Joo, onhan tuo aika samanlainen kuin pikkasen aikaa sitten julkaisemani malli samasta tyypistä:
www.pienoismallit.net/galleria/malli_16168/
Tässä on tietysti eri yksilö ja 1/48 skaalassa saa yksityiskohdat paremmin esiin. Hieno toteutus todellakin.
Taustoitus ja kuvaukset ovat todella hyviä.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Jak-1b
"Punainen 47"
Koneen kehitystyön ollessa vielä kesken ja monien muutos- ja parannussuunnitelmien ollessa vasta suunnittelupöydällä, aloitettiin sarjavalmistus. Koelentäjien mukaan I-26 oli erittäin ketterä ja sillä oli hyvät ohjainominaisuudet, mutta sen moottori oli pahasti alitehoinen. Ensimmäiset esisarjan koneet, joiden kiinteä aseistus käsitti ShVAK 20 mm tykin ja kaksi ShKAS 7.62 mm konekivääriä, menivät kokeiluyksiköille kenttätesteihin. Kokeiluyksiköiden antama palaute oli tyrmäävä. Kone oli käyttäjien mielestä alitehoinen, heikosti aseistettu ja vaarallisen epäluotettava. Luottamus koneeseen oli heikko, mutta Neuvostoliitto tarvitsi välttämättä uuden hävittäjän heti käyttöönsä, ja niin kone meni sarjatuotantoon. Jakovlevin suunnittelijat työskentelivät kuumeisesti saadakseen lastentaudit poistettua. Vuoden 1940 lopussa tyyppi uudelleennimettiin Jak-1:ksi Stalinin määräyksestä. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 oli jo lähes 400 Jak-1 konetta rakennettu. Puutteistaan huolimatta Jak-1 oli parempi kuin Polikarpovin vanhat hävittäjät, mutta se oli selvästi alakynnessä Me 109:ää vastaan.
Jak-1:n kehitystyötä jatkettiin ja kesäkuussa 1941 lensi ensilentonsa uusi kevennetty Jak-1, jossa oli parannettu starttiteholtaan 1210 hp Klimov M-105PF moottori. Koneen suorituskyky parani selvästi huippunopeuden noustessa 585 km/h. Kaksi kevyttä konekivääriä korvattiin yhdellä raskaalla 12.7 mm aseella. Uuden Yak-1:n paras valtti taistelussa oli ketteryys joka oli parempi kuin Me 109 tai Fw 190 koneilla. Jak-1 kykeni operoimaan huonoiltakin kentiltä ja sen kenttäkelpoisuus oli hyvä. Vuoden 1942 alkupuolella Jak-1 oli pidetyin rintamakäytössä olevista uusista neuvostohävittäjistä.
Syksyyn 1942 mennessä saatiin käyttöön Jak-1b jossa oli suuri joukko parannuksia aiempiin malleihin verrattuna. Tärkein muutos oli kolmiosaisen "kuplakuomun" asennus. Lentäjän pään ja harteiden suojaksi saatiin 75 mm paksu panssarilasi ja radiosta tuli enemmän tai vähemmän vakiovaruste. Koneeseen voitiin asentaa myös kamera tiedustelua varten. Koneen kannuspyörä oli sisäänvedettävä. Kun Jak-1:n valmistus loppui syksyllä 1943 kaikkiaan 8721 konetta oli rakennettu. Jak-1b säilyi rintamakäytössä sodan loppuun asti.
Alkuperäinen teksti löytyy englannin kielellä Greg Goebel:n Yak Fighters nettisivulta.
Suomen rintamalla Jak hävittäjiä esiintyi ensimmäisiä kertoja loppuvuonna 1942. Marraskuun 22. päivänä Ilmari Juutilainen ilmoitti ampuneensa alas Spitfiren (SIHL 1/1997), joita Neuvostoliitolla tiedettiin jo olevan käytössä. Sodan jälkeen arkistoista saatujen tietojen perusteella koneen on todettu olleen uutta Jak-7 tyyppiä jota ei vielä tunnettu Suomessa. Vuonna 1943 Jak-1 ja Jak-7 tyyppejä esiintyi harvakseltaan suomalaisten pudotustilastoissa, mutta jo 1944 Jak-9 oli yleisin Suomen rintamalla käytössä olevista Jak versioista. Jak-1 koneita käytti myös Itämeren Laivaston Ilmavoimat Suomenlahdella, tukikohtanaan Lavansaari. Koneiden taktisina tunnuksina sivuperäsimet ja spinnerit oli maalattu valkoisiksi. Jak hävittäjiä pidettiin suomalaisten keskuudessa melko nopeina ja ajanmukaisina hävittäjinä.
MODELSVIT Jak-1b
Sarja on ukrainalaisen Modelsvit yhtiön ensimmäinen julkaisu. Laatikosta löytyy seitsemän valurankaa, jotka on valettu melko kovaan (Hasegawamaiseen) vaaleanharmaaseen muoviin ja yksi valuranka kirkkaille osille sekä vinyylirenkaat (sis. myös muovirenkaat). Kuomu on toteutettu yksiosaisena. Sarjan pintadetaljointi paneliurineen ja niitteineen on hyvin hentoa ja mittakaavan mukaista. Kangasverhoillut pinnat on kuvattu maltillisella kuvioinnilla ja ne ovat realistisen näköisiä. Ohjaamo rakentuu melkoisesta määrästä pieniä osia ja onkin ehkä sarjan vaativin kokonaisuus laskutelineluukkujen lisäksi. Kuivasovittelua piti harrastaa runsaasti ennen osien lopullista kokoonpanoa. Sarjan ohjeet olisivat voineet olla paremmatkin, ohjaamon kohdalla jäin kaipaamaan selkeämpää ja tarkempaa ohjeistusta.
Sarja on tyypillinen matalapainevalusarja ilman osien kohdistustappeja. Valukanavat ovat paksuja ja kaikissa osissa on paljon siistimistä kuten odottaa saattaakin. Lähes jokaisen osan joutuu siistimään ennen paikoilleen liimaamista ja kittiäkin tarvitaan. Rakennusohjeessa sarjaa suositellaankin "vain kokeneille rakentajille" mikä ilmeisesti tarkoittaa hyvähermoista ja pitkäpinnaista mallaria, perus mallaustaitoja unohtamatta. Valurangoista puuttuu osien numerointi. Runko ja siivet ovat piirustusten mukaiset ja koneen muodot ovat hyvin kohdillaan. Siipien ja peräsimien jättöreunat ovat aivan liian paksut ja niitä joutuukin ohentamaan oikein urakalla.
Jak-1b konetta kehitettiin ja parannettiin koko sen tuotantohistorian ajan. Modelsvitin sarja sisältää tarvittavat osat alkupään tai loppupään Yak-1b koneen rakentamiseksi. Sarja sisältää kaksi spinneriä, alku- ja lopputuotannon koneille omansa. Spinneri vaihtui uudemman malliseen 110. tuotantosarjasta alkaen. Vertasin Modelsvitin ja Zvezdan (Accurate Miniatures) Jak-1b sarjojen potkureita Yakovlev Yak-1 Vol. II kirjan mittakaavapiirustuksiin. Modelsvitin sarjan potkuri on lähempanä VISh-105V potkuria, joka oli käytössä loppupään koneissa ja Zvezdan sarjan potkuri on lähempänä VISh-61P potkuria jota käytettiin varhaisemmissa malleissa.
Zvezdan (Accurate Miniatures) Jak-1b sarjan suurimmat virheet ovat liian leveä kuomu ja tuulilasi, väärän mallinen ahtimen ilmanottoaukko siiven tyvessä ja nokan päällä oleva kk-kouru, joka on kaareva kun sen pitäisi olla suora. Modelsvitin sarjasta saa rakennettua suoraan laatikosta tarkemman ja paremman mallin suuremmalla työllä tosin.
Maaleina käytin AKAN:n akryyleja sekä Revellin ja Tamiyan maaleja. Siirtokuvat ovat itselleni uuden valmistajan FOXBOTin valikoimista. Ne osoittautuivatkin laadukkaiksi. Foxbotin valintaan vaikutti se, että heidän arkiltaan löytyi oikean tyyppiset numerotunnukset rakentamaani koneyksilöön.
Mallini kuvaa Itämeren Laivaston Ilmavoimien 3. Kaartin Hävittäjälentorykmentin (GIAP) Jak-1b konetta "Punainen 47" Lavansaaressa elokuussa 1943. Koneen lentäjänä toimi nuorempi luutnantti N.P. Savkin. Hän katosi lennolla 15.8.1943 eksyttyään sumussa ja teki pakkolaskun Suomen maaperälle. Kahden viikkon pakoilun jälkeen hänet vangittiin. Alla mainittujen kirjojen kuvatekstissä Savkin istuu "Punaisen 47" :n ohjaamossa elokuussa 1943, liekö samalla koneella sitten päätynyt Suomen maaperälle Aunukseen?
Koneesta löytyy valokuvia Red Stars ja Yakovlev Yak-1 Vol. II kirjoissa ja täältä. Valokuvien ottohetkellä kone oli melko uusi ja maalipintakin oli lähes virheetön. Kone oli suojamaalattu vihreä/ musta/ vaaleansininen kaavioon sävyjen ollessa AMT-4, AMT-6 ja AMT-7. Akanin maalit ovat tunnetusti tummasävyisiä joten sävytin maaleja hieman valkoisella oikean mittakaavaefektin saavuttamiseksi.
Rakentamisselostus ja lisää kuvia löytyy kotisivuiltani
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
