Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Blackburn R.29 Ripon II F VL
Lentotukialuskone Laatokan Karjalassa, RI-137, Värtsilä, 1/LLv 16, vuoden -40 alku
Muutama vuosi hankinnan jälkeen Valtion Lentokonetehtaan aloitettua työnsä huomattiin, että Ripon oli suunniteltu toimimaan pyörillä ja tukialustoimintaa varten, eikä meritoimintakoneen edellyttämiä rakennemuutoksia piirustuksiin oltu tehty. Konetta pidettiin myös hankalasti rakennettavana. Mielenkiintoista on huomata, että brittien Riponien moottorina oli katettu kaksirivinen Napier Lion, mikä teki koneen keulasta paljon virtaviivaisemman näköisen.
VL valmisti kaikkiaan 25 Riponia, viimeiset vuonna 1934. VL haki koneeseen sopivaa moottoria eri vaihtoehtoja kokeilemalla. Alkuperäinen oli ranskalaisten lisenssillä rakentama kovin alitehoinen Bristol Jupiterin Gnome et Rhône Jupiter VI, ja VL päätyi hetkeksi Armstrong Siddeley Pantheriin. Lopulta kuitenkin Bristol Pegasus valikoitui soveltuvimmaksi, ja se vaihdettiinkin peruskorjausten yhteydessä myös alkusarjojen koneisiin.
Koneen aseistuksena oli yksi 7,7 mm:n kiinteä Vickers-konekivääri ohjaajan käytössä sekä tähystäjällä Lewis-konekivääri (korvattiin myöhemmin L-33/36-konekiväärillä). Pommitusta varten koneen ripustimet pystyivät ottamaan lastikseen 4 x 50–100 kg:n pommia, 4 x 12,5–25 kg:n pommia, 4 x 60–90 kg:n tai 2 x 200 kg:n syvyyspommia. Myös torpedokokeiluja tehtiin, mutta ne eivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin.
Kone oli hyvin hidas, joten sen käyttö maakohteiden pommituksessa ei ollut sallittua. Välirauhan alkaessa jo puolet Riponeista oli menetetty, mutta niiden käyttö jatkui vielä jatkosodankin ajan viimeisen lennon ollen -45. Riponia käytettiin lähinnä tiedustelussa ja myös yhteistoimintakoneena.
Mallin esikuvana oli Laatokan rannalla Värtsilässä talvisodan alussa toiminut RI-137, jonka valitsin sen houkuttavan maalausohjeen perusteella. Pohjavärinä oli alumiinipronssi/-hopea, ja sen päälle oli sudittu oliivivihreä (”imperfect overpaint”). RI-137 oli VL II-sarjasta (korjattu) ja sai Armstrong Siddeley Panther -moottorin keulalleen.
Koran resiininen rakennussarja oli kohtuullisen yksityiskohtainen pintakoristeluiltaan ja näytti vastaavan hyvin niitä muutamia kuvia, joita näistä alkusarjan Riponeista on otettu. Ainut pähkäilyä aiheuttava yksityiskohta oli RI-137:n pakoputket, jotka Koran mallintamana oli pitkälle koneen sivulle. Sellaisena ne myös näkyvät tuon ajan RI-141 -valokuvassa. Toisaalta Ripon-rivistöstä on kuitenkin kuva Tiedustelulentäjät talvisodassa -kirjassa, eikä siinä yhdelläkään ollut tuollaista täyspitkää pakoputkea. Samaisen kirjan RI-137 -kuvassa on pakoputken alkupäätä nähtävissä pidemmälle kuin mitä tuossa RI-rivistössä olevilla koneilla oli, joten päättelin Koran ehdotuksen olevan täysin mahdollinen. Sarjan tarjoamaa tähystäjän konekivääriä olisi voinut muokata esikuvansa mukaiseksi, mutta jäi tekemättä. Resiiniosat olivat yleensä helposti hahmotettavissa eikä sitä epämiellyttävää mötikästä esillekaivamista tarvinnut tehdä. Ainoastaan potkurin lavoissa oli kittausta vaativaa reikäisyyttä, mutta muuten osien valupinta oli onnistunut suhteellisen hyvin. Laskutelineiden akselinpätkät olivat hyvin herkät murtumaan, ja niinpä jouduin kummankin korvaamaan injektioneulan pätkällä. Irto-osista en löytänyt pilotin istuinta, joten rakensin sen Fokker C.X:n istuimesta muotoillen sen sellaiseksi kuin se Koran piirustuksissa näytti olevan. Rungonpuoliskot eivät olleet sisäpinnoiltaan toistensa peilikuvia, joten toiselta puolen piti väliseinät irrottaa kokonaan, jotta ohjaajan ja tähystäjän tilat sai paikoilleen. Siipien istutussaumat eivät myöskään olleet toiselta puolen ihan nappiin, mikä vaati lisätyötä alasiipien horisontaalisen asennon löytämiseksi. Pakoputkien pidemmät liitokset moottorin pakokanaviin olivat 1 mm liian lyhyet, mutta pätkä lyijynauhaa näihin väleihin hoiti asian helposti.
Kaikki Koran resiiniosien kanssa työskennelleet tietävät heidän piirustustensa tason, joten tämän suuntaa antavan kaksipuoleisen paperiarkin kanssa tuli paljon pähkäiltyä, miten osat pitäisi parhaiten keskenään asetella. Mukana oli myös runsas fotoetsiarkki, joista osa hyvinkin kelpasi mallia elävöittämään. Sarjan oikean siipeen etupystytukeen tarjoama mittauslaitteen antura oli niin erilainen kuin esikuvansa, että tein sen itse metritavarasta. Siirtokuvat olivat hyvälaatuisia, mutta rungon sivuun tulevat kansallisuustunnukset olivat liian suuria, joten käytin mainioita Galdecalin arkista poimimiani siirtokuvia, jotka valokuvien perusteella olivat asianmukaiset.
Sarjan tarjoama paksu osittain läpinäkyvä muovipala ei ollut soveltuva tuulilasin aineksiksi, joten tein sen piirtoheitinkalvosta. Muutakin metritavarasta rakennettuja yksityiskohtia tuli lisäiltyä (esim. moottorin venttiliinostajat injektioneulan pätkistä), mutta ehkä näyttävimmät olivat jälleen nuo sukset sauvoineen, jotka RI-141 -koneen valokuvassa näkyvät niin selvästi.
Rigaus tehty paksuhkolla EZline Fine-langalla. Koneen kangasosa-alueiden maalaus Alcladin White Aluminumilla (ALC-106) ja muut pintaosat Testors/Model Masters Light Grayllä (2038). Oliivivihreä oli Mr Hobby Dark Green (H320), ja sisäpinnat Hatakan Interior Grey-Green (HTK-A025). Sukset Abteilungin öljyvärein sävytetty Mr Hobby Mahogany (H84). Potkurin pohjaväriksi Mr Hobby Sail Color ja sen päälle punertavanruskea öljysävytys Abteilungin öljyväreillä. Loppupinta Alcladin Klear Kote Flatilla (ALC314).
Lähdeteoksena Salminen-Keskinen Tiedustelulentäjät Suomen sodissa 1918-1945.
Kaikenlainen palaute jälleen kerran erittäin tervetullutta. Tämä lienee viimeinen malli joksikin aikaa, koska edessä muutto toiseen maahan.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.
