Pienoismallit.net

Blackburn R.29 Ripon II F VL

Lentotukialuskone Laatokan Karjalassa, RI-137, Värtsilä, 1/LLv 16, vuoden -40 alku

Blackburn Ripon oli brittiläinen torpedopommittaja ja pitkän toimintasäteen tiedustelukone, joka suunniteltiin 20-luvun loppupuolella toimimaan lentotukialuksilta. Koneen mahdollisuus toimia kellukekoneena kaiketi ohjasi päätöksentekoa sen aikaisen doktriinin mukaisesti hankkia valmistuslisenssi ja yksi mallikone (RI-129) Blackburnin tehtaalta.

Muutama vuosi hankinnan jälkeen Valtion Lentokonetehtaan aloitettua työnsä huomattiin, että Ripon oli suunniteltu toimimaan pyörillä ja tukialustoimintaa varten, eikä meritoimintakoneen edellyttämiä rakennemuutoksia piirustuksiin oltu tehty. Konetta pidettiin myös hankalasti rakennettavana. Mielenkiintoista on huomata, että brittien Riponien moottorina oli katettu kaksirivinen Napier Lion, mikä teki koneen keulasta paljon virtaviivaisemman näköisen.

VL valmisti kaikkiaan 25 Riponia, viimeiset vuonna 1934. VL haki koneeseen sopivaa moottoria eri vaihtoehtoja kokeilemalla. Alkuperäinen oli ranskalaisten lisenssillä rakentama kovin alitehoinen Bristol Jupiterin Gnome et Rhône Jupiter VI, ja VL päätyi hetkeksi Armstrong Siddeley Pantheriin. Lopulta kuitenkin Bristol Pegasus valikoitui soveltuvimmaksi, ja se vaihdettiinkin peruskorjausten yhteydessä myös alkusarjojen koneisiin.

Koneen aseistuksena oli yksi 7,7 mm:n kiinteä Vickers-konekivääri ohjaajan käytössä sekä tähystäjällä Lewis-konekivääri (korvattiin myöhemmin L-33/36-konekiväärillä). Pommitusta varten koneen ripustimet pystyivät ottamaan lastikseen 4 x 50–100 kg:n pommia, 4 x 12,5–25 kg:n pommia, 4 x 60–90 kg:n tai 2 x 200 kg:n syvyyspommia. Myös torpedokokeiluja tehtiin, mutta ne eivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin.

Kone oli hyvin hidas, joten sen käyttö maakohteiden pommituksessa ei ollut sallittua. Välirauhan alkaessa jo puolet Riponeista oli menetetty, mutta niiden käyttö jatkui vielä jatkosodankin ajan viimeisen lennon ollen -45. Riponia käytettiin lähinnä tiedustelussa ja myös yhteistoimintakoneena.

Mallin esikuvana oli Laatokan rannalla Värtsilässä talvisodan alussa toiminut RI-137, jonka valitsin sen houkuttavan maalausohjeen perusteella. Pohjavärinä oli alumiinipronssi/-hopea, ja sen päälle oli sudittu oliivivihreä (”imperfect overpaint”). RI-137 oli VL II-sarjasta (korjattu) ja sai Armstrong Siddeley Panther -moottorin keulalleen.

Koran resiininen rakennussarja oli kohtuullisen yksityiskohtainen pintakoristeluiltaan ja näytti vastaavan hyvin niitä muutamia kuvia, joita näistä alkusarjan Riponeista on otettu. Ainut pähkäilyä aiheuttava yksityiskohta oli RI-137:n pakoputket, jotka Koran mallintamana oli pitkälle koneen sivulle. Sellaisena ne myös näkyvät tuon ajan RI-141 -valokuvassa. Toisaalta Ripon-rivistöstä on kuitenkin kuva Tiedustelulentäjät talvisodassa -kirjassa, eikä siinä yhdelläkään ollut tuollaista täyspitkää pakoputkea. Samaisen kirjan RI-137 -kuvassa on pakoputken alkupäätä nähtävissä pidemmälle kuin mitä tuossa RI-rivistössä olevilla koneilla oli, joten päättelin Koran ehdotuksen olevan täysin mahdollinen. Sarjan tarjoamaa tähystäjän konekivääriä olisi voinut muokata esikuvansa mukaiseksi, mutta jäi tekemättä. Resiiniosat olivat yleensä helposti hahmotettavissa eikä sitä epämiellyttävää mötikästä esillekaivamista tarvinnut tehdä. Ainoastaan potkurin lavoissa oli kittausta vaativaa reikäisyyttä, mutta muuten osien valupinta oli onnistunut suhteellisen hyvin. Laskutelineiden akselinpätkät olivat hyvin herkät murtumaan, ja niinpä jouduin kummankin korvaamaan injektioneulan pätkällä. Irto-osista en löytänyt pilotin istuinta, joten rakensin sen Fokker C.X:n istuimesta muotoillen sen sellaiseksi kuin se Koran piirustuksissa näytti olevan. Rungonpuoliskot eivät olleet sisäpinnoiltaan toistensa peilikuvia, joten toiselta puolen piti väliseinät irrottaa kokonaan, jotta ohjaajan ja tähystäjän tilat sai paikoilleen. Siipien istutussaumat eivät myöskään olleet toiselta puolen ihan nappiin, mikä vaati lisätyötä alasiipien horisontaalisen asennon löytämiseksi. Pakoputkien pidemmät liitokset moottorin pakokanaviin olivat 1 mm liian lyhyet, mutta pätkä lyijynauhaa näihin väleihin hoiti asian helposti.

Kaikki Koran resiiniosien kanssa työskennelleet tietävät heidän piirustustensa tason, joten tämän suuntaa antavan kaksipuoleisen paperiarkin kanssa tuli paljon pähkäiltyä, miten osat pitäisi parhaiten keskenään asetella. Mukana oli myös runsas fotoetsiarkki, joista osa hyvinkin kelpasi mallia elävöittämään. Sarjan oikean siipeen etupystytukeen tarjoama mittauslaitteen antura oli niin erilainen kuin esikuvansa, että tein sen itse metritavarasta. Siirtokuvat olivat hyvälaatuisia, mutta rungon sivuun tulevat kansallisuustunnukset olivat liian suuria, joten käytin mainioita Galdecalin arkista poimimiani siirtokuvia, jotka valokuvien perusteella olivat asianmukaiset.

Sarjan tarjoama paksu osittain läpinäkyvä muovipala ei ollut soveltuva tuulilasin aineksiksi, joten tein sen piirtoheitinkalvosta. Muutakin metritavarasta rakennettuja yksityiskohtia tuli lisäiltyä (esim. moottorin venttiliinostajat injektioneulan pätkistä), mutta ehkä näyttävimmät olivat jälleen nuo sukset sauvoineen, jotka RI-141 -koneen valokuvassa näkyvät niin selvästi.

Rigaus tehty paksuhkolla EZline Fine-langalla. Koneen kangasosa-alueiden maalaus Alcladin White Aluminumilla (ALC-106) ja muut pintaosat Testors/Model Masters Light Grayllä (2038). Oliivivihreä oli Mr Hobby Dark Green (H320), ja sisäpinnat Hatakan Interior Grey-Green (HTK-A025). Sukset Abteilungin öljyvärein sävytetty Mr Hobby Mahogany (H84). Potkurin pohjaväriksi Mr Hobby Sail Color ja sen päälle punertavanruskea öljysävytys Abteilungin öljyväreillä. Loppupinta Alcladin Klear Kote Flatilla (ALC314).

Lähdeteoksena Salminen-Keskinen Tiedustelulentäjät Suomen sodissa 1918-1945.

Kaikenlainen palaute jälleen kerran erittäin tervetullutta. Tämä lienee viimeinen malli joksikin aikaa, koska edessä muutto toiseen maahan.

Kommentit

Hiisi, että osaa olla kaunis malli. Kuvaustekstissä kun mainitaan sarjassa olleen suunnilleen puolet käyttökelpoisia osia, loput on tehty itse ja lankaakin on kuin pystyrysässä vaatii todellisen tekijämiehen että lopputulos on tämän näköinen. Hattu nousee täällä korkealle.
Matti M 16.8.2020 20:44 Vastaa lainauksella
Hieno malli, aivan uskomattoman hyvän näköinen viimeistely, voisi helposti luulla isomman mittakaavan malliksi. Harmi kun ei voi antaa pisteitä.
Kiitos A ja Matti, kehut otan nöyränä vastaan.
Loistava aihevalinta ja hieno toteutus. Itselläkin odottaa tämä varastossa rakentamista. Riponit jäivät vaan tauolle kun sain tehtyä Broplanin sarjasta kellukekoneen. www.pienoismallit.net/galleria/malli_14722/
Alumiinipronssin eri sävyt tuovat kivaa elävyyttä pintaan. Rigaus myös hienosti toteutettu.
Kiva olisi itsekkin saada tuo mainitsemasi lähdeteos käsiin.
Yläsiipi herättää kysymyksiä. Suoraa sivukuvaa ei ole, joten hankala sanoa, mutta kuvan 10 perusteella näyttäisi siltä, että sen etureuna on hieman liian ylhäällä alasiipeen nähden (tai takareuna liian alhaalla). Voi olla, että kuvauskulmakin tekee kepposet. Sisäpuolen väri on saattanut olla kangaspäällysteen kohdalla tiilenpunainen.

Kokonaisuutena kuitenkin loistava malli oikeassa mittakaavassa.
Mika Kauranen kirjoitti:
Yläsiipi herättää kysymyksiä. Suoraa sivukuvaa ei ole, joten hankala sanoa, mutta kuvan 10 perusteella näyttäisi siltä, että sen etureuna on hieman liian ylhäällä alasiipeen nähden (tai takareuna liian alhaalla). Voi olla, että kuvauskulmakin tekee kepposet. Sisäpuolen väri on saattanut olla kangaspäällysteen kohdalla tiilenpunainen.
Kiitos Mika!
- Tiilenpunainen sisäpuolen väri olisi ollut komea lisäys; harmi, kun en tiennyt.
- Kyllä ylä- ja alasiipi kulkevat samalla linjalla toisiinsa nähden.
Juha Savola kirjoitti:
- Kyllä ylä- ja alasiipi kulkevat samalla linjalla toisiinsa nähden.
Jos laittaisit sen suoran sivukuvan, niin sitten olisi kysymykset pois;)
Todella hienosti toteutetty Ripon. Hattu päästä ja syvä kumarrus.
Kiitos Mauri!
Kimmo K. 17.8.2020 10:59 Vastaa lainauksella
Hieno malli mielenkiintoisesta konetyypistä! Tulivatko pommiripustimet sarjan etsiarkin mukana, vai ovatko omaa tuotantoa?
Kiitos Kimmo. Pommiripustimet ovat tällä kertaa helposti poimittavissa etsiarkista.
No wow, onpa todella upea malli, eikä ihme, onhan Juhan pajalta aiemminkin tullut näitä "kultakimpaleita". Ei tosiaan voi kuin olematonta hattuaan nostella ja ihmetellä kaikkia siististi tehtyjä yksityiskohtia joita tosiaan myös riittää. Itse kasaus kuin myös pintakäsittelyt on huippuluokkaa, voi tuon kangaspinnan todellakin astia olevan jopa sitä. Kaiken kruunaa hyvät kuvat ja kattava selvitys itse koneesta kuin mallin rakentelustakin.

Itse sain tänä kesänä livenä nähdä tuon maailman ainoan säilyneen Riponin ( RI-140 ) Vesivehmaan ilmailumuseossa ja ensimmäiseksi hämmästyin koneen suurta kokoa, sehän oli lähes "kivitalon" korkuinen, eikä sellainen kuin nämä kaksitasot on yleensä tottunut näkemään. Hieman reikiä verhoilussa, mutta muuten kyllä melko hyvässä kunnossa kone oli vielä.

Mietit tuota pakoputkistoa, kyllä se aivan oikea putkisto on juuri tuolle Armstrong Siddeley Panther moottorille, samainen oli tuossa RI-140 koneessakin. RI-137 kone oli muuten II sarjaa, ykkössarjaa oli RI-135:n saakka ja se englantilaisvalmisteinen mallikone sai tunnuksen RI-121, RI-129 oli ensimmäinen Suomessa koottu.

Hienosti mallissasi näkyy esimerkiksi nuo siipiverhoilun rypyt siipien jättöreunalla rungon tyvessä ja siipien saumat, harva nimittäin tietää että nuo siivethän sai käännettyä rungon sivulle kuten suuressa tukialuskoneessa kuuluukin. Tämähän oli ensimmäinen tukialuskäyttöön tarkoitettu kone Suomessa, kaksihan niitä on ollut vielä tämän jälkeenkin.

Upea malli ja harmi tosiaan jos vähään aikaan emme uusia näe, toivottavasti kutenkin jatkossa.
Kiitos Markku. Laskinpa nuo valmistussarjat väärin, mutta noinhan ne tosiaankin olivat. Ripon näyttää todella korkealta koneelta, kun sitä suhteuttaa kuvissa laskutelineiden ympärillä oleviin ihmisiin. Olin itsekin suunnitellut tämän kesän Suomen matkaa Vesivehmaan kautta tapahtuvaksi, mutta eipä sellaista Suomi-turneeta tänä vuonna tapahtunut, joten jää seuraavaan mahdollisuuteen.
Komea on malli. Ei voi kyllä kun ihailla. Taidankin nostaa kyseisen Koran tuotoksen hankintalistani kärkeen vaikka todennäköisesti se hyllyyn paketissaan pölyyntymään jääpi. En näitä resiinisiä sarjoja ole uskaltanut kun varovasti kantta raottaen katsella.
Kiitos Janne. Eivätpä ne niin kamalia ole rakentaa - hyvä tapa "nopeasti" oppia uutta.
Juha Savola kirjoitti:
Kiitos Janne. Eivätpä ne niin kamalia ole rakentaa - hyvä tapa "nopeasti" oppia uutta.
Yleensä hienot detaljit. Osat pitää usein irrottaa minisahalla ja sitten viimeistellä viilaamalla ja hiomalla. Muuten kasaaminen eroaa siten, että tulee käyttää pikalimaa sen vaativin soveltuvien tekniikoiden kanssa.

Vaatii ehkä aluksi harjoitusta, mutta ei ole loppupeleissä niin paha. Lopputulos on yleensä parempi kuin styreenimallilla, niinkuin tästäkin näkee
Olli J. 25.8.2020 15:41 Vastaa lainauksella
Työkiireiden vuoksi tämäkin hieno malli mennyt täysin ohi! Onpas hienosti toteutettu Ripon! Tässä isossa koneessa on kyllä jotain ruman kaunista. Kellukeversio on toki vielä massiivisempi. Todella hienoa rakentelutyötä takilointeineen. Maalaus on onnistunut tässä erittäin hyvin ja pidän väripinnan elävyydestä!

Minullakaan ei ole toistaiseksi kantti riittänyt resiinisarjoihin. Eikä vähiten tämän pikaliimaseikan vuoksi. Käytitkö paljon erityyppisiä pikaliimoja?
Kiitos Olli. Täytyy sanoa olevani täysin samaa mieltä tuosta ruman kauniista. Tähän koneeseen todella ihastui rakennusvaiheen aikana.

Enpä huomannut liimojen suhteen olevan mitään erityistä haastetta. Yleensä työskentelen vihreän Zap-liiman kanssa, ja se toimi tässä resiinimallissakin hyvin. Eihän siinä mitään uudelleenasettelua pysty tekemään, mutta toisaalta, jos heti huomaa, että väärin meni, niin osa vain pian irti, liiman raaputus pois ja paremmalla tuurilla uusi heitto. Keltainen Zap-liima kuivuu hitaammin, jolloin uudelleenasettelua pystyy periaatteessa hetken aikaa tekemään, mutta saan mielestäni paremman pidon vihreällä Zapilla.