huolimatta sekä jalka- että ratsuväki. Kypärän esikuva on löydetty Heddernheimistä läheltä Frankfurtia ja pikaisen googlettamisen perusteella sitä on käytetty noin 180 - 250 jaa. välisenä aikana, mutta on syytä muistaa, että aikamääreet ovat vain suuntaa antavia. Kyseessä on ollut rautakypärä, joka on ollut koristeltu pronssilla. Valokuvien perusteella olisin voinut maalata myös kypärän etuosan pronssiseksi, mutta tämäkään versio ei ole väärin.
Aseena sotilaalla roikkuu oikealla kyljellään perinteinen gladius. Miekan kantopuoli on figuurissa oikein. Rooman armeijassa rivisotilaat kantoivat miekkaa oikealla ja tikaria vasemmalla. Upseereilla usein miekka oli vasemmalla puolella. Syy oli käytännöllinen: Muodossa taistellessa miekan sai paremmin esiin oikealta, koska vasemmalla puolella oli tiellä isokokoinen kilpi. Varsinkin legioonalaisten suorakaiteen muotoisten scutumien kohdalla tämä oli selkeää. Tällä sotilaalla on kuitenkin apujoukkojen vakiovaruste, eli ovaalin muotoinen scutum. Myös legioonat käyttivät ovaalin muotoisia kilpiä, mutta keisariajan alusta pari ensimmäistä vuosisataa oli aikaa, jolloin legioonien kilvet erosivat merkittävästi apujoukkojen vastaavista juuri muotoilunsa johdosta. Tällä aikavälillä ovaali kilpi viittaa selvästi apujoukkoihin. Myöhäisantiikissa kilvet alkoivat hiljalleen vaihtua pyöreisiin kilpiin. Roomalaisten kilvet olivat yleensä puisia. Laminoituna useammasta kerroksesta, varustettuna kilven kupuralla ja päällystettynä nahalla. Kilpien reunat oli normaalisti suojattu kupari- tai pronssireunuksella. Tulkintani tässä figuurissa on, että apujoukkojen kilpi oli rakennettu samalla tavalla.
Kädessä sotilaalla on kaareva pitkä rautainen miekka. Kyseessä on "falx", traakialaisten ja daakialaisten käyttämä sirppimäinen ase. Apujoukkojen sotilaalla kyse on selvästi sotasaalisaseesta. Todennäköisesti daakialaisia vastaan käydyssä taistelussa saaliiksi napattu. Vastaavien aseiden tuottamaan ongelmaan oli roomalaisilla Daakian sodissa ratkaisuna kehittää legioonalaisille oikeaan käteen käsihaarniskat, jotka olivat kasattu samaan tyyliin kuin levyhaarniskat. Asetyyppi oli siis roomalaisille tuttu, ja sellaisen omiminen omaan käyttöön on täysin uskottava skenaario. Sotilaan varsinaisen pääaseen Gladiuksen aika alkoi kuitenkin tässä vaiheessa olla jo ohi. Tulevina vuosikymmeninä gladius hiljalleen poistui ja tilalle tuli spatha, joka oli oli jo pitkään ollut roomalaisten ratsuväen joukkojen miekkana. Tässä siis kuitenkin sotilaalla on vielä vyöllänsä lyhyempi gladius.

Figuuri oli miellyttävä tehdä, ja talvisen alustan tekeminen inspiroivaa. Itse jalusta on jälleen pikkuveljeni tilauksestani 3D printtaama muovijalusta, jonka olen maalanut muistuttamaan marmoria.

Linkki kuvakansioon:

TimoR68.kuvat.fi/kuvat/Pienoismalleja/Auxiliarii%20III%20vuosisata%20jaa./

Timo

Kommentit

Matti M 7.12.2020 20:42 Vastaa lainauksella
Hieno figuuri. Valot ja varjot hyvin kohdillaan, kypärä, miekka ja rengaspanssari näyttää siltä miltä pitääkin eli metallilta, samoin nahkavyöt & hihnat. Kilpi on kuten edellisessäkin figuurissasi erinomainen, samoin luminen alusta heinineen.
Hyvä tietoisku Rooman apujoukoista ja sotilaan varusteista.
Kiitos
Hieman haparoiva tietoisku, koska en löytänyt lähdeteoksiani ja kirjoitin ulkomuistista, mutta asioiden pitäisi olla aika kohdallaan.
Nyt on kaima tehnyt hienon mallin.
Historiikki avaa taas tietämystä - varsinkin kun sitä ei ole kopioitu mistään Wikipediasta. Ja jos olet tuon aikakauden tuntija, niin uskottavaa kirjoitusta.

Taidokkaasti varjostukset saatu kohdalleen ja pirun tarkkaa työtä koko malli.
Klikkasin tuon linkkisi ja sieltä voi näköjään suurennella kuvia ja hiirulaisella kulkea koko kuvan läpi. Tämä on jo rohkea teko sinulta, koska tuollainen suurennus vie yleensä mallilta jalat alta, mutta ei vie tältä.
Tietenkään tuossa mitassa ei kaikki ole ihan skarppia suurennuslasilla katsottuna, mutta jos kädessä näkyy jopa jänteet, niin on aika nostaa hattua.
Upeaa Timo

Tv. Timo
Kiitoksia

Joo, rohkea rokan syö ja uhkarohkea jotain muuta.
Kuvat saa tosiaan sivuillani täysikokoisiksi, mikä on maalaukselle hyvin armotonta. Mutta ainakin näkee mitä on tehty.

Timo