Grumman F-14D Tomcat

Minun mielestäni erittäin hyvä esitys D-mallin Tomcatista. Puhtaus pukee konetta etenkin kun siinä on ilmeisesti viimeistä reissua varten kehitetty maalaus. Se taidettiin VF-213:n tapauksessa maalata useampaankin koneeseen, yleensähän vain Carrier Air Wingin komentajan nimikot eli "00"-koneet ovat värikkäämpiä. Pitemmän risteilyn loppupuolella nämäkin osaavat olla oikeasti karun ja rähjääntyneen näköisiä laitteita kun suolaveden sumu ja paikkamaalaukset tekevät ulkonäköä rumentavaa tehtäväänsä.

Tamiya on ilmeisesti lopultakin keksinyt miten toteuttaa järkevästi nuo siipien tyven takaosissa olevat ilmatäytteiset tiivisteet, koska ne eivät näytä omituisilta.

Kaapissa olisi Hobby Bossin näkemys B-mallista. Nyt alkoi kiinnostaa kaivaa se sieltä näkösälle.

Timo Rissanen kirjoitti:

Markun tehdas suoltaa nyt paljon ja upeita malleja. Miten ihmeessä ehdit tehdä kaikki ja tuollaisella antaumuksella? Päätyö?

Markulta todellakin tulee taaskin näitä erinomaisia malleja, joissa on erinomaisen hienon lopputuloksen lisäksi hieno taustoitus. Timon kysymys askarruttaa siis minuakin.

Itsellä päätyö on toistaiseksi ihan toisaalla. Jos terveenä pysyy, niin yli kymmenen vuotta vielä, joten en pysty tuollaiseen mallailutuottamiseen;)

Sukot ovat minulle hieman vieras aihe, mutta eiköhän Timon ja A.L:n kommenteissa ole jo sanottu tarpeeksi olennaista.

yt.
MK

Kiitos paljon kommenteista Timo, Antti ja Mika.

Timo, säistämisen suhteen pyrin menemään referenssikuvien mukaan, en siis löträä koneita vaan löträämisen ilosta. Tuo esittelytekstin linkki kuvaa konetta maaliskuussa 2006 ja muitakin vastaavia löytyy tuolta ajankohdalta, unohdin tosin mainita että malli kuvaa konetta juuri tuona ajankohtana. Kone on näissä kuvissa suhteellisen siisti joten tyydyin siis lähinnä paneelirajojen korostamiseen ja alapuolelle rungon kohdalle telineluukuista taaksepäin tein nestevalumia jotka aika tyypillisiä näissä koneissa on. Tomcat oli minunkin yksi suosikeistani tuolta aikakaudelta ja mitä naapurimaan koneisiin tulee niin eikös MiG-25 ollut kokoluokaltaan samaa kaliiberia tämän kanssa, vieläpä nopeampikin.

Antti, en tiedä tarkalleen kuinka pitkään tuo maalaus tässä koneessa oli, lokakuulta 2005 on ainakin valokuvia tässä asussa, eli ainakin yhden vuoden siis. Tuo pitää kyllä täysin paikkaansa, että nuo tukialuskäytössä olleet koneet oli monesti kyllä melkoisen rähjäisen näköisiä juuri kuvaamallasi tavalla. Eli, kun noissa oloissa kone pärjää, pärjää se lähes missä vain.

Siiven tyven tiivisteitä, kuten myös noita kummallisia hetuloita siiven jatkeessa oli kaksin kappalein, tarkoitettu siivet supussa asentoon ja siivet täysin auki asentoon. Ohjeen mukaan niitä ei saanut liimata, ilmeisesti sen vuoksi että siivet saa eri asentoihin. Käytin supussa olevat osat ja siinä moodissa siivet liikkuu miten päin vain, toisinpäin ei, tosin pussi ei ole yhtä pullea ;-). Jenkkilaivueiden konenimikointia ja numerointia en tunne läheskään niin hyvin kuin sinä, mutta tässä tuo ( ilmeisesti siis komentajan "00" ) on hieman erilainen ( värikkäämpi ) kuin muut, mutta silti on tämä vielä värikkäämpi 213, mikä kone sitten lienee? Siis kuva laivueen kotiinpaluusta lokakuussa 2006:
aviationphotodigest.com/f-14-tomcat/#APD-1/29/Tom-24-09182014-1.jpg

B-mallin Tomcatia odotellessa!

Mika ja Timo, eläkeläisellähän tätä aikaa riittää varsinkin tällaisena vuodenaikana kun ei tuolla ulkonakaan viitsi räntäsateessa seistä, joten voi kai tätä päätyöksikin tällä hetkellä kutsua ;-). Vaimo tosin yrittää hienovaraisesti ohjata välillä hieman muihinkin puuhiin…tosin huonolla menestyksellä ;-). Eli, kun tuolla työpöytänsä vieressä ahkerasti jaksaa istua niin 3-4 viikossahan pajasta putkahtaa uusi kummajainen pölyttymään tuonne kaapin ( kaappien/hyllyjen ) päälle. Saa nähdä miten pitkään jaksaa, vai pitäisikö tästäkin työstä jäädä eläkkeelle ;-).

Markku Rinne kirjoitti:

. Vaimo tosin yrittää hienovaraisesti ohjata välillä hieman muihinkin puuhiin…tosin huonolla menestyksellä ;-). Eli, kun tuolla työpöytänsä vieressä ahkerasti jaksaa istua niin 3-4 viikossahan pajasta putkahtaa uusi kummajainen pölyttymään tuonne kaapin ( kaappien/hyllyjen ) päälle. Saa nähdä miten pitkään jaksaa, vai pitäisikö tästäkin työstä jäädä eläkkeelle ;-).

Ei missään nimessä. Tee sitä mikä on kivaa, eli jatka mallien rakentamista. Vaimon mielipiteitä pitää kuunnella tiettyyn rajaan asti, mutta loppupeleissä oman mieltymyksen täytyy vetää voitto.
Keep on Modelling!

Sanon minä.
yt.
MK

Markku Rinne kirjoitti:

Jenkkilaivueiden konenimikointia ja numerointia en tunne läheskään niin hyvin kuin sinä, mutta tässä tuo ( ilmeisesti siis komentajan "00" ) on hieman erilainen ( värikkäämpi ) kuin muut, mutta silti on tämä vielä värikkäämpi 213, mikä kone sitten lienee?

Minun käsitykseni (korjatkaa jos menee väärin) mukaan kullekin tukialukselle määrätään "Air Wing" joka koostuu eri laivueista. Pari hävittäjä- pari rynnäkkö- ja niiden lisäksi elso- yms. laivueet. Air Wingin tunnuskirjaimet maalataan kaikkien samalta tukialukselta toimivien koneiden pyrstöihin (tässä tapauksessa CVW-8 tunnus "AJ"). Laivueet voivat vaihtaa Air Wingiä samoin kuin Air Wingit tukialusta.

Laivaston perinne on ollut nimetä laivueen yksi kone lentotoimintaa komentavalle upseerille, Commander Air Group eli CAG:lle. Yleensä tämä kone on numeroltaan tasan sata, eli hävittäjälaivueessa 100 tai 200, rynnäkkölaivueessa 300 tai 400 jne. Tämä kone on saatu maalata värikkäämmin kuin muut. Kunkin laivueen omalle komentajalle on nimetty sitten perinteen mukaan kone "-01"

Blacklionsin tapauksessa on todennäköisesti haluttu juhlistaa viimeistä komennusta, ja tämän vuoksi korostettu konetta "213" laivueen tunnusnumeron VF-213:n mukaan.

Linkissä esimerkki "CAG birdin" ja rivikoneen värieroista.
www.seaforces.org/usnair/VF/Fighter-Squadron-31.htm

Kyllähän myös tuo CO:n 101/201 -kone on perinteisesti värikkäämpi kuin rivilentäjän työkalu.

Linkissä esimerkki "CAG birdin" ja rivikoneen värieroista.
www.seaforces.org/usnair/VF/Fighter-Squadron-31.htm
[/quote]

Kiitoksia linkistä. Sieltä löytyy aika paljon mielenkiintoista tavaraa. Yritin etsiä sieltä myös tietoa merijalkaväen koneiden vastaavista käytännöistä. Muuten taitavat olla aika samat käytännöt (Air Wing-tunnukset peräsimessä, laivuetunnukset jne.) mutta erikoisuus löytyy. Siinä missä navyn puolella modex-numero on keulassa CAG-birdillä sata-sarjaa (100, 200 tms.), USMC:n koneissa saattaa esiintyä tupla tai tripla nolla (00 tai 000). Linkin takana olevalta sivulta löytyi itseasiassa vielä kuva missä lentää VMAQ-2 Playboys laivueen EA-6A ja EA-6B Prowlerit vierekkäin. Toisella tuplanolla ja toisella triplanolla. Kuva siis ajalta kun VMAQ-2 sai olla vielä Playboys. 90-luvulla poliittinen paine kasvoi liian suureksi vaihtaa laivueen nimi. Mutta tietääkö joku käytännön tämän tupla/triplanollan takana?

Minun ymmärtääkseni merijalkaväki käyttää maatukikohdista lentäessään kaksinumeroista konetunnusta ja tukialukselle komennettaessa siirtyvät käyttämään kolminumeroista modexia.

Kiitos Antti ja Juha seikkaperäisistä selvityksistä Jenkkikoneiden numerointiin liittyen, näillä tiedolla on mitä todennäköisemmin käyttöä jatkossakin.

Terve! Kiva nähdä Tomcatin D-versiota värikkäässä ulkoasussa, kun nämä ovat usein tylsän harmaissa "low viz" merkinnöissä. Mallisi on tasapainoinen ja viimeistely on huoliteltua. Kuvat ovat myös onnistuneet hyvin.

-Juuso T.

Onnea Markku. Mielestäni olet tuon ansainnut, vähättelemättä yhtään esin auto- tankki- yms. mallareit.
Lentokoneissa on vaan niin paljon joskus vaikeaakin hommaa.
Rungonpuoliskojen sisään pitäisi saada paljon ja pientä. Rungonpuolikkaat ei yleensä sitten enään käykkään toisiinsa. Ja kun ne saa käymään jollain työstämiselllä, niin sitten siivet ei taas käy runkoon…
Mallin pintakäsittely onkin sitten jo taidetta, että siitä saa tuollaisen. Heleppo ne on liata ja tehdä likainen yksilö, mutta tällaista kokonaisuutta ei ihan jokainen kyllä saa aikaan.

Juuso Tattari kirjoitti:

Terve! Kiva nähdä Tomcatin D-versiota värikkäässä ulkoasussa, kun nämä ovat usein tylsän harmaissa "low viz" merkinnöissä. Mallisi on tasapainoinen ja viimeistely on huoliteltua. Kuvat ovat myös onnistuneet hyvin.

-Juuso T.

Kiitos Juuso mukavista kommenteistasi!

Kiitos Timo onnitteluista ja muistakin kommenteistasi. Pitää täysin paikkaansa, että lekomallareita arvioidaan aika pitkälti juuri tuon säistämisen kautta ( tankkimallareita tosin vielä ehkä enemmän ), välillä on liikaa säistetty ja välillä ei juuri lainkaan. Itse olen pyrkinyt menemään sen maltillisemman kaavan kautta ja pyrkinyt lähinnä kuvaamaan konetta sellaisena kuin sen valokuvissakin näen.