Pienoismallit.net

Centurio

Kahdeksas legioona, Alesia 52eaa.

Gallia est divide partes tres, kirjoitti Gaius Julius Caesar alkusanoinaan kuuluisassa kirjassaan Commentarii de bello Gallico, josta löytyy suomennos nimellä Gallian sota.

Konsulikautenaan Ceasar työntyi ensin helvetialaisten alueelle, perusteluna näiden kauttakulun estämisen roomalaisprovinssin alueiden halki. Helvetialaiset olivat lähdössä parempien maiden perään, ja (ainakin Caesarin mukaan) roomalaisten kanssa liitossa olevat naapurikansat olivat pyytäneet roomalaisten apua helvetialaisten läpikulkua vastaan.

Kun tämä uhka oli torjuttu, tuli enemmän kuin sopivasti Caesarin kannalta liittolaisilta avunpyyntö Ariovistuksen johtamia germaaneja vastaan. Nämä oli gallialaisten toimesta paljon aikaisemmin kutsuttu avuksi, olivat tulleet ja myös jäänneet. Caesar tarttui heti tilaisuuteen. Jos helvetialaisia vastaan käyty sotatoimi olikin vielä konsulin valtuuksien puitteissa, niin germaaneja vastaan toimiminen vaati jo poliittista nuorallakävelyä, sillä he eivät olleet lähelläkään konsulin valtaan annettujen alueiden rajoja - ja kaiken lisäksi Ariovistus oli saanut "Rooman kansan ystävän" kunnianimityksen.

Tämä nimitys ei paljoa painannut, kun roomalaiset murskasivat germaanien vastarinnan. Caesarin kirjassa on mielenkiintoisesti käyty läpi Ariovistuksen puhe Caesarille. Näin parin tuhannen vuoden päästä sitä lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että Ariovistuksen perustelut gallialaisten alamaisina pitämiselle olivat vähintään yhtä kestäviä, kuin Caesarin perustelut germaaneja vastaan.

Vaikka Caesar olikin alussa sanonnut Gallian jakautuvan kolmeen osaan, niin tosiasiassa se oli yksi heimojen sillisalaatti. Moni merkittäväkin heimo tosiasiassa tuki roomalaisia, ja Caesarin joukoissa oli koko sotaretken ajan, kymmenisen vuotta, jatkuvasti gallialaisia joukkoja ratsuväkenä ja apujoukkona. Väistämättä joukkoon mahtui kuitenkin myös kansoja joiden johtohenkilöt alkoivat ajatella, että vaihdettiinko Ariovistuksen karkoituksen yhteydessä vain yksi sortaja toiseen. Selvästi roomalaisilla ei ollut mitään aikomusta enää poistua.

Tästä seurasi noin kymmenen vuoden sarja sotia, kapinoita, liittokuntien muodostumisia ja hajoamisia. Pariin kertaan näytti siltä, että nyt jo prokonsulin valtuuksilla toimiva Caesar olisi saanut Gallian rauhoitettua, mutta aina kapinat leimahtivat uudelleen.

Vaarallisin näistä, ja samalla viimeinen vähänkin merkittävämpi, syttyi kun gallialiset rakensivat erittäin laajan liittokunnan, jonka päälliköksi tuli avernien nuori ylimys Vercingetorix. Hän oli luokkaa kyvykkäämpi kuin aiemmat gallialaisten sotapäälliköt, ja todennäköisesti myös tunsi Caesarin henkilökohtaisesti. Hänellä oli kuitenkin hallittavanaan iso joukko pieniä ja suuria kansakuntia, joista jokainen ajoi kiivaasti omaa etuaan. Vercingetorix suosi poltetun maan taktiikkaa, vältti ratkaisevia taisteluita, ja taisteli vain kun oli pakko. Hän oli vaatinut mm. kansakuntia hävittämään omat kaupunkinsa, oppidiumit kuten niitä roomalaisissa teksteissä kutsutaan. Avaricumin kohdalla tästä oli kieltäydytty, ja siellä Vercingetorix kärsi vakavan tappion. Tämä ei kuitenkaan syönyt hänen arvovaltaansa, koska hän oli koko ajan vastustanut kyseisen paikan puolustamista. Taistelun jälkeen gallialaiset liikkuivat kohti Gergoviaa, joka oli myös Vercingetorixin synnyinpaikka.

Gergoviassa Vercingetorix aiheutti Caesarille yhden hänen harvoista vakavista tappioistaan.
Tämä jäi kuitenkin hänen viimeiseksi suureksi menestyksekseen. Näin siitäkin huolimatta, että Vercingetorix oli saanut suuren diplomaattisen voiton onnistuessaan kääntämään aedut, roomalaisten vanhan ja tähän asti uskollisen, liittolaisen näitä vastaan.

Vuonna 52 eaa roomalaiset seurasivat tiiviisti gallialaisia joukkoja Alesian oppidiumin edustalle.
Vercingetorix vetäytyi kukkulan päällä olevan kapungin muurien suojaan. Caesar katsoi, että suora hyökkäys olisi ollut toivoton, ja niinpä hän rakensi valtavan piiritysvallin koko kaupungin ympärille. Gallialaisten armeijasta suuri osa oli kuitenkin muualla, ja niinpä Caesar joutui rakennuttamaan toisen vallituksen selkäpuolelleen. Roomalaiset olivat samaan aikaan sekä piiritettyjä, että piirittäjiä.

Tämän piirityksen aikana roomalaisten asemia vastaan hyökkäiltiin kiivaasti sekä kaupungista, että sen ulkopuolelta, ja näissä taisteluissa voitto heilui hiuskarvan varassa molemmin puolin, mutta lopulta kääntyi roomalaisten puolelle. Ratkaisevaa oli, että ulkopuolella olleet gallialaisten joukot eivät onnistuneet tekemään läpimurtoa roomalaisten linnoituslaitteisiin. Kaupungissa ruoka oli jo ollut jonkin aikaa lopussa, ja todettuaan, ettei ulkopuolelta ole enää tulossa apua, joutui Vercingetorix antautumaan. Gallian sodat eivät tähän vielä päättyneet, mutta merkittävät kapinat oli nyt nähty, ja aikojen kuluessa Galliasta tuli tiivis osa Rooman valtakuntaa - niin tiivis, että nykyiset ranskalaiset lukevat Asterixejaan latinasta juontuvalla kielellä.

Figuuri esittää kahdeksannen legioonan, jonka Caesar mainitsee olleen yksi hänen valiolegiooniaan, Centuriota Alesian taistelun aikana. Toki saman figuurin olisi voinut sijoittaa melkein mihin kohtaan tahansa Gallian sotia.
Julius Caesarin aikana roomalaisen legioonalaisen ulkoasu erosi vielä melko paljon klassisesta levyhaarniskaan ja Imperial Gallic G tyypin kypärään pukeutuneesta legioonalaisesta, jolla oli suuri suorakaiteen muotoinen scutum.

Caesarin armeijassa ei ollut vielä levyhaarniskoita. Niiden ensi esiintymiseen oli vielä kymmeniä vuosia aikaa. Kypärät olivat vielä sukua montefortinolle, haarniska oli rengashaarniska ja kilvet olivat ovaalin muotoisia.
aseena figuurilla on kuuluisan gladiuksen varhaisempi malli, ns. Mainzin tyyppi. Myöhemmin ase kehittyi Pompeiji tyypiksi, jossa oli lyhyempi kärki ja suora terä. Muutos oli luultavimmin tehty valmistuksen helpottamiseksi, pikemminkin kuin siksi, että ase olisi parantunut. Centurion takana näkyy maassa pari paalua. Nämä kuvaavat esineitä, joiden latinankielinen nimi on sudes. Yleisesti käytetään myös termiä "Pilum muralis", vallikeihäs, ja tämä on aiheuttanut ongelmia aikoinaan esimerkiksi Gallian sodan suomenkieliseen painokseen esipuheen tehneelle ihmiselle, joka kuvitteli kyseessä olleen raskaampi keihäsmalli, joita heitettiin alas vallilta. Kyseisiä paaluja on kuitenkin löydetty, ja on päätelty, että niitä käytettiin apuna linnoittautumisessa ja esteiden teossa. Ilmeisesti kyse on juuri niistä paaluista, joita tiedetään jokaisella telttakunnalla olleen vakiomäärä mukana. Niiden avulla roomalaiset saivat leirinsä yöksi linnoitettua nopeasti vaikeissakin olosuhteissa.

Itse fiiguuri oli laadukas. Alexandros Modelsin valmistetta, ja sieltä suoraan tilaamani.
Pään kiinnityksessä oli hieman työtä, mutta muita vaikeuksia ei kokoamisessa ollut.
Yksityiskohdat ovat teräviä ja hyviä, ja kasvot elävän oloiset. Figuuri olisi ansainnut paremman maalaajan, mutta oppia ikä kaikki.
Alusta on 3D tulostettu ja hieman muokattu. Maalattu ensin ruiskulla ja sitten käsin.
Figuuri on osa kokoelmaa jota hiljalleen rakennan, ja jonka tarkoituksena on lopulta esitää roomalaisten sotilaan ulkoasun muuttumista varhaiselta tasavallan ajalta aina myöhäisantiikkiin.

Timo

Ps. Pahoittelen kuvien pientä määrää.
Kolme kuvaa jäi puuttumaan, koska minulla on tapana ottaa pystykuvia figuureista ja rajata ylimääräinen alue kuvista pois. Sivuston minimileveys kuvalle on 800 pikselliä, ja nuo pystykuvani jäivät noin 780 pikseliin, joten sivusto ei anna niitä esille laittaa, ja minä taas en ala kuvia uudelleen muokkaamaan noin viiden tai kuuden katselijan takia. Pitää muistaa jatkossa, että tekee kuvista leveämpiä, vaikka sitten leveys ei toisikaan muuta uutta mukaan, kuin lisää sinistä taustakangasta.

PPs. Poistettu linkki lisäkuviin, koska jostain syystä linkki ei kopioidu tänne oikein, vaan katkeaa.

Kommentit

Upea malli! Ja todella upea historiikki/taustoitus!!!
Hieno figuuri ja johdanto, mutta lainauksesi Gallian sodasta ei ole oikein, se kuuluu olla: Gallia est omnis divisa in partes tres. "Kaikkiaan Gallia on jaettu kolmeen osaan" (oma käännös; jouduin aikoinaan tenttimään Caesarin Gallian sodan).
Kimmo K. 19.8.2020 14:16 Vastaa lainauksella
Hieno figuuri ja erittäin mielenkiintoinen ja hyvin jäsennelty historiikki. Maalauksessa mielestäni parhaiten ovat onnistuneet metallisävyt. Joissakin kohdin värien rajat voisivat olla tarkempia ja minun silmään figuurin vaatteesta puuttuu hieman materiaalintuntua, mutta hyvältähän tämä tällaisenakin näyttää.
Mielenkiinnolla jään odottamaan roomalaiskokoelman täydentymistä!
Tuomas Jussi ilmari Hautamäki kirjoitti:
Hieno figuuri ja johdanto, mutta lainauksesi Gallian sodasta ei ole oikein, se kuuluu olla: Gallia est omnis divisa in partes tres. "Kaikkiaan Gallia on jaettu kolmeen osaan" (oma käännös; jouduin aikoinaan tenttimään Caesarin Gallian sodan).
Muuten hyvä, mutta minunkin versioni tuosta lauseesta esiintyy eri lähteissä.

Tiedätkö, että minusta Germanian ja Augustuksen elämän ja tekojen käännökset ovat oikeita kulttuuritekoja, koska niissä on mukana myös alkuperäinen latinankielinen teksti.

En toki kiistä sinunkaan lausettasi, koska oma latinani rajoittuu siihen, että pystyn tankkaamaan juuri ja juuri hautakivien ja muistomerkkien tekstejä.
Kimmo K. kirjoitti:
Hieno figuuri ja erittäin mielenkiintoinen ja hyvin jäsennelty historiikki. Maalauksessa mielestäni parhaiten ovat onnistuneet metallisävyt. Joissakin kohdin värien rajat voisivat olla tarkempia ja minun silmään figuurin vaatteesta puuttuu hieman materiaalintuntua, mutta hyvältähän tämä tällaisenakin näyttää.
Mielenkiinnolla jään odottamaan roomalaiskokoelman täydentymistä!
Metallipinnat ovat ehkä se helpoin osa maalata.
Tai näin ainakin minulle. Niiden kanssa tiedän mitä teen. Yleensä aloitan mustalla, sitten jatkan asemetallilla, sen päälle sitten metallivärejä eri kiiltoasteilla, riippuen mitä haen, ja lopuksi vielä litkutusta mustalla.

Itse olen melko tyytyväinen myös kilven nahkapintaan.

Vaatteet ovat hankalat.
Olen tässä harjoitellut kankaan maalaamista hääasuisen afar-naisen pystiin, mutta en tiedä tuleeko se koskaan tänne esille. Sain jo Facebookissa varoituksen, kun erehdyin jakamaan kavereille kuvan pystin maalaamisesta.
Jos siinä tekemäni kankaan maalaukset kiinnostuvat, niin se löytyy tuolta samasta paikasta kuin tämän centurionkin kuvakansio.
Petri Jaakkonen kirjoitti:
Upea malli! Ja todella upea historiikki/taustoitus!!!
Kiitos!
Hienosti on kaikki tehty ja kirjoituksesta plussaa. Elävyyttä olet saanut hyvin ja varjostukset näyttää kivalle.
Kokonaisuus on tosi näyttävä ja eipä tuolta nipotettavaa löydy.

Ihmettelen tuota lausettasi"…" ja minä taas en ala kuvia uudelleen muokkaamaan noin viiden tai kuuden katselijan takia".
Onko tosiaan noin vähän kuvia katsottu?
Laitoin piiitkän mallailutauon jälkeen Willyksen: www.pienoismallit.net/galleria/malli_16156/ tänne ja kuvia on katseltu näköjään 1500 kertaa. Kommentteja ja tähdityksiä ei tosin ole kuin kymmenkunta viitsinyt laittaa. Ehkä joku aihealue ei vaan kiinnosta jokaista edes kuvia katsomaan, vaikka ne kyll yllätti minutkin tässä mallissa.
Ollaan tyytyväisiä, että meillä on edes tämä sivusto vaikka fb:ssä onkin lisää vastaavia.
Timo Rissanen kirjoitti:
Ihmettelen tuota lausettasi"…" ja minä taas en ala kuvia uudelleen muokkaamaan noin viiden tai kuuden katselijan takia".
Onko tosiaan noin vähän kuvia katsottu?
Tere

Hieman liioittelua, mutta ei paljoa.
Edellinen figuuri oli saanut yhteensä kuusi tähditystä, eikä ensimmäistäkään kommenttia.
Turhauduin kun kuvien lataaminen kaatui 20 pikseliin leveyssuunnassa.

Kuvaan harrastuksekseni, ja minulla oli käsittelyssä useampi sata maisemakuvaa, joten ei innostanut lopettaa niitä kesken ja alkaa penkoa arkistosta noita centurion kuvia, vaikka eivät nekään pitkällä olisi olleet. Noin kymmenen päivän takaa ja tuhatkunta kuvaa välissä.
Matti M 20.8.2020 09:30 Vastaa lainauksella
Hieno figuuri, kasvot hyvin onnistuneet, samoin metallipinnat, kilpi myös. Itselläni on pari roomalaisfiguuria ja hankin siirtokuvat kilven kuviointiin jotta säästyisin siltä vaivalta :-) Alusta on aina hyvä ja ehkä ehdoton lisä figuurille.
Matti M kirjoitti:
Hieno figuuri, kasvot hyvin onnistuneet, samoin metallipinnat, kilpi myös. Itselläni on pari roomalaisfiguuria ja hankin siirtokuvat kilven kuviointiin jotta säästyisin siltä vaivalta :-) Alusta on aina hyvä ja ehkä ehdoton lisä figuurille.
Siirtokuvat kieltämättä säästäisivät aikaa ja hermoja, mutta toisaalta sitten kun onnistuu, niin hymy on leveä kun on tunnukset maalanut.
Tässä figuurissa homma oli tehty helpoksi, koska kilven pintaan on valettu kuvio matalana kohokuviona.
Ne jotka haluavat erilaisen kuvion, kyllä kiroavat ratkaisua.

Minulla on viimeistelyssä parhaillaan apujoukkojen sotilas 200 luvulta, ja siihen joutui maalaamaan kuvion ilman apuja. Samoin saksalaisen ritarikunnan suurmestarin kilpeen, joka myös on viimeistelyä vaille valmis.