Pienoismallit.net

AIRACOBRA Bell P-400

Белый как снег

Eduardsin Dual Compo, Limited Edition paketti Nro 1120, eli paketissa on kahden koneen osat.
Белый как снег = Valkoinen kuin lumi. Koneen pinta koettaa esittää karkeaa mattavalkoista, niin kuin ne maalattiin ja alempana offtopicissä on Neukkujen maalausohjeet talvicamolle. Kertokaa mielipiteitänne, kiitos.

Päätin tehdä talvimaalauksen ihan ohjeiden mukaan Murmaskissa palvelleen herra Yuri Petjakovin koneen.
Tästä piti lähteä kyselemään täältä sivustoilta jo vaikka mitä. Keskusteluista sain kivasti vinkkejä, joitain pirroksia ja jopa referenssikuvia samanlaisesta koneesta.

Kyselin myös Venäjän puolelta Viipurin tutulta mallarilta, että voisiko hän ottaa selville millä maalilla ja miten talvella -42 - 43 maalattiin Murmanskin koneet. Hän teki ison työn ja laittoi tulemaan löytämänsä kirjoituksen, joka on offtopicinä alempana.
Onneksi monet asiaan enemmän vihkiytyneet ottivat aktiivisesti osaa myös tällä sivustolla laittamiini kyselyihin ja sain mallin edes tuohon kuosiin.
Työmäärä ei ollutkaan vähäinen, mutta johtuen eniten omista mokailuista.

Sarjassa on kolme valurunkoa / kone. Etsiosia yksi arkki neljään kertaan ja onneksi olikin, sillä moni oli pienempi kuin satiaisen suvunjatke ja niitä lenteli kadoksiin useita. Kuitenkin tavoite oli saada malli jotakuinkin näyttämään esikuvaltaan ja pinta niin, että siinä ei näkyisi pensselinjälkiä. Esikuvan toteutus ei onnistunut kyljissä olevien punatähtien suhteen, mikäli tänne sivustolle laittamani kysymyksiin saamani vastaus Jari B:ltä on oikein.?

Ei mikään helppo päästä alaotsikon kuosiin, eli vissiin itse Joe-sedän kenraaleilleen antaman käskyn mukaiseen maalaukseen ??:Белый как снег joka on "Valkoinen kuin lumi", ja maalattin pohjoisessa viimeistä kertaa alkutalvesta -42 paikallisen ilmavoimien käskyllä ja vissiin ilmavoimien kenraalien noudattamasta Isä Aurinkoisen käskystä, josta tässä jonkunmoinen käännös Venäjällä ilmestyvästä lehdestä: ( Joka on ihan kivaa luettavaa, varsinkin jos tekee Neukkukoneita ja miksikäs ei muitakin).
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Tässä on osa Aviakollektsiya-lehden artikkelia Neuvostoliiton lentokoneiden talvimaalauksesta:
VALKOINEN KUIN LUMI. Tämän talvisuojan tulee olla juuri niin. Kuitenkin osoittautui, että monet valkoiset
pigmenttien (esim. sinkki ja lyijyvalkoinen) heijastusspektri on ultraviolettialueella hyvin erilainen kuin
lumispektri. Tämä mahdollisti erikoiskuvauksen avulla ilma-alusten helposti havaitsemisen lumipeitteestä,
paljaalla silmällä näkymätön. Lokakuuhun 1941 VIAM kehitti MK-7-maalin, jota ei ole purettu ja joka on ultraviolettispektrissä.
Maali koostui pastasta (liitu, laimennettu vesi alkoholilla ja 0,1-0,2% ultramariinin lisäaine liidun poistamiseksi (
keltaisuus) ja kiinnitysaine (kaseiiniliima sekoitettuna veteen). Pasta ja kiinnitin sekoitettiin välittömästi ennen käyttöä suhteessa 6:1,
suodatetaan ja laimennetaan käyttöviskositeettiin vedellä. Maali levitettiin suoraan kesän naamiointiin kahdessa kerroksessa:
ruiskupistoolilla tai yhdessä tai kahdessa kerroksessa harjalla. Värin oli oltava tasainen, ilman karheutta, ja sen läpi sen täytyi olla
"Päämaali on hieman näkyvissä". Rakeiden koosta riippuen liitu talviväri "söi" 10 -
150. joukkue I.S.:n johdolla Polbin saapui Siperiasta eteen kesällä 1941 SB-pommikone
naamiointi levisi jo vuonna 1939 vihollisuuksien aikana Mongoliassa 25 km / h nopeudella. Vähentäen merkittävästi
nopeutta ja jopa vähentää sen olemattomaksi, se oli mahdollista käsittelemällä maalatut pinnat hiekkapaperilla tai vain karkealla liinalla kuivuneen kerroksen päälle, mutta tällaiset toimenpiteet etulinjan olosuhteissa näyttivät vähän todellisilta. MK-7: ää käytettiin kahdella tavalla.
12. lokakuuta 1941 annettujen ohjeiden mukaan se peitti kaikki ylä- ja sivupinnat lukuun ottamatta
tunnistemerkit
. Tässä muodossa sen piti pitää yllä kevääseen asti lumenväri.

Kun lentokentälle ilmestyi sulaneita laikkuja, maali oli osittain pestävä pois ja kun lunta oli hyvin vähän,
valkoinen pinnoite poistettiin kokonaan vesi- tai soodaliuoksesta. Toisessa tapauksessa, jota ei mainita tilauksissa,
mutta käytettiin käytännössä melko usein, valkoista maalia levitettiin täplinä, mikä muodosti talven naamioinnin. Samaan aikaan,
erilaisia ​​vaihtoehtoja väriyhdistelmille oli mahdollista, mikä riippui teknikoiden mielikuvituksesta ja määrästä
saatavilla olevasta valkoisesta maalista. Teollisuuden talvella valmistamat lentokoneet tilattiin maalata MK-7 kesän aikana
naamiointi suoraan tehtaissa. MK-7 oli melko hauras ja jos pinnoitetta ei uusittu, se kului vähitellen,
paljastaen sen kesävärin: talven loppuun mennessä koneisiin ilmestyi niin sanottu "kevät" naamiointi.
Liitu MK-7: n lisäksi oli sen modifikaatioita MK-7Sh, jotka perustuivat kipsiin ja MK7F: ään (vedellä laimennettu liitu,
alkoholi ja formaliini). Liidun puutteen vuoksi kehitettiin ja testattiin muita valkoisia pestäviä maaleja vuonna 1942: C-1,
C-4a ja B käyttäen alabasteria, kalkkia tai kipsiä. Tammikuussa 1942 ammattiliiton "Lakokraspokrytie" toimisto ehdotti valkoista
maaliformulaatio päätaidehallinnolle Uralin kipsin perusteella. Maali, nimeltään AB-1,
valmistettu Permissä ja palvellut Su-2-lentokoneiden maalaamiseen tehtaalla nro.
135 evakuoitiin siellä. Ilmavoimien tutkimuslaitoksen päätelmän mukaan sen ominaisuudet: kulutus,
painonnousu, ajan kuivuminen ja muut - se oli hyvin lähellä MK-7: tä ja ylitti jälkimmäisen peittämisominaisuuksilla
(salauksen purettavuus ultraviolettivalossa). AB-1: tä ei kuitenkaan käytetty vähemmän lentoliikenteessä; tärkein talvimaali
pysyi MK-7: nä. Pestävien maalien käytön lisäksi asiakirjoissa
mainitaan yksittäisiä tapauksia talven naamioinnista lentokoneissa, joissa käytetään valkoista öljy- ja nitroemalia sekä jopa alumiinidopea
lakat (esimerkiksi kuudennessa IAC: ssa marraskuussa 1942).
Tällaiset yritykset tukahdutettiin komennolla, eivätkä ne olleet järjestelmää. Talvella 1942/43 tapahtui joitain muutoksia
talvella Neuvostoliiton lentokoneiden värityksessä. Uuden harmaasävyisten taistelijoiden naamioinnin jälkeen
sävyt lakkasivat peittymästä valkoisilla väliaikaisilla maaleilla, mikä kirjattiin useissa tilauksissa. Tätä ei sovellettu
muihin lentokoneluokkiin. Todellinen syy päätökselle oli ilmeisesti halu päästä eroon väistämättömästä
nopeuden menetyksestä.
Sarjassa on siirtokuvat kolmelle Neukkukoneelle ja yhdelle Englannin tunnuksin. Maalausmaskit kahdelle koneelle, mutta kuomun maskit oli tarkoitettu sisä - ja ulkopuolelle samankokoisina. No eihän ne käy, koska sisäpinta on pinta-alaltaan pienempi kun ulkopinta. Toisen kuomun kun olin jo saanut maskattua ja maalattua sisäpuolelta, niin olikin ulkopuolelle tulevan Valleyn sprayllä koko ulkopinnan maalauksen vuoro.

Alle valkea pohjamaali Vallejon spraylla ja päälle maastokuvio vihreällä ja ruskealla Revellin ja Humbrolin emaleilla ja sutimalla.

Maskiteipit vuoti jostain ja kuomulle meni pohjamaalia, joka osoittauti vääränlaiseksi spray-maaliksi. Se syövytti kuomun. Onneksi oli toinenkin kuomu, mutta sen olin jo pilannut sisäpuolen maalauksilla ja etsiosien liimauksilla osittain. Siellä on sisäpuolella tähtäin ja vissiin peili…mietiskelyä ja siirtyminen eteenpäin kuin mummo hangessa.

Kylkiin tulevat punatähdet eivät olleet Jari B:n ( kiitos Jari) mukaan oikeat keltaisine reunoineen, mutta lakan allehan olin jo kerennyt laittaa. Mutta kun hion toisen maalikerroksen jälkeen pintaa 3600:lla veden kanssa, niin minulta olikin jäänyt siitokuvien päälle todella huono mattalakka (Bebeo). No punatähti läks mäkeen, kun vesihiomapaperi kosketti sitä.

Koetin maalata siitikset uudelleen, mutta maali ei sattunutkaan oiken sävyiseksi..(sitten tuli jo ruma sana). Otin kolmannet punatähdet käyttöön ja ne jollain lailla saa korvata Murmanskissa palvelleen yksilön. Ensin tietenkin taas hiominen ja kirkaslakka. Nämäkään eivät vastaa täältä saamaani palautetta oikeanlaisista, mutta eipä ollut enää miljoonalaatikossakaan parempia.

Muita mokia:
Kone piti tulla siis ihan valkoiseksi ja hieman vain karkeaa Valleyn valkoista pohjamaalia pois joiltain osin, että vihreä ja ruskea kesämaalaus näkyy alta. Maalasin siis kesäcamon ensin alle. Sitten pohjamaali valkealla ja yhden illan maskausten jälkeen vedin sen pintaan ja ajattelin jättää koko koneen pohjamaalille. Syystä, että tuossa offtopicissä kerrotaan maalin olleen niin karkeaa, että se hidasti koneen nopeutta.
Näytti jo hyvälle.

Siihen oli kuitenkin lakkaa vedettävä ja Bebeon mattalakka sai pohjamaalin kellertymään vuorokauden jälkeen. Hiomalla veden kanssa 3600;lla se lähti onneksi pois ja samalla lähti myös pohjamaalia liikaa pois. Eli uusi maskaus ja uusi pohjamaali…

Koko koneen pintaa jouduin korjailemaan moneen kertaan milloin hiomalla, maalaamalla, lakkaamalla siirtokuvien vaihdoilla, ruuti+pakokaasuvanoilla ja syy oli siinä, että koetin tehdä ne ensin pelkän pohjamaalin päälle. En tahtonut valkoista maalia pensselillä, koska tahdoin pienet niitit ja paneeliurat näkymään lopputuloksessa. Siinä onneksi onnistuin. Ja myös Neukkujen maali oli karkeaa, joka vaikutti koneen nopeuteen ( offtopicissä lisää ) Taisi olla väärä toimintatapa kuitenkin ? Vai mitä sanoo mestarit?

Laskutelineen varren onnistuin katkaisemaan jotenkin. Oli varmaan valuvirhe? Sitten korjaus pelkällä liimalla ei kestänytkään ja se katkesi toisen kerran. Onneksi taas oli toiseen koneeseen osat, joista sain laskutelineen, pyörän yms. osat+jarruletkun etsiarkilta.

Siiven alapuolen kirkkaan valon lasiosan onnistuin saamaan liiman kanssa siiven sisään ja siellähän se nyt on. Tein uuden Evergreenistä.

Siipi kk:t katkoin kolmesti, koska koneen pintojen kanssa oli niin maan paljo töitä ja kädellä otin vahingossa kiinni väärästä paikasta ja naps..tai oikeastaan minä en niitä katkonut kun kahdesti, vaan kissani eka kerran, joka samalla oli syönut antenilangasta puolet ja irroittanut sen puolen joka oli jo kuomun alle liimattu antenilankakerään. Viimeiset tein injektioneulasta, joka on aika kovaa ainetta katkoa ja hioa.

Opettaa minua, että älä jätä yöksi mitään kissoja kiinnostavaa keittiön pöydälle, joka on mallaustilani. Kissoja ei voi mennä syyttämään.

Antennilanka katkesi vielä kertaalleen, kun kirin sitä sytkärillä. Se on viritetty niin, että ensin sivuvakaajaan kiinni ja toinen pää kuomuun poratusta reijästä ohjaamon taakse radion etsilankakiepin välistä takas ohjaamoon, jolloin sen sai kirittyä ja liimattua huomaamattomasti ohjaamon puolelle.

Ohjeissa huonosti kerrotaan mikä osa tulee mihinkin, ja ne tukeutuvat enemmän etsiosien käyttöön pienimmissä osissa. Kaikkia osia ei ollut muovisena ollenkaan. Vertailin täällä olevia Airacobria ja katselin netistä kuvia, niin enemmän menin hämilleni monista paikoista.
Kuivasovitelulla näytti varsin hyvälle kaikki palikat. Mutta kun ohjaamon olin saanut rungon sisään, niin alkoi hieman siepata.

Siivet ei enää käynytkään A) siipien yläpuolet sopivat hyvin huonosti alapuolen kokonaisuuteen ja B) koko siipihässäkkä kokonaisuus runkoon olikin jo viilahommia ja hiomista+kittiä.

Olin jo liimannut kiinni esim. etulaskutelineen kuiluun hiton pieniä etsijohtoja ja ajattelin litkutella koko kuilun koska aloitin säistyksen pyörien kuiluista, mutta nekin etsiosat piti irroittaa ja liima kaivella skalpellilla pois, koska etulaskuteline ei käynyt paikalleen laskutelineluukkujen jo ollessa limatut. Vaikka ei ne irtirevityt etsiosat kyllä edes näy ulkoapäin kellekään. Mutta tein kuitenkin uudet, koska niitähän oli vielä kaksi satsia.

Ja suurempi moka kuomun kanssa sattui, kun suihkutin paukkupullosta spraytä koneen yläpuolelle. Maski kuitenkin vuoti ja kuomu meni pilalle. Tästäkin kyselin täällä ja sain tietooni, millä saisin spaymaalin pois, mutta mikään ei auttanut. Olin jo toisen kuomun pilannut lähes kokonaan hieman epätarkoilla maskeilla, mutta kuomu on nyt mitä on.

Vielä kertaalleen paikkailin joitain lakan jälkiä ja samallahan katkesi jälleen antennilanka ja koska maalausta lähti myös pois, niin eipä auttanut kuin maskata koko kone niin, että pelastetut osat ja siirtikset jäävät entiselleen ja sitten koko muu kone uuteen maaliin. Nyt piti jo kaivertaa hieman paneeliuria varovasti näkyvimmiksi, vaikka en tahtonut niitä juurikaan korostaa valkean pinnan takia.

Kerron kuvissa lisää.

Kaikinpuolin Eduadsin kone oli "kiva" kasata ja siirtikset pehmeät ja hyvät. Varmaan jokaisessa Eduardsin koneessa on sovitusongelmia niin kuin muissakin sarjoissa, mutta ei pahoja.

Koneessa oli silti työtä kahdeksi kuukaudeksi juuri sen takia, että kun kyselin täältä talvicamosta, kuomun korjaamisesta yms. niin se vei aikaa, mutta odotellessa vastauksia tein joka ilta kitenkin jotain. Aina viisaammat ja lentokoneista kaikkitietävät viisaat kertoivat oman tietämyksensä ja taas niiden mukaan maalailin, poistin maaleja ja sitä rataa. Omien mokien takia meni varmaan kuukausi.

Tämähän on siis Airacobra Bell P-400 malli, ei siis mikään muu Airacobra ja sen takia mm. aseet ovat erilaiset ja radion lanka lähtee kuomun sisältä lankakiepistä ja menee kuomun reunaa pitkin kuomusta ulos menee peräsimeen.

Maalattu Vallejon valkealla spryllä pohjat ja Revellin + Humbrolin emaaleilla pinnat ja muut osat. Lakkoina Bebeo ( huono mattakka, koska reagoi Vallejon valkoisen kanssa niin, että valkoinen ei enää ollutkaan puhdas valkoinen. Alkoi kellertämään. Ja hiominen sai alkaan taas uutta homma..) Antennilanka 0,08 millistä neonsiiimaa, jonka vedin mustan halkaistun tussin läpin.
Liimat eri pikaliimoja ja Erikeeperiä antenilangan eristeisiin.
Alusta on maalattu Vallejon pohjamaalilla karkeuden saamiseksi ja lumipenkat ruokasoodaa ja leivinjauhetta, jonka päälle hiuslakkaa. Lakka kertaalleen sormella painamalla rikki, niin tuli vähän kuin jää/lumikokkareita ja uusi lakka päälle

Tästä taas oppi ja kiva on jatkaa.
Kerron kuvissa lisää koneen rakentamisesta ja vielä on paljon kehittämistä pensselimaalauksen ja koneen siisteyden suhteen, koska tavoite on saada pensselinjäljet pois ilman ruiskua.

Kirjoitin hieman sekavasti, mutta tässä työjärjestys suunnilleen:
- Ohjaamo kasaan etseineen ja maalauksineen+ kuluneisuutta
- Siivet + peräsimet kasaan ja kiinni
- Siipien alapinnan saumat, kittaus, tasoitus viilalla, hiomapapereille yms.
- Muiden saumojen kittaus+ hionta
- Kuomuun reikä ja siitä antennilanka radioon liimalla
- Maskiteipit kuomuun sisälle ja ulos kahteen kertaan ja kahteen kuomuun
- Pohjamaali joka puolelle ja myös laskutelineisiin
- Maskiteipit pois ja rumia sanoja kun kuomuun oli mennut sprayta
- Kuomun putsailua, mutta mikään ei auttanut ja yhden kuomun olin jo sotkenut pikaliimaan, koska sisäpuolelle tuli pari etsiosaa
- Maastoväri pintaan ohjeiden mukaan ja alapuolen maalaus ( Ruskea/vihreä ja alapuoli harmaa)
- Talvicamo Vallejon spraylla, että jäisi karkeaksi kuin lumi ( offtopicissä syy)
- Hiominen siirtisten kohdalta, mutta näytti niin huonolle, että hioin koko koneen, jolloin vihreä ja ruskea tuli liikaa näkyviin ja uusi talvicamo+hiominen
- Lattiavaha siirtisten alle, ne kiinni ja kolmannet siirtokuvat runkoon vasta onnistuivat. Päälle lattiavaha
- Mattalakka yläpuolelle
- Koko koneen maskaus niiltä osin, mihin ei tule valkoista. ( viisi tuntia maskausta ja yli 200 teipinpalaa ).
- Pohjamaali valkealla päälle muutamia kertoja spraylla ja hiominen veden kanssa 3600:lla
- Ovien sovitelua, mutta eihän ne sopineet alkuunkaan. Niitä laitelin useita päiviä ja onneksi oli taas toiset ovet, jotka sain paikalleen
- Tähän vielä antennilangan kolmeen kertaan laitto, siipiaseiden katkaisut, toisen laskutelineen katkaisu ja uusi tilalle, ruutivanat yms ainakin viiteen kertaan, koska pohjamaali päällimmäisenä yllätti miten se imee Vallejon pigmenttiä.
- Viimeisin maalikerros on Kiinan valkoista vesiväriä, joka vaati kuuman ja hieman saippuapohjaisen veden, että tarttui kiinni. Sitten vielä kaikki paikkailu, pyörät uudelleen maaliin jne… jarruletkut etseistä (nekin ekat meni viturax)
- Alustan teko ja sitten kuvia ja niiden perusteella huononäköiselle tulikin paljon ulkopinnan lisähiontaa ja tietenkin sen jälkeen maalausta ja taas hiontaa.
- Tässä ei ole läheskään kaikki kerrottuna tämän kovan onnen mallin rakentamisesta. Aloitin jouluna ja tein joka ilta pari tuntia ja viikonloppuisin viisi-kuusi tuntia.

Julkaisupäivänä aamuseitsemästä tähän saakka

Mutta nyt saa riittää Airacobrat vähäksi aikaa, kelpaa mulle tai annan sen pojanpojalleni.

Hommaa riitti ja mikäs tässä muuta kuin seuraava malli pöydälle. Se on 60-luvun Airfixin nostalgiapaketissa alkuperäinen Catalina 1:72. Niittihirviö mutta malli ajalta, jolloin tein eka mallini.

Kiitos ja kumarrus kaikille, jotka vastailivat kysymysketjuuni and special thanks to Boris Ivanov from Russia, kuin myös Jari B:lle, jonka asiantuntemusta pystyin hieman toteuttamaan.

Palautetta saa antaa ihan suoraan sanoen. Kaikki otetaan kiitoksella vastaan.

-Timppa

Kommentit

Tarkkaa työtä olet tehnyt. Selvitellyt asiaa perinpohjin ennen rakentamista. Selvittely ennen rakentamista antaa mukavasti lisäpotkua aiheeseen.
Kiitos Esko.
Näinhän se meni ja toivottavasti menee jatkossakin - siis lisäpotku.
Sivustolle tuli upeita malleja useita ja ilimankos kommentteja on vähänlaisesti. Mutta siihen on tyytyväinen kun vaan tuon kakkosen antaja uskaltaisi kommentoida. Hänellä olisi varmasti eniten rakentavaa palautetta annettavana :D
Terve Timo!
Perusteellista taustatyötä, hyvä! Kabiini on hieno. Paneeliuria jäin kaipaamaan, kerroit siinä onnistuneesi, mutta eivät oikein kuvissa näy?
YT
Kalle
Kelpo mallin olet tehnyt ei mitään hävettävää!…kyllä pojanpojalla on mukavaa kun saa tuollaisia malleja…
Minkäs mallin poika saa seuraawaksi?
Kalle Korkala kirjoitti:
Terve Timo!
Perusteellista taustatyötä, hyvä! Kabiini on hieno. Paneeliuria jäin kaipaamaan, kerroit siinä onnistuneesi, mutta eivät oikein kuvissa näy?
YT
Kalle
Ne kyllä näkyy urina ja niititkin, mutta en korostanut niitä eri väreillä, koska kone on niin, kuin pakkasessa ollut muutaman päivän ja ne on huurteen alla.
Voisin ottaa liäkyvan, niin selviäisi.
Kiitos kommentistasi ja mieltymyksestäsi.
Johan Bergström kirjoitti:
Kelpo mallin olet tehnyt ei mitään hävettävää!…kyllä pojanpojalla on mukavaa kun saa tuollaisia malleja…
Minkäs mallin poika saa seuraawaksi?
Nyt taitaa olla vanhemman velipojan vuoro saada mieltymyksensä. Rakenneltiin aikonaan 60-70-luvulla koneita ja laivoja, mutta ne paloi kotimökin mukana -72.
Hän ammattikitaristina tahtoisi tehdä itse mallin, mutta ei ole aika riittänyt.
Malli on kirpparilta löydetty ikivanha Airfixin 1:72 Catalina, joka on todella kaunis koneena, mutta pussillinen niittihirviöosia ilman valurankoja, joista osa on katkeillut saattaa viedä aikaa.
Tässä paketti:
[img]https://www.pienoismallit.net/media/kuvat/15/90/57/159057.jpg[/img]

Ja tässä ehkä suurin haaste, että mistä teen sivuvakaajan toisen puoliskon. Myös siirtikset on kuivuneet.
[img]https://www.pienoismallit.net/media/kuvat/15/90/58/159058.jpg[/img]
On kuin rasvassa paistettu. Tai kissan syömä, joka voikin olla yksi vaihtoehto.
Minusta ihan onnistunut Airacobra rakennusvaiheen vastuksista huolimatta.
A Lappalainen kirjoitti:
Minusta ihan onnistunut Airacobra rakennusvaiheen vastuksista huolimatta.
Kyllä, noiden vastoinkäymisten jälkeen olisi joku vähemmän sisukas mallari jättänyt mallin sikseen!

Noh, Catalinakin vaatinee pitkää pinnaa.
Kyllä tuosta työn sankarin mitalli laukeaa, puuhaa on piisannut. Tämähän saattaapi ollakin se koko homman suola, ainakin itsellä. Tietojen hankinta ja kalastelu, uusien rakentelutekniikoiden kokeilu, takaiskut ja mahdolliset pienetkin onnistumiset pitävät intoa yllä. Aivotkin saavat samalla täytettä historiasta ja nippelitiedoista. Tästä tuli hieno 3D-historiadokumentti hyllyyn. Ja komeaa pakkaslunta kaikenlisäksi pohjassa. Very harasoo.

Tuo retro-Catalina oli muuten kompleksisuuden huipentuma aikanaan nuorelle koottavien kasaajalle. Sarjaa en koskaan saanut kotiutettua ja vieläkin hirvittää moisen rakenteluhaaste.
No niin, tässähän tämä P-400 valmiina josta tuolla keskustelujen puolellakin juttua oli. Kaikin puolin kelpo suoritus ja rakentamiskertomuksesta ei varmaankaan jäänyt mitään enää sanomatta :-). Valkoinen kone valkoista lumialustaa vasten ei helpoimpia tapauksia ole visuaalisen vaikutelman saamiseen, eikä kuvauksenkaan kannalta. Ehkä olisi niitä kulumia kaivannut hieman enemmän elävöittämään mallia, vaikka olihan se lähes kulumaton vielä tuona ajankohtana, eli sydäntalvella. Kuten täällä on jo todettukin, moni olisi noiden vastoinkäymisien jälkeen jättänyt mallin kesken, hyvä siis kun et jättänyt ja veit projektin loppuun. Miksi muuten tuo ohjaamokuva esittelykuvana? Eikös pitäisi olla työvaiheissa kun ei kuvaa valmista mallia?
Markku Rinne kirjoitti:
No niin, tässähän tämä P-400 valmiina josta tuolla keskustelujen puolellakin juttua oli. Kaikin puolin kelpo suoritus ja rakentamiskertomuksesta ei varmaankaan jäänyt mitään enää sanomatta :-). Valkoinen kone valkoista lumialustaa vasten ei helpoimpia tapauksia ole visuaalisen vaikutelman saamiseen, eikä kuvauksenkaan kannalta. Ehkä olisi niitä kulumia kaivannut hieman enemmän elävöittämään mallia, vaikka olihan se lähes kulumaton vielä tuona ajankohtana, eli sydäntalvella. Kuten täällä on jo todettukin, moni olisi noiden vastoinkäymisien jälkeen jättänyt mallin kesken, hyvä siis kun et jättänyt ja veit projektin loppuun. Miksi muuten tuo ohjaamokuva esittelykuvana? Eikös pitäisi olla työvaiheissa kun ei kuvaa valmista mallia?
Kiitos palautteesta.
Kuva meni värään kategoriaan. Sorry.