Tuon reiän käyttötarkoitus selvinnee kuvasta: hoestenmodel.club/wp/wp-content/uploads/2017/04/Bf-109-G-10-15.jpg
Luukun takana ilmeisesti? tunkki (hier aufbocken) ja reikä tuota tunkkia varten (hier anheben). Vai kääntääkö kuukkeli nuo lauseet siansaksaksi? Onko toi aufbocken kuitenkin tuki/tukea?
Ja itse mallista: siivostihan toi on siveltimellä maalattu, ja muutenkin kasattu. Kuvat vaan kovasti erivärisiä :(
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Me Bf-109 G2, Riihikallion kone 4/-44
MT-213. Kovia kokenut mersu
Aloitetaan lähikuvalla. Noistakin luukuista oli valunut jotain. Lähikuva on aika armoton, mutta kertoo siitä, mihin taitoni riittää ilman ruiskua.
"Messerschmitt oli helppo lentää – sitten kun oli taidon oppinut – mutta oppiminen vaati enemmän aikaa ja lentotekniikkaan paneutumista kuin Brewster, joka oli kaikin puolin helppo. Kun MT:llä oppi temput, niin sillähän teki vaikka mitä. Taitavan ohjaajan käsittelemänä Me 109 toimi täysin moitteettomasti, mutta vähänkin huolimattoman pilotin käsittelyssä se käyttäytyi aivan odottamattomasti. Se ei sietänyt pienintäkään liikavetoa, jota taas BW kesti ties kuinka paljon. MT:n sakkausominaisuudet olivat täysin olemattomat. Se kaatui virheestä heti siivelleen, mikä piti muistaa sekä taistelussa että startissa ja laskussa. Se ei myöskään sietänyt 70°:ta jyrkempää syöksyä. Jos tämän kulman ylitti, peräsimet joutuivat vakumiin eikä kone siitä enää oiennut. Oli hypättävä - jos pääsi irti koneesta".
Koneesta ja Hasegawan sarjasta hieman:
Koneista varmaan kaikkitietävä kerhomme Opa Laitinen ( Akvavitix ) toteaa täällä Hasegawan MT-213:sta:
"MT-213 oli näitä harvoja Suomalaisia G2-koneita, jotka saivat ylleen Suomalaisen sotamaalauksen. G6 mersut puolestaan pysyivät jatkosodan läpi saksalaisväreissä.
MT-213 romuttui uransa aikana erinäisissä törmäilyissä ja mahalaskussa peräti neljä kertaa.
Sarjassa on mukana kolme erilaista Suomi siirtokuva vaihtoehtoa, joissa jokaiseen H.gawa kehottaa laittamaan G6 mersun pyörä patit. MT-213 oli ilmeisesti puhdasverinen G2 jossa ei patteja ollut. MT-222:ssa ja MT-225 :ssä pyöräpatit olivat kuitenkin molemmissa siivissä".
Omasta mallista:
H-gawa on simppeli rakentaa ja kittiä ei mennyt kuin ylimääräisten reikien täyttöön. Toki hioa osia täytyy ennen liimausta.Hioin myös aina maalauksien ja lakkausten välillä P2600-4000:lla vesihiomalla.
Pieniä lisäyksiä tein + aineet:
- Syöksyvyöt maskiteipistä.
- Jarruletkut - jotka jäävät piiloon aika hyvin, on mustaa pilkkisiimaa 0,16 mm.
- Keulan "ulokket", eli tulpanjohdoille ilmanottoautot porasin auki.
- Runko kk:t porasin auki.
- Antennilanka ( katkaisin kolmesti) on siimaa 0,12 mm ja eristepakkulat Erikeeperiä.
- Pakokaasu- ja ruutivanat Vallejon pigmenteillä
- Siipien takaosassa on joidenkin kuvien perusteella punaiset värit/valot, joten ne maalasin. Korkeusvakaajan takaosissa ei sarjassa ollut samanlaisia ulokkeita punaisille, joten jätin ne siksi maalaaamatta. Joissain täällä olevilta Hasegawan malleissa ne ulokkeet kuitenkin on. Miksi siis ei tässä valussa? Tässä Tally ho:n mallissa ne on, mutta ei ei siivissä. Nämä ovat vissiin siis hieman eri valua??
www.pienoismallit.net/galleria/malli_12113
- Pikku schippailua siipien kärkiin ja vasemman juureen, vakaajien etureunoihin ja antennilangan eristeisiin lyijykynällä.
- Lakat Vallejon satiinia ja kiiltävä on lattiavahaa, mutta se on tietenkin satiinilakan alla.
Katselin tältä sivustolta monia samoja Mersuja ja aina jossain joku heitti toiseen nähden, eli yritin ns. keskitietä kulkea.
Oppikirjana oli kuitenkin netti ja vihkonen " Camouflage&Decals 4, jossa on värit Suomalaisille piloteille Mersuun, Hurricaneen, Curtis Hawkiin. Myös siirtokuvat kaikkiin koneisiin. Älyttömän hyvä teos. Kiitos OPA:lle sen lainaamisesta ja Tally ho:lle, kun laitoin linkin kysymättä lupaa H:gawan Mersustasi.
Yksilön väreistä kyselin kuitenkin täällä ja sain paljon vastauksia, joten kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille.
Maalattu Humbrolin ja Revellin emaleilla ja loppusilaus van Goghin öljyväreillä tuomaan elävyyttä. En tiedä onnistuinko vai en, koska alapuolen ja alarungon maalasin Humbrolin 129:lla ja se oli liian harmaa. Vaalean sinistä yritin sotkea öljyväreillä, mutta kun siirtikset olivat jo paikallaan, niin helppoa ei ollut. Varmaan satoja topsipuikkoja ja aina uudelleen ja uudelleen..
Osa siirtokuvista hajosi p…n päreiksi jo liuotusvaiheessa, mutta miljoonalaatikosta uusia tilalle
Maalikerrosten välissä hioin joka kerta P1200, 2400-4000:veden kanssa pois pensselin jälkiä ja hieman kaiversin paneeliuria+niittien reikiä. Koetin siis saada pensselin jälkiä pois mahd. paljon.
Koneen Itärintama - omakonetunnusten väristä oli monenmoista tietoa täällä keskusteluissa ja päätin maalata ne H:n 24:lla, johon sotkin hieman mattamustaa sekaan ja lopuksi öljyväri päälle + hieman litkutusta uriin öljyväreillä.
Siipien etureunassa on monilla tällä saitilla MT-213:n tehneillä alapuolen siniharmaata myös siipien yläpinnalla laikkuina. Ohjeet ei tätä tue, eikä moni googlattu kuvakaan, eikä myöskään tuo yllä mainittu kirjanen, joten en niitä maalannut.
Myös siipien alapuolen keltaisen leveydestä on monia vaihtoehtoja. Päädyin siihen, että siivekkeiden vastapainot ovat pohjavärin alueella kuten ohjeissakin, mutta liekkö sitten väärin kuitenkin.
Spinneri juuressa on monilla sama tummanvirheä/musta kuin spinnerikin, mutta jälleen netistä kaivelemillani kuvilla malleista jo aidosta koneesta koko spinnerin kiertää musta väri. Maalasin satiinimustalla.
Siirtokuvana olisi tullut rungon keltainen "nauha", mutta A) sen väristä keltaista en osannut sekoittaa ja B) siirtokuva on n. 14 mm leveä ja jos koneisiin maalattiin 53 cm leveät tunnukset, niin sehän on liian leveä. ( 53/48= 11 mm ). Joten maalasin sen näistä syistä ja siirtikset jouti miljoonalaatikkoon.
Sarjan kansallisuustunnukset olivat mielestäni aivan liian vihreät myös hakaristi. Päädyin ottamaaan ne toiselta Galdekalin arkilta ja maalasin päälle hieman vihreä öljyväriä.
Spinnerille ja potkurin lavoille ohjeet antaa mattamustan ilman keltaisia potkurin kärkiä ja taas täällä käydyissä keskusteluissa päädyttiin keltaisin kärkiin nimenomaan tämän yksilön kohdalla ja sen tein. Lisäksi lavat eivät ole täysin mustaa, vaan ihan tummanvihreää.
Kasaamisen vaikeudet ja helppoudet: ( Jatkuu offtopicin jälkeen ).
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Vaikeuksia tuotti eniten siivekkeiden vastapainot. Irroitin ensimmäisen valurangasta veitsellä ja phiuuu, jonnekin se lensi. Tunnin-parin etsimisen jälkeen löysin ja liimasin kiinni. Toinen teki saman tempun, vaikka pidin muka sormella kiinni irroitusvaiheessa. Ja phiuuu se lähti jonnekin pitämättä edes ääntä, että minne päin lähti. Minulla on kaksi kissaa ja sairastan psoriaasia, eli arvatkaa paljoko lattialta löytyy töhkää… etsin ensin oikeesti parisen tuntia lattioilta, omista vaatteista, matolta ja vaikka mistä, mutte ei löytynyt. Painuin pehkuihin ja niin paljon asia stressasi, että ei edes nukuttanut kunnolla.Aamulla päätin lakaista kaikki kulkuväylät missä olin käynyt ja voi sitä irtoroskan määrää. Kissojen karvoja, omia ihon hilseilyä ja pölyä.
Mutta tämä kanatti. Löysin sen vastapainon viimein kissojen lautasten alustalta ruoanklimppien seasta. Ne olisivat voineet syödä sen parin millin osan milloin vain. Kiinniliimaus lujemmin ja veitsellä tehtyyn koloon. Siten kun laitoin keltaista öljyväriä siipien alle, niin jossain vaiheessa se oli taas lähtenyt jonnekin. Eikä helevattu löytynyt enää mistään. Liekkö kisujen suolistossa. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, kun tehdä uusi. Valurangasta kirurgin veitsellä aihio ja sitä vuolemaan ja hiomaan veitsen tylsään sivuun liimatulla P2600:lla vesihiomapaperilla jne..Ei vastaa muodoiltaan oikeaa, mutta parempaan en pysty kun on niin hemmetin pieni osa, jota ei saa edes pinsetteihin liimatulla maskiteipillä pysymään paikallaan, mutta koneen ulkoasua ajatellen tärkeä osa.
Sitten katkesi potkurin lapa juuresta. Sille sama temppu. Koko spinneri lapoineen vaati viitisen kertaa maalien puhdistusta, hiomista ja kerran jopa väkivalloin irroittamisen, että sain sen edes jonkinlaiseen kuosiin.
Antenilanka meni poikki kolmesti, mutta aika simppelihän se on tehdä uudelleen. Se on 0,12 millistä siimaa ja eristepatit on Erikeeperiä, joihin maalin jälkeen lyijykynällä hieman metalin väriä.
Mallin pintakäsittely vei kaksi viikkoa. Hioin, korjailin paikkoja, maalasin uudelleen, kaiversin paneeliuria, lakkailin, hioin, laittelin pakokaasuvanoja jne…Eikä vieläkään lopputulos kaikilta osin miellytä omaa silmää, mutta tulipahan ainaskin selväksi, että ei moneen kertaan kannata tehdä samaa asiaa, koska lopputulos saattaa vaan huonontua.
Koetin pyrkiä taas maalauksella siihen, että pensselin jälkiä ei näkyisi ja sarjan omat detaljoinnit jäisivät näkyviin pienellä säistyksellä, mutta vaikeaa on vaikka maalit on kuin rasvatonta maitoa. Ja vielä öljyvärit pensselillä päälle ja sitten lakat, vaikka lakkakerroksia tuli jo väliinkin. Vielä on matkaa ruiskumallareihin ja tulee pysymäänkin.
Kuivaharjausta vanteisiin ja hieman muuallekin. Maalattu siis Humbrolin ja Revellin emaleilla, van Goghin öljyväreillä ja litkut + pintamaalaus. Lakkaukset Vallejon satiinilla ja pakokaasu+ruutivanat Vallejon pigmenteillä.
Lyijykynällä pikku shippaukset ja siinäpä se.
Opin paljon ainakin siitä, että moneen kertaan ei pensselillä kannata alkaa mallia tuhria.
Sanallista palautetta olisin vailla vaikka kirjoitukseni hieman poikkelehtii aiheesta toiseen. Kiitos jos jaksoit lukea kaiken.
Tv. Timopimo
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
